En kyllä ymmärrä vanhempia, jotka väittää ettei lapsen kehitystahdolla ole mitään merkitystä.

otetaan heti kerskailuna ja kehuskeluna. Nuoremman sisaruksen kehityksestä uskaltaa jotakin mainitakkin koska se noudattaa keskiarvoa. Minulla ei siis ole monien mielestä oikeutta iloita ääneen hyvin kehityyneestä ja lahjakkaasta lapsestani.

Ja taas ottaa pattiin tämä palsta!



Vai että nopea oppiminen kertoo älykkyydestä? Ja pah.



Oma mieheni istui tuetta 13 kk, kävely tuli 1v 8kk ja puhetta alkoi tulla vasta lähempänä 3v.

Koulutus DI, hyvässä asemassa työelämässä. Sosiaalisesti taitava ja yllätys, yllätys motoriset taidot huippu luokkaa.



Miehen isä oppi kävelemään 1v 9kk, puheen ajankohtaa ei muista. Elämässään TODELLA hyvin menestynyt. Niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti. Huippu tyyppi, pidetty ja arvostettu.



Minun äitini oppi kävelemään 8 kk ja puhui sujuvasti jo 1,5v. Opistotason koulutus, ihan mukava ihminen =)



Minä opin kävelemään 10kk ja puhua pälpätin jo 1,5 v ummet ja lammet. Opistotason koulutus ja todella huono minäkuva ja itsetunto. Tosin paranemaan päin.



Eräs miehen sukulainen sanoi ensimmäiset sanansa 3 v täytettyään ja nykyään on oma menestyvä firma (n. 30 työntekijää).



Eiköhän se koulu-, liikunta- ja muu menestys ole hieman monimutkaisempi kaava kuin puhumaan ja kävelemään oppimisen ikä.

Eikö esim. myöhäisen kävelyn ole todettu korreloivan älykkyyden kanssa?

Fysioterapeutithan eivät missään tapauksessa suosittele kävelemään " opettamista" (eikä se toki ole mahdollistakaan) siksi että se voi vähentää konttaamista mikä on erittäin tärkeä vaihe lapsen kehityksessä



konttaaminen ja lukivaikeuedet esiintyvät yhdessä, ja on todettu sekin, että koululaisikäisiä lukivaikeuksissa olevia lapsia konttauttamalla saadaan parempia lukituloksia, syytä ei tiedetä. Lukivaikeudet eivät kuitenkaan korreloi älykkyyden kanssa, ts. lukivaikeus ei ole älyllinen ongelma. Joten liikkumisella ja älykkyydellä ei ole esittämääsi yhteyttä.

tuosta teoriasta ei ole todellakaan yksimielisyyttä. Viimeksi eilen HS:ssä oli pitkä juttu erilaisista oppimisvaikeuksien hoitoon kehitellyistä vaihtoehtoterapioista, ja juuri tuo - sensomotoriseen kuntoutukseen sisältyvä teoria konttaamisen ja muiden varhaisrefleksien ongelmien liittymisestä puhe- ja lukihäiriöihin - oli yksi sellaisia, jonka koululääketieteen edustajat TEILASIVAT.

Mene ja tiedä.... toki on niin, että moni asia tulee viipeellä hyväksyttyyn koululääketieteeseen, mutta toisaalta moni vaihtoehtohoito myös osoittautuu ajan myötä huuhaaksi.

Vierailija:

konttaaminen ja lukivaikeuedet esiintyvät yhdessä, ja on todettu sekin, että koululaisikäisiä lukivaikeuksissa olevia lapsia konttauttamalla saadaan parempia lukituloksia, syytä ei tiedetä. Lukivaikeudet eivät kuitenkaan korreloi älykkyyden kanssa, ts. lukivaikeus ei ole älyllinen ongelma. Joten liikkumisella ja älykkyydellä ei ole esittämääsi yhteyttä.

