Puoli miljoonaa suomalaista selviää hädin tuskin arjestaan – Asiantuntijan mukaan poliitikkoja ei kiinnosta
Yhtäkkiä ihmiselle on tupsahtanut lasku käyttämättömästä terveydenhuollon ajasta.
Ikääntynyt ihminen ei ole lainkaan tajunnut, että ajanvarauksesta on tullut tieto sähköiseen potilastietojärjestelmään.
Hänellä ei olisi edes ollut kykyä mennä itsenäisesti tarkastamaan asiaa, koska sukulainen auttoi hänet alun perin alkuun järjestelmän kanssa.
Sitten on heitä, jotka eivät pääse enää tuttuun uimahalliin autolla, koska uimahallin parkkipaikalle voi ostaa pysäköinnin vain sovelluksella.
Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo on pettynyt. Hänestä kyseessä on selvästi iso yhteiskunnallinen ongelma, jonka pitäisi kiinnostaa ihan kaikkia puolueita. Sen sijaan asia ei tunnu kunnolla kiinnostavan yhtäkään puoluetta.
Yli 70 prosenttia yli 85-vuotiaista ei kykene asioimaan itsenäisesti sähköisissä palveluissa.
Topo vaatii digitukea jokaiseen kuntaan ja vastuutahoa valtioneuvostoon ensi hallituskaudella.
Digitaalisuus | Puoli miljoonaa suomalaista selviää hädin tuskin arjestaan – Asiantuntijan mukaan poliitikkoja ei kiinnosta
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole näin yksinkertainen. Jotta näitä digitaalisia sovelluksia voisi käyttää, on niitä kyettävä myös jatkuvasti päivittelemään ja ylläpitämään. Tulee uusia päivityksiä jotka eivät sitten sinun laitteellasi enää toimikkaan, onkin ostettava uusi puhelin että toimii, ja sama rumba pyörii ympyrää... näitä äppejä ja digiposteja on myös todella paljon.
Ennen riitti että oli käteistä. Se kävi jokapaikassa.
Muistan, kun 18-vuotiaana muutin pois kotoa toiselle paikkakunnalle. Kävin pankissa nostamassa rahaa, mutta se oli vanhanaikaista jo silloin. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana hankin pankkikortin. "Viimeisten" joukossa, ainakin siltä se tuntui, kun kaikilla tutuilla oli jo. Olen nyt 49v, eli tuosta on aikaa 31 vuotta. Tiedän, että edelleen on pankkiin jonottavia vanhuksia. Mutta silti. Missä vaiheessa ihmisellä itsellä on joku vastuu? Yli 30 vuotta. Eikö nyt jo voi sanoa, että on ihan itse tehnyt päätöksen jättäytyä kehityksestä? Jos on 85v, niin 30v sitten on ollut suunnilleen sen ikäinen mitä mä olen nyt. Saanko mäkin alkaa vaan olla möllöttää parin vuoden päästä. Vaatia, että kaikki pysähtyy tai sitten jonkun joka tekee ikävät asiat mun puolesta? Jos tuttuun (?) uimahalliin ei pääse, koska ei saa maksettua, niin kyllä on parempi vaan, että ei sinne mene hukkumaan. Myös tuo mainittu autoilu on kyseenalaista, siinä kun voi sattua ulkopuoliselle.
No sanotaanpa vaikka niin, että kun sinulle tulee lisää ikää vaikka 20 vuotta (jos Luoja suo) niin silloinpa et enää olekaan tuota mieltä, vaan tajuat, että olet pudonnut kelkasta. Joku on voinut olla jo 31 vuotta sitten lähellä 60 vuotta ja jäänyt ehkä pois työelämästä tai ei ole siellä koskaan tietokonetta tarvinnut ja vaikka hänellä on se pankkikortti ollutkin silloin, niin ei se tarkoita sitä, ettet joutuisi pankissa jonottamaan, koska verkkopankki on jäänyt aikoinaan ottamatta käyttöön ja esim 70v se on voinut olla jo liian vaikeata oppia, kun ei ole tietokonetta koskaan käyttänyt.
Ei kukaan ole osannut ajatella, millaiseksi tämä elämä menee, kun kakki on verkossa ja vanha sitä ei enää voi oppia.
Tuskin koskaan aikaisemmin vanhukset on olleet niin eriarvoisessa asemassa palvelujen suhteen, kuin nuorempi väestö, koska eivät osaa käyttää nettiä, etkä enää pääse mihinkään, jos sinulla ei ole verkkopankkitunnuksia jne.
