Kaveri otti yhteyttä 6 kk jälkeen
Kysyy mitä kuuluu. En ole ollut yhtyksisssä kun olen ollut sina se, joka soittaa. Perheenjäseneni on kuollut, minulla syöpähoidot menossa. En jaksa avautua enää hänelle vaikka aikoinaan oltiin parhaat ystävät. Mitä sanon..? ’Kiitos hyvää, entä sinulle?’
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teillä muulla tapana pitää puolen vuoden hiljaisuutta ja sitten pokkana vaan kysellä viestillä miten menee? Aika tympeää sanon.
ApMulla on, ja nämä on juuri niitä itselleni tärkeimpiä ystäviä. Voi mennä kuukausia ilman mitään yhteydenpitoa, mutta takaraivossa silti tieto, että ne ei ole kadonneet elämästäni mihinään tai minä heidän. Elämme kuitenkin omia elämiämme, ja sitten kun jompikumpi ottaa yhteyttä niin tuntuu, kun vasta eilen oltaisiin viimeksi juteltu.
Itsellä vaan tapahtunut liikaa tänä aikana ja just silloin ei ole ollut ystävää rinnalla. Miksi enää jälkeenpäin puhuakaan enää mitään.
Harmillista, mutta on myös harmillista jos ystävät muistaa pelkästään silloin kun on vaikeaa ja tarvitsee tukea. Ei se tunnu kovin pyytettömältä ystävyydeltä.
No en ole ainakaan ollut turhaan hänelle valittamassa.
Ap
Minulla on ystäviä joiden kanssa voi mennä kuukausiakin ettei pidetä yhteyttä, mutta ei ne elämästä mihinkään katoa.
Itse vastasin, että kuva kun kysyit minulla meneillään raskaampi elämänvaihe eikä ole tullut oltua yhteydessä. Toivottavasti sinulle kuuluu parempaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teillä muulla tapana pitää puolen vuoden hiljaisuutta ja sitten pokkana vaan kysellä viestillä miten menee? Aika tympeää sanon.
ApMulla on, ja nämä on juuri niitä itselleni tärkeimpiä ystäviä. Voi mennä kuukausia ilman mitään yhteydenpitoa, mutta takaraivossa silti tieto, että ne ei ole kadonneet elämästäni mihinään tai minä heidän. Elämme kuitenkin omia elämiämme, ja sitten kun jompikumpi ottaa yhteyttä niin tuntuu, kun vasta eilen oltaisiin viimeksi juteltu.
Itsellä vaan tapahtunut liikaa tänä aikana ja just silloin ei ole ollut ystävää rinnalla. Miksi enää jälkeenpäin puhuakaan enää mitään.
Harmillista, mutta on myös harmillista jos ystävät muistaa pelkästään silloin kun on vaikeaa ja tarvitsee tukea. Ei se tunnu kovin pyytettömältä ystävyydeltä.
Yleensä ne kaveruudet on solmittu johonkin tiettyy elämään vaiheeseen ja tilanteeseen. Ystävistä voidaan puhua, kun me kulkee mukana myös ne vaikeimmat ajat tavalla tai toisella. Kaikki ihmissuhteet eivät siis ole ystävyyssuhteita vaan ihan kaveruutta. Nämä olisi vyvä oppia erottamaan toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teillä muulla tapana pitää puolen vuoden hiljaisuutta ja sitten pokkana vaan kysellä viestillä miten menee? Aika tympeää sanon.
Ap
Joo parin kaverin kanssa saattaa mennä kuukausia ettei pidetä yhteyttä. Sitten tavataan ja juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin.
Sinä et selvästikään halua olla hänen kanssaan tekemisissä, joten miksi edes mietit vastaamista? Hän kuitenkin ilmeisesti haluaisi olla edes jossain tekemisissä kanssasi ja edes harvoin kuin ei lainkaan. Kamalaa, että on tuommoisia ihmisiä olemassa, jotka haluaisi tietää, miten sulla menee. 😱 Itselläkin on semmoisia. Osan kyselyistä tykkään, kaikkien kyselyistä en niinkään. Niille, joista en niin tykkää, en vastaa mitään tai vastaan vaan ympäripyöreitä, joka ei kerro mitään tilanteestani.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teillä muulla tapana pitää puolen vuoden hiljaisuutta ja sitten pokkana vaan kysellä viestillä miten menee? Aika tympeää sanon.
Ap
Olen pitänyt jopa parin vuoden hiljaisuuden, mutta ollaan menty sen jälkeen kahville ja vietetty taas enemmän aikaa. Tosin en tuhlaa aikaani herkkähipiäisiin ihmisiin.
