Sisarusparven vapaamatkustajat, kokemuksia?
Onko muilla tämmöistä, että yksi sisaruksista on se, jolle aina vanhemmat/muut sukulaiset soittaa kun tarvitaan apua tai neuvoa. Muut eivät pistä tikkua ristiin. Vaan lapsista yksi on se, joka aina hoitaa kaiken. Avunpyytäjät kuormittavat aina yhtä ja samaa ihmistä, tätä perheen "luottopakkia" ja muut saavat olla jouten.
Kommentit (37)
Yleensä se luottoihminen on saanut enemmän taloudellista ja lastenhoitotukea kuin ne muut.
Siinäpä makselee takaisin kiitollisuudenvelkoja vanhemmilleen.
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Olen se ”luottopakki”. Ei ole mitään ongelmaa mitä tekisi vapaa-ajalla, kun sitä ei ole.
Minusta yrittivät tehdä tuollaisen "aina auttamassa" mutta avauduin kunnolla ja sanoin etten töiden päälle lähde ketään auttamaan yhtään missään, sanoin myös etten enää vastaa puheluihin enkä viesteihin jos ei ole muuta asiaa kuin jotain olla vailla. Ei ole sen jälkeen kuulunut näistä mitään, edes äidistä
Suomessa buumerit tekee bisnestä sukulaisuudestakin. Ensin tuottavat lapsia syntymään tahtomattaan, koska pitää ja kaikkihan niitä teki. Sitten elätetään ja hoidetaan koska on pakko ja vähän sinne päin.
Kun lapsi täyttää 15v, niin alkaa muistuteli että kohta "lennät pesästä". 18v, niin katkeaa suhteet ja heitetään valtion elätiksi.
Kun ja jos tulee jonkinlaista menestystä, niin ilolla yritetään ottaa se itselle tai mainotaa että meitin lapsi kävi lukion ja teki tämmöstä. Jos lapsia tulee, nin niitä ei tietenkään haluta hoitaa tai lähettää mitään taloudellista tuka, vaan ne rahat menee koiriin ja lomamatkoihin. Silti odotetaan että jaksaisi kiikuttaa puolen Suomen matkan verran näytille lauantaiksi 2 tunniksi ja lähtä takaisin kotiin, koska eihän niitä jaksa ja ei sinuakaan jaksettu pitkään. Rajuinta on se herätys nuorena aikuisena, kun tajuat että lapsuuden perheesi olikin täysi feikki. Vertaat joidenkin tuttujen perheisiin, niin huomaat tulleesi eräällä tavalla kusetetuksi.
Tietenkin tämäkin alkaa herättää kelloja, että oletko psyykkisesti aivan terve sellaisen talousoikeistolaisen perheen jälkeläisenä, jossa sylikin maksaa ja sylille on määritelty oma hintansa.
Kuulostavat ihmisiltä, joilla on terveet rajat. Rajaton henkilö pyrkii tyypillisesti rikkomaan muidenkin rajoja ja syyllistää esim. sisaruksia siitä etteivät he hyppää milloin missäkin.
On toki ns. välttämättömiä asioita, joita ei voi ulkoistaa tai siihen on korkea kynnys. Mutta paljon on ei-välttämätöntä. Vanhus voi liikkua bussilla tai taksilla vaikka ilmainen autokyyti olisi kivempi. Ja kukkapenkkiä ei tarvotse kitkeä eikä pihaa ole pakko haravoida. Ja jos omakotitaloa ei kykene ylläpitää itse, olisi syytä muuttaa kerrostaloon.
Siitö en tiedä, että soittiko äidin vanhemmat, mutta sisarukset soitti kyllä aina kun jotain neuvoa tarvivat. Toki ne alkaa olla jo suurin osa mullan alla, äiti ja sen sisarukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ne vapaamatkustajat ovat olleet huonommassa asemassa perheessä? Vanhemmilla on suosikki jota on kohdeltu hyvin. Nyt vapaamatkustajat eivät auta vanhempiaan ja vastuu katuu suosikille.