Näiden nykyisten vanhusten maailam on ollut suurimman osan ihan erilainen, kuin nyt. Ennen sai asiat hoidettua puhelimella tai vaan menit paikanpäälle. Nyt ei mikään onnistu niin.
Tulevaisuudessa Suomessa on jatkuvasti miljoona vanhusta, jotka ihmettelevät, mitä olivat salasanat ja numerosarjat joilla pääsi erilaisiin palveluihin. Muisti on lakannut toimimasta. Miten asiat hoidetaan`?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole näin yksinkertainen. Jotta näitä digitaalisia sovelluksia voisi käyttää, on niitä kyettävä myös jatkuvasti päivittelemään ja ylläpitämään. Tulee uusia päivityksiä jotka eivät sitten sinun laitteellasi enää toimikkaan, onkin ostettava uusi puhelin että toimii, ja sama rumba pyörii ympyrää... näitä äppejä ja digiposteja on myös todella paljon.
Ennen riitti että oli käteistä. Se kävi jokapaikassa.
Muistan, kun 18-vuotiaana muutin pois kotoa toiselle paikkakunnalle. Kävin pankissa nostamassa rahaa, mutta se oli vanhanaikaista jo silloin. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana hankin pankkikortin. "Viimeisten" joukossa, ainakin siltä se tuntui, kun kaikilla tutuilla oli jo. Olen nyt 49v, eli tuosta on aikaa 31 vuotta. Tiedän, että edelleen on pankkiin jonottavia vanhuksia. Mutta silti. Missä vaiheessa ihmisellä itsellä on joku vastuu? Yli 30 vuotta. Eikö nyt jo voi sanoa, että on ihan itse tehnyt päätöksen jättäytyä kehityksestä? Jos on 85v, niin 30v sitten on ollut suunnilleen sen ikäinen mitä mä olen nyt. Saanko mäkin alkaa vaan olla möllöttää parin vuoden päästä. Vaatia, että kaikki pysähtyy tai sitten jonkun joka tekee ikävät asiat mun puolesta? Jos tuttuun (?) uimahalliin ei pääse, koska ei saa maksettua, niin kyllä on parempi vaan, että ei sinne mene hukkumaan. Myös tuo mainittu autoilu on kyseenalaista, siinä kun voi sattua ulkopuoliselle.
No sanotaanpa vaikka niin, että kun sinulle tulee lisää ikää vaikka 20 vuotta (jos Luoja suo) niin silloinpa et enää olekaan tuota mieltä, vaan tajuat, että olet pudonnut kelkasta. Joku on voinut olla jo 31 vuotta sitten lähellä 60 vuotta ja jäänyt ehkä pois työelämästä tai ei ole siellä koskaan tietokonetta tarvinnut ja vaikka hänellä on se pankkikortti ollutkin silloin, niin ei se tarkoita sitä, ettet joutuisi pankissa jonottamaan, koska verkkopankki on jäänyt aikoinaan ottamatta käyttöön ja esim 70v se on voinut olla jo liian vaikeata oppia, kun ei ole tietokonetta koskaan käyttänyt.
Ei kukaan ole osannut ajatella, millaiseksi tämä elämä menee, kun kakki on verkossa ja vanha sitä ei enää voi oppia.
Tuskin koskaan aikaisemmin vanhukset on olleet niin eriarvoisessa asemassa palvelujen suhteen, kuin nuorempi väestö, koska eivät osaa käyttää nettiä, etkä enää pääse mihinkään, jos sinulla ei ole verkkopankkitunnuksia jne.
Näiden nykyisten vanhusten maailam on ollut suurimman osan ihan erilainen, kuin nyt. Ennen sai asiat hoidettua puhelimella tai vaan menit paikanpäälle. Nyt ei mikään onnistu niin.
Pitäisikö kehitys pysäyttää ja harpata vuosikymmen taakse että vanhukset osaisivat käydä kaupassa? Ei todellakaan. Maailma menee menojaan ja osa jää rannalle. Kehitystä ei tule pysäyttää.
Jumalauta nuo ihmiset ovat olleet vuosikausia jopa työelämässä kun atk alkoi valtamaan alaa ja ei se voi yhteiskunnan vika jos eivät ole vaivaantuneet opettelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole näin yksinkertainen. Jotta näitä digitaalisia sovelluksia voisi käyttää, on niitä kyettävä myös jatkuvasti päivittelemään ja ylläpitämään. Tulee uusia päivityksiä jotka eivät sitten sinun laitteellasi enää toimikkaan, onkin ostettava uusi puhelin että toimii, ja sama rumba pyörii ympyrää... näitä äppejä ja digiposteja on myös todella paljon.
