Mulla ei seisokki lopu eikä lääkärit auta

– Voitko vielä sen verran oottaa, että pesisit saman tien mun selän?

Selän? Joskus lapsena kun oltiin saunassa, pestiin toistemme selät, ikäänkuin sitä ei muuten itse pystyisi pesemään. Jälkeenpäin ajatellen se tuntui kuin joltain ikivanhalta rituaalilta. Mikäs siinä, ajattelin. Saippuoin karhean pesusienen ja äiti kääntyi selkä minuun päin. Pyörittelin vaahtoa edeten hartioista alaspäin keskelle selkää ja kohti pakaroita. Hetken mielijohteesta aloin hieroa vaahtoa selkään myös vasemmalla kädelläni, suora kosketus saunan kuumentamaan ihoon tuntui heti erilaiselta, kuin sienellä pesu. Aloitin uudelleen olkapäiltä. Äiti kohotti vuoronperään kätensä, kun tulin kainaloiden kohdalle ja sormenpääni kävivät rintojen sivuilla asti.

Tässä vaiheessa kullini oli jälleen matkalla kohti täyttä mittaansa. Kevyessä nousuhumalassa mietin kuumeisesti, mitä teen ja sanon, kun lopetan pesemisen ja hän kääntyy. Ainoa keino siirtää aikaa eteenpäin oli jatkaa saippuoimista, mutta eihän selänpesukaan sentään voisi puolta tuntia kestää. Tilanteessa ei ainakaan enää ollut mitään menetettävää, joten pudotin sienen lattialle ja aloin hieroa hartioita ja selkää molemmin käsin.

Näin äidin pään olevan painuksissa eteenpäin, hieronta ei yhä toimistotyötä tekevästä arvatenkaan pahalta tuntunut. Tämähän olikin hyvä ajatus. Otin aavistuksen verran kovemman otteen, jotta käsittely edes muistuttaisi enemmän hierontaa, kuin saippuanlevitystä.