Xandris:

tuosta teoriasta ei ole todellakaan yksimielisyyttä. Viimeksi eilen HS:ssä oli pitkä juttu erilaisista oppimisvaikeuksien hoitoon kehitellyistä vaihtoehtoterapioista, ja juuri tuo - sensomotoriseen kuntoutukseen sisältyvä teoria konttaamisen ja muiden varhaisrefleksien ongelmien liittymisestä puhe- ja lukihäiriöihin - oli yksi sellaisia, jonka koululääketieteen edustajat TEILASIVAT.

Mene ja tiedä.... toki on niin, että moni asia tulee viipeellä hyväksyttyyn koululääketieteeseen, mutta toisaalta moni vaihtoehtohoito myös osoittautuu ajan myötä huuhaaksi.

Vierailija:

Mutta se ei muuta sitä seikkaa, että tuloksia on silti saatu. Mistä tulokset muodostuu tosiasiassa, niin sitä ei tiedetä, tutkimus ei ole kyennyt selventämään syy-seuraussuhteita, on vain tehty havaintoja

Osaat kirjoittaa minun ajatukseni todella hienosti =)



Enkä nyt tarkoita vain tätä ketjua. Pitäisikö aloittaa oikein uusi ketju, jossa voisin sinua kehua?

esim. se milloin lapsi lähtee kävelemään ei tarkoita pitemmän päälle yhtään mitään! Ei se tee lapsesta yhtään sen älykkäämpää!



Tai se, että onko lapsi oppinut lukemaan 4 vai 7 vuotiaana. Erot tasottuvat viimeistään kolmannella luokalla ja ysillä ei kukaan edes muista, milloin oppi mitäkin!



Ja lapsen itsetunnon kannalta tärkeintä on tulla hyväksytyksi omien vanhempien osalta! Ventovieraiden kommentit on ihan yhtä tyhjän kanssa 2 vuotiaalle!

kehittynyt. Ja puhe siis normaaleista terveistä lapsista, ei erityislapsista.

Ainoa havaitsemani ero aikuisten suhtautumisessa on ehkä se, että paremmin puhuvaa kohdellaan kuin hän olisi hieman vanhempi kuin samanikäinen, huonosti puhuva. Huonommin puhuva saa siis enemmän huomiota ja hellittelyjä.

mutta ainainen vertailu tai etenkin nopealla kehitystahdilla kerskailu on hämmästyttävää. Joka asiastako pitää kilpailla? Lapselle itselleen kehittyminen ja oppiminen on tietysti iso ja merkittävä asia, mutta kuinka paljon sitä autetaan toteamalla että " tuossa iässä pitäisi kyllä jo sitä taikka tätä" . Erilaisia oppijoita kumminkin olemme, vielä aikuisenakin.



Minäkään en vieläkään osaa kunnolla ranskaa enkä ajaa pyörällä ilman käsiä!

kuinka häneen suhtaudutaan.



Ongelmana en tässä kuitenkaan näkisi lapsen kehityksen hitautta vaan noin toimivien aikuisten ihmisten kehittymättömyyttä. Heistä olen huolissani huomattavasti enemmän kuin hitaasti kehittyvästä lapsesta.



t. äiti kenen 10kk terve lapsi ei vielä ryömi

Lähti liikkeelle aikaisin (muistaakseni 9kk) ja puhui täysin sujuvasti ja pikkuvanhasti 2 vuotiaana. Olihan se söpöä. Nyt on todella rasittava 5-vuotias, eikä kukaan enää ihastele paitsi vanhemmat. Varmasti vaikuttaa lapsen kehitykseen, kun on tottunut pohjattomaan ihailuun ja yhtäkiä se loppuukin.

Vaikea kuitenkaan kuvitella, että kukaan suhtautuisi nurjasti lapseen sen mukaan, mitä hän OSAA. Tai ainakaan altistaisi omaa lastaan ehdoin tahdoin noin puupäiselle asennoitumiselle.



Eli vika on sitten sen nurjasti suhtautuvan aikuisen.