Vaikutat aika nihkeältä tyypiltä, joka tykkää loukkaantua loukkaantumisen huvista. Tee kaverille palvelus äläkä ole yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Mahdatko olla ripustautuvaa laatua, kuulostat siltä.
Narsisitin raivoa: "siis et ajatellut minua 6 kuukauteen!!!". Mutta silti tuo ihminen on niin tärkeä, että olisit toivonut ottavan yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Sinä et selvästikään halua olla hänen kanssaan tekemisissä, joten miksi edes mietit vastaamista? Hän kuitenkin ilmeisesti haluaisi olla edes jossain tekemisissä kanssasi ja edes harvoin kuin ei lainkaan. Kamalaa, että on tuommoisia ihmisiä olemassa, jotka haluaisi tietää, miten sulla menee. 😱 Itselläkin on semmoisia. Osan kyselyistä tykkään, kaikkien kyselyistä en niinkään. Niille, joista en niin tykkää, en vastaa mitään tai vastaan vaan ympäripyöreitä, joka ei kerro mitään tilanteestani.
On kohteliasta vastata. Ei kannata eikä tarvitse olla k*sipää ilman mitään syytä.
Musta puoli vuotta ei ole kauhean pitkä aika.
Vierailija kirjoitti:
Musta puoli vuotta ei ole kauhean pitkä aika.
Varsinkin kun ap ei puolestaan luultavimmin liikauttanut evääkään pitääkseen yhteyttä.
Vastaat että nyt on vähän rankaa ja raskasta
Mä en jaksanut syöpähoitojen aikana vastailla oikein kellekään mitään. Se on ihan ymmärrettävää. Ja ne, jotka ei ymmärrä, saa jäädä.
Vaikuttaa että olet nuorempaa ikäpolvea . Vanhemmiten voidaan otta yhteyttä pari - kolme kertaa vuodessa eikä ole mitään ongelmaa - päinvastoin !
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teillä muulla tapana pitää puolen vuoden hiljaisuutta ja sitten pokkana vaan kysellä viestillä miten menee? Aika tympeää sanon.
Ap
No on vuosiakin mennyt ja oltu taas yhteyksissä. Kun on kiireitä puolin ja toisin.
Jokaisen elämässä voi olla vaikeita aikoja, myös hänen.
Ottaisin yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä et selvästikään halua olla hänen kanssaan tekemisissä, joten miksi edes mietit vastaamista? Hän kuitenkin ilmeisesti haluaisi olla edes jossain tekemisissä kanssasi ja edes harvoin kuin ei lainkaan. Kamalaa, että on tuommoisia ihmisiä olemassa, jotka haluaisi tietää, miten sulla menee. 😱 Itselläkin on semmoisia. Osan kyselyistä tykkään, kaikkien kyselyistä en niinkään. Niille, joista en niin tykkää, en vastaa mitään tai vastaan vaan ympäripyöreitä, joka ei kerro mitään tilanteestani.
On kohteliasta vastata. Ei kannata eikä tarvitse olla k*sipää ilman mitään syytä.
Oletko sairastanut syövän ja tiedät miten hoidot väsyttävät? Vai mistä keksit, että kyse olisi k*sipäisyydestä?
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teillä muulla tapana pitää puolen vuoden hiljaisuutta ja sitten pokkana vaan kysellä viestillä miten menee? Aika tympeää sanon.
ApMulla on, ja nämä on juuri niitä itselleni tärkeimpiä ystäviä. Voi mennä kuukausia ilman mitään yhteydenpitoa, mutta takaraivossa silti tieto, että ne ei ole kadonneet elämästäni mihinään tai minä heidän. Elämme kuitenkin omia elämiämme, ja sitten kun jompikumpi ottaa yhteyttä niin tuntuu, kun vasta eilen oltaisiin viimeksi juteltu.
Itsellä vaan tapahtunut liikaa tänä aikana ja just silloin ei ole ollut ystävää rinnalla. Miksi enää jälkeenpäin puhuakaan enää mitään.
Harmillista, mutta on myös harmillista jos ystävät muistaa pelkästään silloin kun on vaikeaa ja tarvitsee tukea. Ei se tunnu kovin pyytettömältä ystävyydeltä.
Yleensä ne kaveruudet on solmittu johonkin tiettyy elämään vaiheeseen ja tilanteeseen. Ystävistä voidaan puhua, kun me kulkee mukana myös ne vaikeimmat ajat tavalla tai toisella. Kaikki ihmissuhteet eivät siis ole ystävyyssuhteita vaan ihan kaveruutta. Nämä olisi vyvä oppia erottamaan toisistaan.
Jos se ystävyys on ollut sellaista kevyttä tapailua kaiken kivan merkeissä ei sitä voi yksipuolisesti muuttaa vakavaksi.
Laitaatko nyt sitä rahaa?
T.. ystävä.