Mitä tarkoittaa, että on läheisiä tukena, käytännössä?
Minulla ei taida olla. Puoliso on, mutta hän ei ota mitään kantaa jos puhun vastoinkäymisistäni. Korkeintaan sanoo, että hähän ei voi asialle mitään. Aikuisella tyttärellä on oma elämänsä. Samoin kahdella sisarelleni, joihin välit ovat etäiset. Ystäviä on muutama, mutta heille minun on vaikea uskoutua.
Omaa syytäni tämä yksinäisyys on. Olen kasvanut alkoholistiperheessä vanhimpana lapsena, ja aika pienestä kantanut vastuuta nuoremmista sisaruksistani ja huolehtinut äidistäni, jota isä humalassa pahoinpiteli. Tyypillinen alkoholistiperheen lapsi siis, jolla ei ole ollut omia tarpeita.
En aikuisenakaan ole osannut pitää itseäni arvokkaana omana itsenäni. Nyt 50+ iässä olen vasta alkanut kaipaamaan sitä, että minusta joku joskus huolehtisi ja auttaisi, olen sairastellut paljon viime vuosina, se on pelottavaa, koska en ole ennen ollut muista riippuvainen.
Kommentit (4)
Mulla tarkoittaa ainakin sitä, että kun olen joutunut sairaalaan, siskoni on käynyt sen aikaa hoitamassa mun kissaa.
Oletko siis saanut apua sairastaessasi?
Taustallasi moni ei osaa olla avun kohteena, koska oma minuus on se ihminen, joka auttaa muita. Itseä ei ole olemassa siinä roolissa, joka vastaanottaa.
Toinen juttu on se, että olet ylivahvana kykenevä voimakkaaseen huolenpitoon. Ja kun joudut muiden "armoille", heidän kätensä eivät ole yhtä vahvat.
Olen ikäisesi ja ilman läheisiä tukena. Olen sairastanut jo pidempään vakavasti ja olen riippuvainen avusta. Se on tosi hankalaa. Kaikki pitää ostaa rahalla, jota ei ole tai ottaa vaastaan puolitutuilta ihmisiltä satunnaisesti. Mitään säännöllistä apua ei ole. Mitään "itsestään selvää" apua ei ole, aina on metsästettävä ihminen tekemään tai sitten vaan asiaa ei tapahdu.
Ihan käytännössä se on tarkoittanut, että olen vahtinut siskon lapsia ja hoitanut toisen siskon kissoja, sisarukset auttoivat muutossa. Ja jos on joku hätä niin voi jutella ja toinen sitten kuuntelee.
Aika ikävältä kuulostaa, jos puoliso ei viitsi kuunnella. Ei sitä välttämättä aina mitään apua tai neuvoa halua, kunhan vain pääse puhumaan ongelmista ja toinen kuuntelee.
Voit ehkä yrittää ottaa yhteyttä siskoihin ja kuulostella onko heillä halua puhua lapsuudesta ja lähentyä sillä tavalla, vaikeaa se tulee olemaan ja kummankin osapuolen pitäisi haluta lähentyä että se toimisi.
Mitä puolison pitäisi sanoa?