Kuinka uskallatte asua kerrostaloasunnoissa joissa on lattiaan asti ulottuvat ikkunat tai lasiseinäiset parvekkeet

Ei lapset törmäile niitä päin sen enempää kuin seiniäkään päin. Onko sun lapset jotain sokeita adhd-tapauksia?

Vain känninen mies pystyy kiukuttelemalla ja potkimalla putoamaan lasin läpi.

Jos sua pelottaa korkeat ikkunat niin mikäänhän ei pakota sua sellaiseen asuntoon muuttamaan. Voit asua vaikka luolassa.

Ei ole lapsia tässä huushollissa eikä ole tuollanen pelko tullut mieleenkään. 

Drooni voi lentää lasin läpi kämppään.

Ystävä pesi poismuuttaessaan ikkunoita Hervannassa, sellaisia ihan tavallisia, jotka alkaa jostain 70-80 cm korkeudelta lattiasta, niin sisäikkuna jäi hänelle käteen. Se oli saranoitu kiinni pelkkään peitelistaan, ei ikkunankarmiin ja siis se peitelista irtosi mukana.

Onneksi oli ihan sairaan vahva likka, kamppailulajiharrastaja, niin hän sai sen ison lasiruudun pokineen lattialle hallitusti eikä käynyt mitään keikahdusta. Mies olisi varmaan siinä kohtaa hätääntynyt ja alkanut itkemään ja parkumaan ja särkenyt sen lasin päälleen.

Ei koko maailmaa voi rakentaa juoponkestäväksi, ap.

Ap on näitä, joiden mielestä Aurajokeen pitäisi rakentaa kansi ettei juopot putoile sinne. Minusta taas sen parempi, mitä nopeammin juopot keskuudestamme karsiutuu.

Asun katutasossa ja ikkunat on lattiasta kattoon noin 3 metrin korkuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vain känninen mies pystyy kiukuttelemalla ja potkimalla putoamaan lasin läpi.

Jos sua pelottaa korkeat ikkunat niin mikäänhän ei pakota sua sellaiseen asuntoon muuttamaan. Voit asua vaikka luolassa.

Tai vaikka järven rannalla ok-talossa. Karmeita noi lasibunkkerit. Huutaa tyhjyyttään, rumiakin ovat. 

Ei ole lapsia. Ja asun alimmassa kerroksessa. Enkä nojaile koskaan mihinkään ulkoseiniin tai parvekekaiteisiin, jos olen jossain ylemmissä kerroksissa. Sen verran on elämän aikana vastaan tullut maailmalta näitä erilaisia romahdustapauksia, että tiedän, ettei rakenteet aina välttämättä ole kestäviä. 

Suomessa tämmöiset tapaukset ovat ennenkuulumattomia. Täällä ollaan totuttu siihen, että rakenteet kestää. Nykyaikaiset rakennuttajat tai rakenteet ovat nyt kyllä muuttaneet suhtautumista siihen, etten enää nojailisi Suomessakaan.

Ei ole tapana kiipeillä tai nojailla seinillä tai ikkunoissa. Kiipeilyä varten on kiipeilykeskuksia, vuoria ja jäätiköitä.

Näitä parvekelasitapauksia on nyt sen verran ollut, että mietityttää, että onkohan sitä tahallaan nojailtu lasiin ja vitsailtu, että mahtaako se kestää. Ja sitten se ei olekaan kestänyt.

Lapsista en tiedä mutten itse pystyisi. Mulla on (kaikenmuun lisäksi) vielä korkeanpaikan kammo. Outoa siinä on, ettei  se"iske" aina.

Joskus teininä olin maalla, sedät uusineet saunan katon, uusi kattopahvi. Siihen väliin sitten kolmiorima, valmiiksi leikattu pahvi. Nuoremman sedän kanssa piti naulata niitä kiinni. Setä laittoi minut naulaamaan niitä, itse piteli tikkaista kiinni. Sattumalta katsoin alas ja jähmetyin täysin. Setä tajusi ja sanoi, et vaihdetaan. Se katto oli A-kirjaimen muotoinen eli jyrkkä harjakatto.

