Jos tapaisin aviomieheni nyt, en luultavasti kiinnostuisi hänestä. Pitääkö tästä olla huolissaan?

Huokaus näitä akkojen murheita

Voihan se olla että ominaisuutenne ovat korostuneet ja kasvattaneet teitä tuossa asiassa eri suuntiin. Sinä ylitunnollisena olet ottanut nopeammin vastuun asioista jolloin miehen ei ole tarvinnut sitä tehdä. Jos hän olisi joutunut hoitamaan asioita kun kukaan ei kertakaikkiaan olisi hoitanut niitä hänen puolestaan, hän saattaisi olla nyt aivan erilainen. 

Teet väärin miestäsi kohtaan koska et ole eronnut. Mies ei tiedä, että et rakasta häntä enää täysillä. Kasvata selkäranka ja kerro totuus miehellesi, koska hän ansaitsee parempaa.

Ei siitä tarvitse huolestua. Se on äärimmäisen tavallista, eikä se yleensä edes estä rakkautta ja välittämistä. Siihen kun on kuitenkin paljon korkeampi kynnys, millä kriteereillä kiinnostuisi ihan uudesta ihmisestä, kuin millä jatkaa jo ennestään rakastetun ihmisen rakastamista. Siitä rakkaasta ihmisestä kun tuntee myös ne ihanat ja hyvät puolet jo. Ja usein jopa rakastaa vähän niitä huonojakin puolia, tai on niihin tottunut ja ne on kotoisia.

En mäkään varmaan myös miestä ekana valitsisi, jos olisimme molemmat sinkkumarkkinoilla ja jossain Tindereissä tulisi vastaan. Ei miellyttäisi ulkonäkö, eikä moni muukaan asia. Mutta nyt kun tunnen ihmisen kokonaan, ja rakastan syvästi, ei tulisi mieleenkään vaihtaa keneenkään toiseen. 

Emme ole edes olleet yhdessä montaa vuotta mutta jos silloin olisin tiennyt miehestä sen kaiken minkä tiedän nyt, olisin lopettanut suhteen alkuunsa. 

Puolita ongelmasi, poikaseni, olemassa ainoastaan huolEssasi

Mies esittää, että kotityöt ja lastenhoito ovat hänelle liian monimutkaisia tai sitten hän on älyltään alle 7-vuotiaan tasoa. Molemmissa tapauksissa mies pihalle.

Valitsisin koska tahansa oman mieheni uudestaan. Kukaan ei voisi olla yhtä oikea ja sopiva minulle ja rakastan häntä syvästi. Kukaan eikä mikään ei mene sen, meidän rakkauden ohi, vaikka muutakin rakasta elämässä on. Yhdessä oltu useita vuosikymmeniä. Tiedän ja tunnen itseni hyvin, joten jos jäisin ilman häntä, en ottaisi koskaan ketään toista.

Joten kyllä, on huolestuttavaa ja väärin miehesi kannalta. Hän ansaitsee naisen, joka rakastaa ja myös arvostaa häntä, valitsee kaiken ohi. Kerro hänelle totuus, päättää sitten itse mitä tekee. Tuo on vähän sama kuin jos pettäisit, vehkeilisit ja valehtelisit, eikä hän saisi tietää. Varastat toisen elämää, kun et ole rehellinen. Varmaan sinussa on muutakin häikkää... Kyttäätkö kenties varattuja miehiä josko pääsisit väliin? Sopii niin taudinkuvaan, mitä olen muiden ihmisten sählinkejä joutunut välillä seuraamaan.

Voi jumalauta mitä paskaa taas vaihteeksi. 

>Vakka valinnut kantensa ihan itse

<Alkaa vähemmän yllättäen ulina kuinka väärä valinta ja muiden syy

Sille on syynsä miksi saatana naisille äänioikeuden sekä ihmisoikeuksien antaminen oli kosmisen tason virhe.

Äh, luin että jos tappaisit aviomiehesi nyt ...

Vierailija kirjoitti:

Teet väärin miestäsi kohtaan koska et ole eronnut. Mies ei tiedä, että et rakasta häntä enää täysillä. Kasvata selkäranka ja kerro totuus miehellesi, koska hän ansaitsee parempaa.

Juuri näin.

Kukaan, ei miehesikään, voi olla hyvä kaikessa. Jos sinulla on ollut jonkinlainen vaatimuslista puolison ominaisuuksista ja olisit löytänyt kriteerit täyttävän miehen, mieti olisitko läheskään täyttänyt hänen vaatimuksiaan. Eli on tärkeää ymmärtää oma asemansa parisuhdemarkkinoilla - tämä on asia joka monelta unohtuu.

Kyllä minä ajattelen että  Tapasimme  mieheni kanssa 15 vuotta sitten täysin oikeaan aikaan. En olisi varmastikaan hänestä kiinnostunut 10 vuotta aikaisemmin enkä nyt tässä  kohtaa   elämää. Paitsi ulkonäkö on vain parantunut vanhetessaan eli sen puoleen herättäisi kyllä mielenkiinnon.