Auttakaa! Olenko kohtuuton nyt? Teini asiaa

Olen niin kettuuntunut tuohon teiniin juuri nyt, että en ole ollenkaan varma arvostelukykyni pitävyydestä ja miehelle en nyt voi soittaa ja kysyä.



Teini, 14-vuotias poika, on ollut ärsyttävä koko illan. Naama norsun v***lla koko illan ja mikään ei ole kelvannut tai ollut hyvin. Ei ole kuitenkaan varsinaisesti rikkonut sääntöjä. Valittanut ja vikissyt ja vinkunut ja heittänyt sarkastisia huomautuksia kaikesta mahdollisesta, mutta ei ole ollut suoraan epäkunnioittava, ei käyttänyt (liian) sopimatonta kieltä ja lopulta totellut, jos olen jotain käskenyt (kolmannella kerralla, kun olen ryydittänyt käskyä uhkauksella.)



Äsken paloi käämi ja komensin pojan 10 minuutiksi huoneeseensa miettimään, haluaako jatkaa länkytystä ja putsata huomenna kaksi ämpäriä karpaloita ilmaiseksi (viikonloppuna kerättiin neljä ämpärillistä ja huomenna pojan ja kaverinsa piti ne putsata, 10 euroa/ämpäri, (hidasta hommaa, ämpärissä menee pari tuntia)) vai haluaako tulla paremmalla asenteella syömään iltapalaa. Jos ei osaa päättää, sopii pysyä loppuilta huoneessaan. Lisäksi uhkasin, että jos pistää nenänsäkin ulos huoneestaan ennen kuin 10 minuuttia mennyt, saa huomenna vain puolet tavallisesta kuukausirahastaan. Nyt 7 minuuttia mennyt ja on pysynyt huoneessaan, tosin saan parhaillaan iloita melko kovaäänisestä A7X:n musiikista... (luojan kiitos meidän jo nukkumassa olevat pienet ovat sikeäunisia...)



Olenko aivan kusipää ja kohtuuton vai en?

Lienette molemmat ihan kohtuullisia kusipäitä ;)

Niin sinä käsket huoneeseen miettimään kannattako näyttää tunteitaan ja olla vittuuntuneen näkönen. Aika kamalaa.

Mitäs jos menisit nyt juttelemaan pojan kanssa hänen huoneeseensa. Myöntäisit olleesi hieman kohtuuton.. Hermostuit turhan paljon väsymyksen takia tms. ja että paha mieli pitää voida ja tuleekin näyttää.



Ja tietenkin annat rahat karpaloiden putsaamisesta!

niin ei sen varjolla voi tehdä tai käyttäytyä ihan miten haluaa.



Mä olen myös lähettänyt meidän teinin omaan huoneeseen jos on merkkejä siitä että hän ei edes halua yrittää olla kunnolla. Mä en todellakaan jaksa mitään päivän mittaista "vittuilua". Nää teinit kun osaa aika mukavasti hipoa sitä ärsytyskynnystä.

Ymmärrän että murrosikä ja hormonit painaa päälle, mutta jossain sen rajan on kuitenkin mentävä.

No, kasvaa ne teidänkin lapset. Muistakaan sitten omat vastauksenne. Ja kympille ihan tiedoksi vaan että, sun heitto on aika ala-arvoinen.

Niin näin te kasvatatte niitä Auvisia kun ei tunteitaan saa näyttää. ONNEA TEILLE!

maailmasta, tai pikkasen on vapaata kasvatusta käynyt kotona vierailemassa.

No, kasvaa ne teidänkin lapset. Muistakaan sitten omat vastauksenne. Ja kympille ihan tiedoksi vaan että, sun heitto on aika ala-arvoinen.

tahallaan. Pikemminkin päin vastoin. Eikö meidän vanbhempien pitäisi myös opettaa lapsille, mitkä tunteidenilmaisukeinot eivät ainakaan toimi?

Joku kysyi, koska olen viimeeksi koskettanut poikaa. Vastaus on, että tänään, kun vasta aloitteli tuota länkytystä iltapäivällä, pörrötin hiuksia ja kysyin, mistä kenkä puristaa. Hänellä ei kuulemma ollut kenkiä jalassa (ja onko minulla näössä vikaa, jos en itse sitä näe?)

Poika on edelleen huoneessaan ja volyymi ei ole laskenut yhtään (ja minä olen hillinnyt itseni, enkä ole mennyt tappelemaan siitä.) Tappelua hän kai vieläkin hakee. Mutta kai minä menen kuitenkin koputtamaan oveen ja kysymään, josko hän sittenkin tulisi iltapalalle. Ei huvita päästää poikaa nukkumaankaan niin, että ollaan riidoissa.

Ennen kuin joku sitäkin epäilee, niin kyllä minä hänestä tykkään ja on hän minun mammanmussukkani, vaikka joskus hermoja kiristääkin.

Niin sinä käsket huoneeseen miettimään kannattako näyttää tunteitaan ja olla vittuuntuneen näkönen. Aika kamalaa.

että joutuu asumaan vieraiden nurkissa ja omat vanhemmat eivät ole mukana kuvioissa.

Olin itse samanlainen teini 6 vuotta sitten. Arvaa vaan, kuinka paljon poikaa kiukuttaa, jos et mene valittamaan musiikista, eli et lähde mukaan hänen riidan haastamiseensa. Sinnittele vaan, kyllä se jonkin ajan päästä luovuttaa. Hyvällä säkällä tuleen jopa pyytään anteeks ja mahdollisesti purkaan sydäntään jos on joku huoli ja murhe.