Vuosia myöhemmin olin isän luona käymässä, hän asui 4. kerroksessa. Pyysi minua hakemaan uuden röökiaskin keittiön pöydältä (samalla join vesilasin, täysin selvinpäin). Sattumalta katoin ikkunasta alas ja ... ihankuin huimasi ja jähmetyin paikalleni. Tuntui siltä etten voi liikkua mihinkään. Isä meni vessaan, ikkunasta näkyi ja katsoin n. 8km päähän, sit se "kohtaus" meni ohi. Seuraavan kerran kun menin taas käymään, niin ei mitään ongelmaa.

Jos se on korkeanpaikankammo,, niin miksei se iske joka kerta vaan ajoittain? .... Kuka nyt keksimällä keksisi tuollaista "ongelmaa"?

Ei pelota. Pelottaako sua, että sun lapsi työntää päänsä pyttyyn liian syvälle ja hukkuu?

Nämä on käytöskasvatusasioita. Ei juosta ikkunaa päin, tai törmätään isoon kaktukseen ja tulee pipi. Ei pudoteta juomalasia, koska se menee rikki ja voi tulla pipi. Ei työnnetä päätä pönttöön koska siellä on kakkaista ja voi käydä huonosti.

Asuin tuollaisessa enkä pessyt ikkunoita koskaan ulkopuolelta. Parvekkeella kerran horjahdin, kun astuin puisen laatan ulkopuolelle ja tuossa olisi voinut käydä huonosti, kun oli todella lähellä etten törmännyt lasiin.

Vieläkö se Eemi länkyttää, että maailma on vaarallinen paikka typerille humalaisille miehille. Joo, voihan esim. aidantolppaan seivästää itsensä kun kännipäissään hyppää katolta tai tikapuilta. 

Tai sitten voi opetella käyttämään aivojaan muuhun kuin viinan säilyttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsista en tiedä mutten itse pystyisi. Mulla on (kaikenmuun lisäksi) vielä korkeanpaikan kammo. Outoa siinä on, ettei  se"iske" aina.

Joskus teininä olin maalla, sedät uusineet saunan katon, uusi kattopahvi. Siihen väliin sitten kolmiorima, valmiiksi leikattu pahvi. Nuoremman sedän kanssa piti naulata niitä kiinni. Setä laittoi minut naulaamaan niitä, itse piteli tikkaista kiinni. Sattumalta katsoin alas ja jähmetyin täysin. Setä tajusi ja sanoi, et vaihdetaan. Se katto oli A-kirjaimen muotoinen eli jyrkkä harjakatto.

Vuosia myöhemmin olin isän luona käymässä, hän asui 4. kerroksessa. Pyysi minua hakemaan uuden röökiaskin keittiön pöydältä (samalla join vesilasin, täysin selvinpäin). Sattumalta katoin ikkunasta alas ja ... ihankuin huimasi ja jähmetyin paikalleni. Tuntui siltä etten voi liikkua mihinkään. Isä meni vessaan, ikkunasta näkyi ja katsoin n. 8km päähän, sit se "kohtaus" meni ohi. Seuraavan kerran kun menin taas käymään, niin ei mitään ongelmaa.

Jos se on korkeanpaikankammo,, niin miksei se iske joka kerta vaan ajoittain? .... Kuka nyt keksimällä keksisi tuollaista "ongelmaa"?

Korkeanpaikan kammo on esimerkki ahdistusoireista, jotka ilmenee erilaisina fobioina. Niihin siedättyy ja se on niiden hoitomuotokin.

Itseänikin huimasi kun tulin tätä nykyistä asuntoani katsomaan, siis ihan aikuisten oikeasti tuntui pahalta mennä ikkunan viereen ja katsoa  10 metrin korkeudesta alas. 

Nyt olen tottunut, mutten edelleenkään juoksentele päin laseja missään olosuhteissa. Mitenhän pahassa kännissä/peukussa on oltava, että tekee niin?

Ihminen varoo automaattisesti tyhjyyttä, jyrkännettä, putousta, vaikkei hänellä edes olisi korkeanpaikan kammoa. Se on koodattu meidän geeneihin. 

Maalaisjuntit on edelleen shokissa. Yksi heistä ei selviytynyt kaupungissa.

Pari junttia melkein jäi selviytymättä kaadettuaan traktorin päälleen. Sellaisia ne maalaiset.

Ei siitä kauan ole kun maalainen peruutti kotipihassa vauvansa päälle. Siellä raamattualueella, jossa haikara tuo lapsia kerran vuodessa niin niillä  ei ole isommin väliä.