No ajatellaan toiselta kantilta: Mikä on se painava syy, että viet alle 1v:n yökyläilemään?

Ja jossain muussa pakottavassa asiassa voisin harkita, jos viesin hoitajalle illalla myöhään ja hakisin heti aamusta. Siis siinä vaiheessa, kun lapsi jo nukkuu vähän pitempiä jaksoja, ihan parin kuukauden ikäistä en kyllä veisi muuten kuin jos oma pää olisi irti.



Luulen, että ihmisillä on vaan eroja äidinvaistossa. Mulla on ollut aina vahva sellainen, eikä olisi tullut mieleenkään viedä lasta hoitoon pienestä. Oli sitten psykologia tai av-palstan mammat siitä ihan mitä mieltä tahansa.

Tosin meillä tyttö oli juuri täyttänyt vuoden, kun veimme ekan kerran yökylään. Nyt kesällä olimme ajatelleet viedä toisen kerran yökylään, tyttö tuolloin 1.5v.

Kaksi kertaa vuodessa olimme ajatelleet miehen kanssa saada yhdeksi yöksi omaa kahdenkeskistä aikaa, tyttö kun on huono nukkumaan ja läheisyys meidän väliltä on jälleen melko vähissä.

Ja alkaa tuo mykkäseksi puolen vuoden jälkeen jo vähän risomaan. ;)

Minullekin lapset ovat kaikki kaikessa ja heidän ehdoillaan tässä mennään. Hoidossa eivät ole juuri olleet ennen 3v, mutta silloin ovat yleensä pyytäneet saada mennä mummulaan yksin. En ole kokenut, että minun olisi pitänyt kieltäytyä vaikka itselle ikävä tulikin.



Meillä lapset ovat olleet todella vähän muualla kuin äitinsä ja/tai isänsä kanssa. Esikoinenkin oli mummunsa kanssa kahdestaan varmaan 5 kertaa muutaman tunnin pätkän koko kolmen ensimmäisen vuoden aikana, mutten minä olin mukana. Minulla ei myöskään ole ollut tarvetta hoitoon sillä minulla on ihana mies, joka osallistuu lasten hoitoon niin paljon kuin pystyy. Olen päässyt käymään kaupassa yksin jne. eli senkään takia hoidolle ei ole ollut tarvetta. Vaikka lapseni ovat minulle tärkein asia elämässä, haluan kyllä välillä käydä yksin kaupassa. Onko olemassa todellakin ihmisiä, jotka eivät edes lenkille voisi joskus yksin mennä sillä on pakko tehdä uhrauksia? Mitä lahkotoimintaa tämä oikein on?



En siis ole itse lapsia hoitoon vienyt kuin heidän omasta pyynnöstään, mutta en näe mitään väärää siinä, että lapsi olisi joskus yötä jossain muualla. Se, että minä en ole kokenut siihen tarvetta ei tarkoita että olisin täydellinen tai että toisten ihmisten tilanteet eivät voisi olla erilaisia.