Ennen riitti että oli käteistä. Se kävi jokapaikassa.
Muistan, kun 18-vuotiaana muutin pois kotoa toiselle paikkakunnalle. Kävin pankissa nostamassa rahaa, mutta se oli vanhanaikaista jo silloin. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana hankin pankkikortin. "Viimeisten" joukossa, ainakin siltä se tuntui, kun kaikilla tutuilla oli jo. Olen nyt 49v, eli tuosta on aikaa 31 vuotta. Tiedän, että edelleen on pankkiin jonottavia vanhuksia. Mutta silti. Missä vaiheessa ihmisellä itsellä on joku vastuu? Yli 30 vuotta. Eikö nyt jo voi sanoa, että on ihan itse tehnyt päätöksen jättäytyä kehityksestä? Jos on 85v, niin 30v sitten on ollut suunnilleen sen ikäinen mitä mä olen nyt. Saanko mäkin alkaa vaan olla möllöttää parin vuoden päästä. Vaatia, että kaikki pysähtyy tai sitten jonkun joka tekee ikävät asiat mun puolesta? Jos tuttuun (?) uimahalliin ei pääse, koska ei saa maksettua, niin kyllä on parempi vaan, että ei sinne mene hukkumaan. Myös tuo mainittu autoilu on kyseenalaista, siinä kun voi sattua ulkopuoliselle.
Muista tämä kirjoituksesi, kun sun on vaikea nähdä näytön tekstiä ja kädet tärisevät joten näpyttely on vaikeaa, kone on liian nopea eikä odota kun olet sen mielestä liian hidas.
Kirjoittaja varmaan muistelee onnellisena että "Onneksi en alkanut keksiä tekosyitä jämähtämiselle. Nyt minun ei tarvitse tihrustaa suurennuslasin kanssa pientä tekstiä paperilta, vaan voin suurentaa ruudun kuvaa niin paljon kuin haluan, eikä tärisevät sormetkaan liikoja haittaa kun sijoitin 5 euroa kosketusnäyttökynään".
No, niitä on ihan senioreiden tarpeisiin kehitettyjä puhelimiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole näin yksinkertainen. Jotta näitä digitaalisia sovelluksia voisi käyttää, on niitä kyettävä myös jatkuvasti päivittelemään ja ylläpitämään. Tulee uusia päivityksiä jotka eivät sitten sinun laitteellasi enää toimikkaan, onkin ostettava uusi puhelin että toimii, ja sama rumba pyörii ympyrää... näitä äppejä ja digiposteja on myös todella paljon.
Ennen riitti että oli käteistä. Se kävi jokapaikassa.
Muistan, kun 18-vuotiaana muutin pois kotoa toiselle paikkakunnalle. Kävin pankissa nostamassa rahaa, mutta se oli vanhanaikaista jo silloin. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana hankin pankkikortin. "Viimeisten" joukossa, ainakin siltä se tuntui, kun kaikilla tutuilla oli jo. Olen nyt 49v, eli tuosta on aikaa 31 vuotta. Tiedän, että edelleen on pankkiin jonottavia vanhuksia. Mutta silti. Missä vaiheessa ihmisellä itsellä on joku vastuu? Yli 30 vuotta. Eikö nyt jo voi sanoa, että on ihan itse tehnyt päätöksen jättäytyä kehityksestä? Jos on 85v, niin 30v sitten on ollut suunnilleen sen ikäinen mitä mä olen nyt. Saanko mäkin alkaa vaan olla möllöttää parin vuoden päästä. Vaatia, että kaikki pysähtyy tai sitten jonkun joka tekee ikävät asiat mun puolesta? Jos tuttuun (?) uimahalliin ei pääse, koska ei saa maksettua, niin kyllä on parempi vaan, että ei sinne mene hukkumaan. Myös tuo mainittu autoilu on kyseenalaista, siinä kun voi sattua ulkopuoliselle.
Muista tämä kirjoituksesi, kun sun on vaikea nähdä näytön tekstiä ja kädet tärisevät joten näpyttely on vaikeaa, kone on liian nopea eikä odota kun olet sen mielestä liian hidas.
Kirjoittaja varmaan muistelee onnellisena että "Onneksi en alkanut keksiä tekosyitä jämähtämiselle. Nyt minun ei tarvitse tihrustaa suurennuslasin kanssa pientä tekstiä paperilta, vaan voin suurentaa ruudun kuvaa niin paljon kuin haluan, eikä tärisevät sormetkaan liikoja haittaa kun sijoitin 5 euroa kosketusnäyttökynään".