Itse kieltäydyn edelleenkään kilpailemasta tuollaisilla suorituksilla (kuka ensin pottailee, pyöräilee, lukee jnejne). Jos joku lapsia sellaisten perusteella arvottaa, se on hänen häpeänsä.

mielestä on tärkeää että lapsi oppii mahdollisimman aikaisin kävelemään, puhumaan jne jne.... Kuka enää kyselee parikymppisiltäkään että missä iässä oppi mitäkin. Asia menettää merkityksensä kun ei enää omat lapset ole siinä iässä että pitää kilpailla että ehtisi kaikkea vaan ennemmin kuin naapurin lapset.

Vai onko muka tieteelliseti tutkittu että aikaiset taidot muka vaikuttaisivat oleellisesti ihmiseen myöhemmällä iällä ???

Meidän lapsi oppi kävelemään vasta 1v4kk eikä sitä ennen edes kontannut. Hyvin on saanut toiset liikunnallisesti silti kiinni kun viimeviikolla koulun liikuntapäivässä oli ainoa joka heidän luokaltaan sai oikein palkinnon.

Xandris:

Vaikea kuitenkaan kuvitella, että kukaan suhtautuisi nurjasti lapseen sen mukaan, mitä hän OSAA. Tai ainakaan altistaisi omaa lastaan ehdoin tahdoin noin puupäiselle asennoitumiselle.

Eli vika on sitten sen nurjasti suhtautuvan aikuisen.

Itse kieltäydyn edelleenkään kilpailemasta tuollaisilla suorituksilla (kuka ensin pottailee, pyöräilee, lukee jnejne). Jos joku lapsia sellaisten perusteella arvottaa, se on hänen häpeänsä.

Vierailija:

Ainoa havaitsemani ero aikuisten suhtautumisessa on ehkä se, että paremmin puhuvaa kohdellaan kuin hän olisi hieman vanhempi kuin samanikäinen, huonosti puhuva. Huonommin puhuva saa siis enemmän huomiota ja hellittelyjä.

Meidän poika on pitkä ja oppi puhumaan nuorena ja esim. nyt kolmevuotiaana oppi lukemaan. Toisaalta ei osaa kauhean hyvin piirtää tai leikata saksilla ym. Kerhossa on mielestäni tosi inhottavaa, kun jopa hoitajat eivät ymmärrä, että poika on vasta 3. Jos vaikka tarvitsee apua takin vetoketjun kanssa, niin tullaan päivittelemään että eikö iso poika jo pue itse ym. Ja pojalla selvästi paha mieli. Leikeissä lasten kanssa menee hyvin, aikuiset odottavat kypsempää käytöstä kuin muilta ikäisiltä.

siis oikeesti vai lukemaan 3 vuotiaana??

tuli vierestä katsellessa mieleen että ehkei se enää halua ruveta puhumaan kun pari vuotta on joka ainoa sukulainen ja tuttu käynyt naaman edessä määkimässä ja päivittelemässä että " voi voi, eikö se x vieläkään sano mitään" . ihan kuin lapsi ei olisi ymmärtänyt puhetta.



pakkohan sen on jotenkin vaikuttaa lapsen kuvaan itsestään kun koko ajan toitotetaan kuinka tässä nyt on se puhumaton lapsi.

Vierailija:

siis oikeesti vai lukemaan 3 vuotiaana??

Tätä juuri tarkoitin. Joidenkin on tosi vaikeaa uskoa, minkä ikäinen poika on. En kirjoittanut leuhkiakseni, vaan esimerkkinä siitä, että joskus jonkun taidon aikainen oppiminen voi muuttaa ihan asiallisten aikuisten suhtautumisen todella oudoksi.

Outoa tai ei, mutta tuskin sinäkään menisit tässä tapauksessa pienelle pojale päivittelemään, että oletpa kummajainen. Saati moittimaan, jos askarrellessa leikkaaminen ei mene ihan sieltä kuin piti.