Mä en ole koskaan ollut vanhempieni suosikki, mutta nyt kun he ovat huomanneet, että mä olenkin yllättävän hyödyllinen (ja ainoa ajotaitoinen), niin puheluita tuleekin lähes joka päivä milloin mistäkin aiheesta.
Minusta se on usein juuri niin, että se alunperinkin huonoiten kohdeltu on se jota vaaditaan auttamaan. Muut sisarukset ovat tottuneet siihen, että heidän ei tarvitse tehdä mitään.
Itse aion aikanani tehdä sen verran kuin aidosti haluan ja ylikuormittumatta ja katkeroitumatta voin tehdä. Vanhempani olivat itsekkäitä monissa valinnoissaan lapsuuteni aikana, joten katson voivani itse toimia jossain määrin samoin. Meillä ei ole tuota, että yhtä pidettäisiin passaamassa, mutta sisarukseni ovat todella kaoottista porukkaa joten todennäköisesti joudun ottamaan ainakin jotain järjestelyvastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän sisko on pysytellyt pois kuvioista jo 20 vuotta.
Vasta nyt kun isän terveys tökkii ja keskustelu perinnöstä on alkanut, ilmoittautui hänkin mukaan perheen tilanteeseen.
Niin noloa.
Eipä tiedä että meillä on kuviot jo sovittu, hih!
Kyllä hänellekin ”jotain” annetaan.
Juu meilläkin lähipiirissä se yks, joka ei ole äitiinsä pitänyt mitään yhteyttä onkin nyt äitinsä kuoltua se joka on kaikista eniten rakastanut ja kaikista eniten ansaitsee perinnönjaossa parhaat päältä. Luonnollisesti ei ole mitenkään osallistunut lakihommiin, talon tyhjennykseen ja myyntiin, hautajaisjärjestelyihin jne. Sisaruksiaan moittii kuinka on huonosti kaikki hoidettu, hautajaiskahveillakin vääränlainen jälkiruoka.
Jep, olen se henkilö jolle vanhemmat aina soittaa kun tarvitsevat apua. Toinen sisaruksista päättänyt laittaa hanskat tiskiin samalla kun minun odotetaan aina käyttäytyvän "fiksusti". Vanhemmilla mielikuva että lapset on nyt palveluksia velkaa heille. Sisar pitää itseään mustana lampaana mutta ei se asema ole hääppöinen silloinkaan kun vanhemmat pistää kaikki odotuksen yhden niskoille.
Veljeni on tälläinen. Ei tee mitään muiden puolesta, eikä juuri omastaankaan. Ei tule laittamaan tikkua ristiin, kun vanhemmat alkavat tarvita enemmän apua tai kun perintötaloa pitäisi myydä. Eipä hänellä tule olemaan edes rahaa maksaa siitä perintöveroa, joten enpä tiedä mitä sitten tehdään.
Ahdistaa ajatuskin kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se luottoihminen on saanut enemmän taloudellista ja lastenhoitotukea kuin ne muut.
Siinäpä makselee takaisin kiitollisuudenvelkoja vanhemmilleen.
Enpä ole saanut mitään tukea, olen koko ikäni tukenut vanhempiani ja sisaruksiani. Kyse ei ole todellakaan kiitollisuudenvelasta, enemmänkin hyväksikäytöstä ja siitä että muut eivät laiskuuttaan auta.
Meillä kaikki lapset sai matkustella ihan niinkuin halusi vapaasti.
Miten se on niiden sisarten vika, jos muut sukulaiset kuormittavat vain sitä yhtä. Ehkä se kuormitettava on ihan omalla käytöksellään sen aiheuttanut. Osaako hän sanoa ei?
