Jotenkin tuntuu että kerran väärä mt-diagnoosi
leimaa koko loppuelämän henkilöä ja hänestä tehtäviä tulkintoja. Jotenkin tuntuu että, kaikki psykoosi diagnoosit vievät skitsofreniaan. [Vrt. Kaikki tiet vievät Roomaan.]
Ei auta, vaikka polin psykologi ja psykoterapiassa terapeutti ovat eri mieltä. Pelottavaa ja kammottavaa.
Kommentit (7)
Näinhän se menee. Ihmisistä tehdään väkisin kroonikkoja. Kun Länsi-Pohjassa, ja myöhemmin eri alueilla maailmassa, hoidettiin potilaita avoimen dialogin mallilla, huomattiin että skitsofreniadiagnoosien määrä romahti täysin ja potilaat toipuivat täysin normaaliin elämään.
Näinhän se tosiaan menee. En ole missään hoidon piirissä enkä ole koskaan ollut psykoosissa, mutta väärä diagnoosi kummittelee aina lääkärillä käydessä.
Ainahan hullujen omasta mielestä mt-diagnoosi on väärä.
Musta tehtiin huoli ilmoitus kun en ollut pitkään aikaan ollut mielisairaalassa kun aikasemmin oon ollu joskus. Nyt kun on ollu vuosia taukoa niin tehty huolisoitto kun en oo enää joutunut osastolle xD
Ei ole pitkään aikaan käynyt hoidossa
Vierailija kirjoitti:
Ainahan hullujen omasta mielestä mt-diagnoosi on väärä.
Tuskinpa vain. Tuo on joku myytti.
Pelottavinta tässä koko "psykoosi" , "skitsofrenia" ja "skitsotyyppinen persoonallisuus" hommassa on niihin viittaavien oireiden selkeä puute. Voin lukea lääkärin teksteistä hänen haparointiaan, kun hän yrittää mm. kuvata puhettani tangentiaalisen oloiseksi. Ei pohdi mistä se ja tämä koko oireiluni johtuu, eli pelostani ilmaista suoraan itseäni (auktoriteetille) ilman nolatuksi, torjutuksi, hylätyksi ja 'sisään nielastuksi' (fear of engulfment) tulemista.
Hän kuitenkin nähdäksesi ymmärtää estyneen persoonallisuuden piirteet minussa jollain tavalla. Polin psykologi tutkimuksissaan ennen terapiaani sanoi suunnilleen näin, että oppikirjamaiset piirteet siihen löytyvät. Äitini sanoi, kun näytin hänelle eri persoonallisuushäiriöiden kriteeri- ja oirelistoja, että tuohan olet kuin sinä.
Itse kävin läpi psykoosin kun alati muuttuvat olosuhteet ja henkisessä väkivallassa kasvaminen otti itsenäistymishetkellä liikaa nupin päälle. Sen jälkeen ei asiaan olekaan palattu vaan syitä etsitään neuropoikkeavuudesta ja persoonallisuusproblematiikasta (varsinaisesti diagnosoimatta yhtään mitään). Siihen nähden että on jo yli vuosikymmenen ajan rampannut kuntoutuksissa ja 9e leikkitöissä milloin milläkin nimikkeellä, kokisin jonkun skitsofreniadiagnoosin taivaan lahjana. Sillä kun sentään on mahdollisuus jonkinlaiseen eläkejärjestelyyn sen sijaan että vuosikaudet käy kuuntelemassa alati vaihtuvien toimistotätien haihatteluja ja valmentajien lässytystä ilman että se mihinkään vaikuttaa.