No, niitä on ihan senioreiden tarpeisiin kehitettyjä puhelimiakin.
Äitini käyttää tablettia.
Vierailija kirjoitti:
Jumalauta nuo ihmiset ovat olleet vuosikausia jopa työelämässä kun atk alkoi valtamaan alaa ja ei se voi yhteiskunnan vika jos eivät ole vaivaantuneet opettelemaan.
Jumalauta kaikissa työpaikoissa ei ole tarvinnut tietokoneita ja kaikilla ei ole ollut ehkä varaa hankkia ja nykyään kaikkea pitäisi uusia jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalauta nuo ihmiset ovat olleet vuosikausia jopa työelämässä kun atk alkoi valtamaan alaa ja ei se voi yhteiskunnan vika jos eivät ole vaivaantuneet opettelemaan.
Jumalauta kaikissa työpaikoissa ei ole tarvinnut tietokoneita ja kaikilla ei ole ollut ehkä varaa hankkia ja nykyään kaikkea pitäisi uusia jatkuvasti.
Älä jaksa. Kyllä ne mammat sinne facebookiin marisee aamusta iltaan mutta joku laskun maksu onkin jo sitten ylivoimaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole näin yksinkertainen. Jotta näitä digitaalisia sovelluksia voisi käyttää, on niitä kyettävä myös jatkuvasti päivittelemään ja ylläpitämään. Tulee uusia päivityksiä jotka eivät sitten sinun laitteellasi enää toimikkaan, onkin ostettava uusi puhelin että toimii, ja sama rumba pyörii ympyrää... näitä äppejä ja digiposteja on myös todella paljon.
Ennen riitti että oli käteistä. Se kävi jokapaikassa.
Muistan, kun 18-vuotiaana muutin pois kotoa toiselle paikkakunnalle. Kävin pankissa nostamassa rahaa, mutta se oli vanhanaikaista jo silloin. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana hankin pankkikortin. "Viimeisten" joukossa, ainakin siltä se tuntui, kun kaikilla tutuilla oli jo. Olen nyt 49v, eli tuosta on aikaa 31 vuotta. Tiedän, että edelleen on pankkiin jonottavia vanhuksia. Mutta silti. Missä vaiheessa ihmisellä itsellä on joku vastuu? Yli 30 vuotta. Eikö nyt jo voi sanoa, että on ihan itse tehnyt päätöksen jättäytyä kehityksestä? Jos on 85v, niin 30v sitten on ollut suunnilleen sen ikäinen mitä mä olen nyt. Saanko mäkin alkaa vaan olla möllöttää parin vuoden päästä. Vaatia, että kaikki pysähtyy tai sitten jonkun joka tekee ikävät asiat mun puolesta? Jos tuttuun (?) uimahalliin ei pääse, koska ei saa maksettua, niin kyllä on parempi vaan, että ei sinne mene hukkumaan. Myös tuo mainittu autoilu on kyseenalaista, siinä kun voi sattua ulkopuoliselle.
Muista tämä kirjoituksesi, kun sun on vaikea nähdä näytön tekstiä ja kädet tärisevät joten näpyttely on vaikeaa, kone on liian nopea eikä odota kun olet sen mielestä liian hidas.
Kirjoittaja varmaan muistelee onnellisena että "Onneksi en alkanut keksiä tekosyitä jämähtämiselle. Nyt minun ei tarvitse tihrustaa suurennuslasin kanssa pientä tekstiä paperilta, vaan voin suurentaa ruudun kuvaa niin paljon kuin haluan, eikä tärisevät sormetkaan liikoja haittaa kun sijoitin 5 euroa kosketusnäyttökynään".
No, niitä on ihan senioreiden tarpeisiin kehitettyjä puhelimiakin.
Toki mutta kaiken jatkuva muutos ei ole hyväksi kenelekkään.Juuri kun olet oppinut jotakin käyttämään sitä ei enää tueta tai jotain muuta pask...Alahan taas opettelemaan uutta. Jopa työntekijät terveydenhuollossa manaavat tätä jatkuvaa muutosta työn ohella.
Kirjoittaja varmaan muistelee onnellisena että "Onneksi en alkanut keksiä tekosyitä jämähtämiselle. Nyt minun ei tarvitse tihrustaa suurennuslasin kanssa pientä tekstiä paperilta, vaan voin suurentaa ruudun kuvaa niin paljon kuin haluan, eikä tärisevät sormetkaan liikoja haittaa kun sijoitin 5 euroa kosketusnäyttökynään".