Lue keskustelun säännöt.
Oletko ajanut autoa leikkauksen jälkeen, shokissa tai päihtyneenä?
13.06.2026 |
Oletko ajanut autoa esim. Lähtiessäsi ilman saattajaa leikkauksesta vaikka sulla olis pitänyt olla saattaja?
Mielenjärkytyksen jälkeen esim. Läheisen juuri kuoltua, onnettomuuden tai muun jälkeen kun olet ollut shokissa?
Entä päihtyneenä? Lääkittynä keskushermostoon vaikuttavalla aineella kuten lihasrelaksantit ja jotkut kipulääkkeet?
Kävikö mitään jos olet? Miten oikeutit itsellesi tuon liikenteen vaarantamisen?
Alkoi kiinnostaa kun luin yhden true crime kirjan jossa shokissa olleet sukulaiset hyppäsivät auton rattiin shokissa ja sit täällä on jossain keskustelu jossa moni kommentoi hypänneensä auton rattiin leikkauksen jälkeen vastoin hoitohenkilökunnan ohjeita.
Paljon puhutaan rattijuopoista mutta entäs nämä muut...
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Olen ajanut autoa kun sain epilepsia kohtauksen vaikka lääkäri kielsi.
Miksi...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ajanut, mutta otin mieheltä poskeen kun hän ajoi, ja näin 20 vuotta myöhemmin mietin että se saattoi olla hieman vaarallista.
Kerran olin vienyt läheisen ihmisen päivystykseen autollani ja tilanne vaikutti huonolta mistä olin hyvin järkyttynyt. Ajelin sairaalalta kotiin yöllä koska olin autolla liiken
Lähdin leikkauksesta omalla autollani. Pyörryin. Onneksi en ehtinyt edes pois sairaalan pihasta.
Älkää menkö toimenpidenukutuksen tai leikkausnukutuksen jälkeen. Voi olla aluksi täysiä katkoksia ettei ole tajunta paikalla. Myöhemmin vasta illalla palaa. Riippuu ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Anoppi joutui aivan yllättäen saattohoitoon, jossa hän parin päivän jälkeen kuoli. Kävin häntä katsomassa ja uskoin olevani ihan ajokunnossa. Ajoin kuitenkin jotenkin kuin veden alla, kaikki tapahtui hieman hitaammin. Näin, että pysäkillä bussi laittoi vilkun päälle, mutta aloin jarruttaa hitaammin kuin olisi pitänyt. Sivupeili irtosi autostani, kun bussi tuli siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Joskus kauan sitten nukahdin tosin rattiin. Tulin töistä iltapimeällä. Se oli pikkulapsiaikaa; kotna kaksi alle kouluikäistä lasta. Heräsin siihen, että olin vastaantulijoiden kaistalla. Oli aikamoinen opetus.
Humalassa kyllä. Juhlien jälkeen aamulla en ole vielä ajokunnossa. Asia selvisi minulle vasta ostettuani alkometrin. Olen pienikokoinen. Nykyään puhallan aina enkä aja, jos on yli 0.