Nythän tämä murhe poistuu, ei ole lapsia eikä kenelläkään sisaruksia! Edunvalvojat pesettelevät kaiken. Onnittelut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ne vapaamatkustajat ovat olleet huonommassa asemassa perheessä? Vanhemmilla on suosikki jota on kohdeltu hyvin. Nyt vapaamatkustajat eivät auta vanhempiaan ja vastuu katuu suosikille.
Mä en ole koskaan ollut vanhempieni suosikki, mutta nyt kun he ovat huomanneet, että mä olenkin yllättävän hyödyllinen (ja ainoa ajotaitoinen), niin puheluita tuleekin lähes joka päivä milloin mistäkin aiheesta.
Minusta se on usein juuri niin, että se alunperinkin huonoiten kohdeltu on se jota vaaditaan auttamaan. Muut sisarukset ovat tottuneet siihen, että heidän ei tarvitse tehdä mitään.
Itse aion aikanani tehdä sen verran kuin aidosti haluan ja ylikuormittumatta ja katkeroitumatta voin tehdä. Vanhempani olivat itsekkäitä monissa valinnoissaan lapsuuteni aikana, joten katson voivani itse toimia jossain määrin samoin. Meillä ei ole tuota, että yhtä pidettäisiin passaamassa, mutta sisarukseni ovat todella kaoottista porukkaa joten todennäköisesti joudun ottamaan ainakin jotain järjestelyvastuuta.
Mun kohdalla taitaa olla kyse myös siitä, että mun elämä ei ole niin merkityksellistä kuin sisarusteni elämä. "Katri kyllä joutaa, eihän hänellä ole perhettä tai työtäkään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sisko on pysytellyt pois kuvioista jo 20 vuotta.
Vasta nyt kun isän terveys tökkii ja keskustelu perinnöstä on alkanut, ilmoittautui hänkin mukaan perheen tilanteeseen.
Niin noloa.
Eipä tiedä että meillä on kuviot jo sovittu, hih!
Kyllä hänellekin ”jotain” annetaan.Ihan sama mitä olette sopineet, sisko saa lakiosan.
Tottakai saa. Lakiosa riippuu toki siitä, kuinka paljon sitä jaettavaa on jäljellä. Veikkaan että järjestelyt viittaa lähinnä siihen. Aikaakin on kuitenkin ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ne vapaamatkustajat ovat olleet huonommassa asemassa perheessä? Vanhemmilla on suosikki jota on kohdeltu hyvin. Nyt vapaamatkustajat eivät auta vanhempiaan ja vastuu katuu suosikille.
Mä en ole koskaan ollut vanhempieni suosikki, mutta nyt kun he ovat huomanneet, että mä olenkin yllättävän hyödyllinen (ja ainoa ajotaitoinen), niin puheluita tuleekin lähes joka päivä milloin mistäkin aiheesta.
Minusta se on usein juuri niin, että se alunperinkin huonoiten kohdeltu on se jota vaaditaan auttamaan. Muut sisarukset ovat tottuneet siihen, että heidän ei tarvitse tehdä mitään.
Itse aion aikanani tehdä sen verran kuin aidosti haluan ja ylikuormittumatta ja katkeroitumatta voin tehdä. Vanhempani olivat itsekkäitä monissa valinnoissaan lapsuuteni aikana, joten katson voivani itse toimia jossain määrin samoin. Meillä ei ole tuota, että yhtä pidettäisiin passaamassa, mutta sisarukseni ovat todella kaoottista porukkaa joten todennäköisesti joudun ottamaan ainakin jotain järjestelyvastuuta.
Mun kohdalla taitaa olla kyse myös siitä, että mun elämä ei ole niin merkityksellistä kuin sisarusteni elämä. "Katri kyllä joutaa, eihän hänellä ole perhettä tai työtäkään".
Niin tai voisiko olla, että sinulla ihan konkreettisesti on sitä aikaa enemmän, jos ei kerran ole perhettä tai työtä?
Isoveli jäi samalle paikkakunnalle asumaan. Me nuoremmat muutimme kauemmas opiskelemaan enemmän.