Lue keskustelun säännöt.
Opitko jotain käsityötunneilla?
06.06.2026 |
Minä tein lapaset, sukat, repun ja villapaidan, mutta en oppinut yhtään mitään enkä osaisi nyt tehdä mitään noista.
Mielestäni käsityötunnit ovat vain lasten kiusaamista. Heillä on paljon tärkeämpää opittavaa koulussa ja sen ulkopuolella.
Muilla samaa?
Kommentit (50)
Joo, opin perusjutut: ompelemaan, neulomaan, virkkaamaan. En ole mikään armoitettu käsityöihminen, mutta korjaan jonkin verran vaatteita, vaihdan vetskareita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin että ope oli surkea ja koko homma aiheutti ahdistusta. Ja räsynuket alkoi rasittaa. Puutöissä höylättiin yhtä ja samaa puumöttiä.
Opin vihaamaan rautaharavan kylmäniittausta, ÄRRRR...
Opin vihaamaan käsitöitä. Joka tunti olin ihan paska enkä saanut väännettyä kuin hikisesti puolet siitä mitä piti. Silmukat tippuili ja langat vääntyili.
Olisin halunnut valita teknisen työn mutta tuolloin, 80-luvun puolivälissä, opettaja ei antanut tyttöjen valita muuta kuin tekstiilityön.
En edelleenkään pidä käsitöistä, vaikka koko suvun naiset niitä tekevät. Niin äitini kuin omat lapsenikin!
Opin että mun tekeleet olivat kauheita kyhäelmiä ja äitini toimitti ne mummolleni, joka korjasi työt. En käyttänyt noita vaatteita koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin että villasukka, kauluspaita tai hame eivät ole mitään rakettitiedettä vaan kuka vaan pystyy tekeen kun keskittyy ja perehtyy. Tää on se miksi koen kaikille tärkeäksi. Jotta jokainen saa sen omakohtaisesti hoksata!
Tein kolme voiveistä kolmeen tuntiin. Loput ajasta puhuttiin paskaa ja kuunneltiin Iron Maideniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä opin sen, että olen tyhmä, läski ja hyödytön. Jostain syystä kässä- ja liikkatunneilla oppilaat sai haukkua toisia ihan avoimesti. Ja sen, että tytöt ei voi tehdä puutöitä, ei siellä kyllä olisi varmaan yhtään kivempaa ollut.
Valitsin puukäsityön. Opin ainakin viilaamaan sormeeni. Olisi pitänyt valita silloin toisin, olisi ollut paljon hyötyä ompelutaidoista. Noh aikuisena opettelin sitten neulomaan sukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin inhoamaan käsillä tekemistä. Olen kylläkin ollut lähes koko ikäni suorittavassa työssä, mutta vasta viime aikoina olen alkanut nauttimaan käsitöistä.
M 52
Opin käyttämään ompelukonetta ja saumuria. Olen sillä osaamisella tehnyt itselleni vaatteita ja korjannut valmiita vaatteita sopivammiksi.
Opin neulomaan ja virkkaamaan. Nykyään lähinnä neulon ja virkkaan lapsen barbeille vaatteita, mutta teininä neuloin itselleni vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies joten olin 80-luvun peruskoulussa teknisissä töissä, vain ne pari jaksoa vaihdossa tekstiilitöissä. Varmaan sieltä on peräisin taito ommella irronneita nappeja ja ratkenneita saumoja kuntoon. Ala-asteella taidettiin suorittaa ompelukoneen "ajokorttikin" mutta se on hävinnyt vuosikymmenten aikana jonnekin, olisihan se kyllä ollut hauska dokumentti katsella tänä päivänä :D
Opin paljonkin vaatteiden tekemisestä ja tein nuorempana jakut, puserot, hameet ja jopa talvitakin itse. Neuloin myös vähän sitä sun tätä tumpuista pitsineulepaitoihin. Ja vielä kotiinkin tehnyt juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kässän tunnit on aina olleet paikallaan niilke joiden kotona ei ole ommeltu tai neulottu. Itse opin kotoa ompelemaan koska meillä äiti teki meille vaatteita. Opin myös kutomaan. Mulle ne tunnit oli tylsiä enkä jaksanut keskittyä. Olisin saanut enemmän irti puutyön tunneilta mutta siihen aikaan tyttöjä ei niille tunneille päästetty.
Nykyään taitaa olla toisin ja hyvä niin.
Koulun käsitöistä jäi mieleen lähinnä se, ettei niistä meinannut tulla valmista ikinä. Olikohan se 9- vai 10-vuotiaana, kun piti kutoa tumput. Kun sain ensimmäisen suurella vaivalla valmiiksi, niin ala alusta ja tee vielä toinen! Siinä vaiheessa tuntui, että saan istua loppuikäni näitä tumppuja väkertämässä. Kotona tein kyllä nukenvaatteita ja askartelin kaikenlaista, mutta niistä vetelin mutkat suoriksi niin että valmistuivat tarpeeksi pian. Hurautin vain saumat äidin poljettavalla ompelukoneella, kaikki päärmeet ja muut viimeistelyt olivat minun mielestäni aikuisten turhaa keksintöä. Nukenvaatteet kelpasivat kyllä ilmankin. Isona opin kyllä nekin yksityiskohdat joista en ollut lapsena välittänyt, ja nykyään käsityöt ovat mieliharrastukseni.
Perusjutut, joista on sitten tullut kehitettyä taitoja kouluaikojen jälkeen. Ymmärrän vähän ompelusta ja tuli jokunen vaate ommeltua lapsille kun olivat pieniä. Osaan neuloa sukat vaikka silmät kiinni ja lapasiakin on tullut tehtyä, samoin muita pieniä neuletöitä. Myös virkkauksen olen palauttanut mieleen viime vuosina ja sekin taittuu taas. Tykkäsin koulussa käsitöistä ja pidän niistä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ei saa edes vetoketjua vaihdettua miehen takkiin!
Miksi mies ei itse vaida vetoketjua takkiin? Ennen räätälit olivat miehiä ja ompelivat. Onko nykyisin miesten taso laskenut, jos eivät saaedes ommeltua vetoketjua takkiin.
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ei saa edes vetoketjua vaihdettua miehen takkiin!
Miksi pitäisi? Mulla oli koulussa puutyöt. En oppinut kutomaan enkä käyttämään ompelukonetta.
N52
Vierailija kirjoitti:
Olen mies joten olin 80-luvun peruskoulussa teknisissä töissä, vain ne pari jaksoa vaihdossa tekstiilitöissä. Varmaan sieltä on peräisin taito ommella irronneita nappeja ja ratkenneita saumoja kuntoon. Ala-asteella taidettiin suorittaa ompelukoneen "ajokorttikin" mutta se on hävinnyt vuosikymmenten aikana jonnekin, olisihan se kyllä ollut hauska dokumentti katsella tänä päivänä :D
Olen nainen ja olin 80-luvulla teknisissä töissä.
Peruskoulussa sai ihan vapaasti valita.
No, menin amikseen opiskeleen pukuompelijaksi...
Eipä siitä sen enempää ammattia tullu, sillai että oisin päivääkään sitä työtä tehny. Mutta tekniikat ym. osaan.... Harrastuksena hyvä, ku o hyvä ompelukoneki.