Pidä kiinni tiukasta linjasta että mitä teillä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, eli juurikin tuon käyttäytymisen suhteen. En viitsi edes ajatella että millainen itse olisin jos mun äippä olis joutanut mun kanssa. Olin siis näitä tosi vaikeita tapauksia.



Ja odotan kauhulla mitä tapahtuu 14 vuoden päästä, esikoinen nimittäin pyörii masussa :)

Mä olin itse myös aika mahdoton teini-ikäisenä, nyt oikein hävettää. Onneksi vanhemapi kuitenkin pitivät jöötä ja tekivät selväksi sen että miten tahansa ei voi käyttäytyä.

Vaikka silloin tuntuikin kurjalta, niin nyt olen vain tyytyväinen ja aion vanhempieni oppien mukaan myös omiani "kouluttaa".

Vanhempiini mulla on aina kuitenkin, jopa silloin kun olin teini, ollut hyvät välit kaikeista huolimatta.

ja kyllä kuulostaa tutulta. En todellakaan jaksa katsoa murjottavaa naamaa koko päivää, vaan pyydän myös jossain vaiheessa kiukuttelijan poistumaan omaan huoneeseensa. Meillä kyllä ilmaistaan tunteita hyvinkin avoimesti, mutta ihan kaikkea ei jaksa kuitenkaan vastaanottaa!

Tuohon kun lisää sitten vielä kaikki tupakat, siiderit jne. niin monesti tulee mietittyä , että mihin soppaan sitä onkaan itsensä keittänyt!!

No on tässä sentään hyvätkin hetkensä, enkä näitä murkkuja kyllä vaihtaisi pois.

Sympatiat kaikille muillekin murkkujen vanhemmille!

Olin muuten itse aivan kamala murrosiässä, joten yritän jaksaa...

Sinkkonenkin on sanonut, että murrosikä ei oikeuta huonoon käytökseen! Vaikka se aiheuttaakin vitutusta ja pahaa mieltä, niin se ei todellakaan oikeuta käyttäytymään noin koko päivää ja iltaa! Mitäköhän teidän muiden mussukoista tulee jos vaan paijaatte murkkuikäisten päitä kun he kiukuttelevat

tunteitaan pitää saada näyttää, mutta 14-vuotias on jo niin iso, että on jo aikakin opetella, miten niitä näytetään rakentavasti ja miten ei. Muille kettuilu siksi, että itsellä on paha olo ei saa aikaan mitään muuta kuin sen pahan olon leviämisen. Ja eihän ap edes rankaissut poikaa kuin pistämällä hänet 10 minuutiksi jäähylle, noilta muilta sanktioiltahan hänelle jäi vielä täysi mahdollisuus välttyä.

empaattisia ovat olevinaan. No, aika korjaa senkin ongelman.



Murrosikäinen ei ole sama kuin 3-vuotias.



Et ollut yhtään kohtuuton. Jatkuva riidan haastaminen on tosi rasittavaa, en mäkään sitä jaksa. Meillä on 14-vuotias tyttö ja huoneeseen tulee lähtö, kun on tarpeeksi kauan hakenut sitä.

Kuulostaa jokseenkin normaalilta teiniltä. Sen tietänee jokainen, joka on itse ollut joskus teini - jotkuthan ovat jakkupukuisia tätejä jo pienestä pitäen.

Päivän ensimmäisistä kunnon nauruista!!!

:)))))))))))))))))))))

jotkuthan ovat jakkupukuisia tätejä jo pienestä pitäen.

normaali teini kiristää vanhempiensa hermoja äärimmilleen. Paljon enemmän kuin esimerkiksi normaali uhmaikäinen, joka sekin joskus onnistuu hermostuttamaan vanhempansa. Ap ei minusta ollut kohtuuton, mutta voi tosiaan olla järkevää välillä tarkistaa muilta, onko suutuksissaan menossa liian pitkälle. Jos teinit jotain nimittäin osaavat mestarillisesti, se on vanhempien provosoiminen ja aina ei ole kovin helppoa noudattaa presidentti Koiviston ohjetta olla provosoitumatta, kun provosoidaan.

Onpa kamalaa.

Kuulostaa jokseenkin normaalilta teiniltä. Sen tietänee jokainen, joka on itse ollut joskus teini - jotkuthan ovat jakkupukuisia tätejä jo pienestä pitäen.

10 min omassa huoneessa, ei kauheen paha jos on monta tuntia väännellyt naamaansa toisten edessä.



Meillä asustaa täällä myös 14-vuotias. Jä se varmasti tietää että mä en hirveän kauan katso tahallista ärsyttämistä tai kiusantekoa. Toki joskus tulee ärähdettyä turhankin nopeaa, mutta sitten vaan anteeksi pyytelemään. Meillä näytetään tunteita ihan tarpeeksi, keskustellaa, huudetaan, riidellään, itketään, nauretaan jne.

Vaikka on murkku, niin ei sille silti sallita mitään erivapauksia tässä perheessä. Meillä ei kiroilla, meillä ei puhuta epäkunnioittavasti toisille, jos ei teini tätä ymmärrä, niin menköön huoneeseensa miettimään ja pohtimaan sitä.