Nikotiinipussilobbari kieltäytyi haastattelusta

Viestintätoimistot usein korostavat kriisiviestintää ja sitä, että päätä ei saa laittaa pensaaseen, vaan pitää kommentoida jotain. Kuitenkin viestintätoimisto Kreabin kehitysjohtaja Mirita Saxberg, joka toimii nikotiinipussilobbarina, kieltäytyi haastattelusta nähtyään HS kysymykset. Miksi viestintätoimisto itse toimii näin? Muistelen, että joku vuosi sitten Ellun Kanat-viestintäyhtiöstä puhuttiin, että kohtelevat huonosti harjoittelijoita. Myös he vetäytyivät täydelliseen hiljaisuuteen. Onko siis näin, että viestintätoimistojen markkinoima kriisiviestintä on höpöhöpöä ja paras ratkaisu on kuitenkin hiljentyä täysin ja vielä ilmaiseksi, kun siitä ei tarvitse maksaa viestintätoimistolle?