Kuinka esittää kiireistä asiantuntijatyössä?

Kahvitahrat vaatteissa luo mukavasti kiireen tuntua.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin IT-alalla asiantuntijana (nyt eläkkeellä). Jos halusin vaikuttaa kiireelliseltä, otin mapin kainaloon ja lähdin käppäilemään ympäri toimistoamme. Välillä olin tutkivinani esim. verkkopistokkeita ja tein "muistiinpanoja" mappiin. Hyvä puoli tässä oli se, että suurin osa porukasta ei tiennyt työtehtävistäni oikeastaan mitään. Hämäys oli siis helppo toteuttaa.

Tuttava mies oli rakennuksilla ikänsä töissä, ahkera mies toisten silmssä.  Teki laudoista ja lankuista pätkiä millin tarkkuudella 33cm ja 50cm. Kantoi vaivihkaa peräkonttiin ja lämmitti niillä talonsa ja saunansa.  Nyt ei niin onnistu kun rakennukset vaan nostellaan pystyyn, kyllä on kehnoksi mennyt timpureillakin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on äärimmäisen huonoa johtamista, jos odotetaan, että työntekijät tekisivät ylitöitä ja vastaisivat työasioihin lomalta. 

 

On kyllä hyvä selvittää kasaantuuko työtehtävät jotenkin epätasaisesti ja mikä siihen on ehkä syynä. Välillä joku tehtävä, minkä on ajateltu olevan yksinkertainen onkin paljon monimutkaisempi ja tyssää aina seinään, minkä takia se kuormittaa. Ja jos niitä kasaantuu yhdelle, niin se on todella uuvuttavaa. 

Tämä just. Ja joskus ihmisillä on ns. piilotyötä tai näkymätöntä työtä, mikä on tehtävä, vaikka kukaan muu ei ole sellaista tehtävää tajunnut olevan olemassakaan. Tai joku voi joutua vaikka neuvomaan muita työpäivänsä aikana, mikä on sitten pois oman työn tekemisestä. Mutta toki osa ei vaan osaa priorisoida tai järkestää tekemistään, kuten ap arvelee.

Syitä työnkuormalle tai sille, että joillain näyttää olevan enemmän työkuormaa voi olla monia.

Julkinen kalenteri täyteen työtehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on äärimmäisen huonoa johtamista, jos odotetaan, että työntekijät tekisivät ylitöitä ja vastaisivat työasioihin lomalta. 

 

On kyllä hyvä selvittää kasaantuuko työtehtävät jotenkin epätasaisesti ja mikä siihen on ehkä syynä. Välillä joku tehtävä, minkä on ajateltu olevan yksinkertainen onkin paljon monimutkaisempi ja tyssää aina seinään, minkä takia se kuormittaa. Ja jos niitä kasaantuu yhdelle, niin se on todella uuvuttavaa. 

Tämä just. Ja joskus ihmisillä on ns. piilotyötä tai näkymätöntä työtä, mikä on tehtävä, vaikka kukaan muu ei ole sellaista tehtävää tajunnut olevan olemassakaan. Tai joku voi joutua vaikka neuvomaan muita työpäivänsä aikana, mikä on sitten pois oman työn tekemisestä. Mutta toki osa ei vaan osaa priorisoida tai järkestää tekemistään, kuten ap arvelee.

 

Syitä työnkuormalle tai sille, että joillain näyttää olevan enemmän työkuormaa voi olla monia.

Minulla oli kerran työtehtävä, mikä edellytti sitä, että saan kommentit valmisteilla olevaan asiaan useammalta henkilöltä. Heillä ei kuitenkaan ikinä ollut aikaa antaa tarkempia speksejä tai kommentoida ehdotuksia, joten iso osa työajasta meni siihen, että koitin tavoittaa heitä ja saada ne pakolliset kommentit, että työtä voisi jatkaa. Tämä vei ihan tuhottoman paljon voimia ja aiheutti stressiä, koska homma ei edennyt tyydyttävällä tavalla minusta riippumattomista syistä. 

Vierailija kirjoitti:

Sä voit huokailla kuuluvasti kahvipöydässä ja palavereissa, kuinka paljon sulla on töitä ja kuinka kiire on ja kuinka taas on tällä viikolla luvassa pitkäää päiväää. 

Voit myös silloin tällöin lähettää vaikka illalla jonkun sähköpostin, jossa pomo on mukana saajana, jolloin hänelle tulee tunne, että teet töitä lauantaina illallakin. Vaikka siis tällaisia posteja tulisi kerran puolessa vuodessa.

Lisäksi voit täyttää kalenterisi epämääräisiltä kuulostavilla kokouksilla tai työtehtävillä, ei niitä kukaan tarkasta, että mitä ovat. Kalenteri näyttää tosi täydeltä silti, vaikka olisivat osin keksittyjä.

Palaverissa kannattaa aina luetella kaikki työnsä ja korostaa vastuualueitaan.

Sit vain nautit itse salaa tasapainoisesta työpäivästäsi ja pidät kunnon tauot kuten kuuluukin.  

Heh. Meillä on yksi joka toimii juuri näin ja selän takana ihmetellään, että mitä se oikein tekee. Kun tähän puututtiin niin nousi kunnon sota ja alkoi uhkailla esihenkilöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on äärimmäisen huonoa johtamista, jos odotetaan, että työntekijät tekisivät ylitöitä ja vastaisivat työasioihin lomalta. 

 

On kyllä hyvä selvittää kasaantuuko työtehtävät jotenkin epätasaisesti ja mikä siihen on ehkä syynä. Välillä joku tehtävä, minkä on ajateltu olevan yksinkertainen onkin paljon monimutkaisempi ja tyssää aina seinään, minkä takia se kuormittaa. Ja jos niitä kasaantuu yhdelle, niin se on todella uuvuttavaa. 

Tämä just. Ja joskus ihmisillä on ns. piilotyötä tai näkymätöntä työtä, mikä on tehtävä, vaikka kukaan muu ei ole sellaista tehtävää tajunnut olevan olemassakaan. Tai joku voi joutua vaikka neuvomaan muita työpäivänsä aikana, mikä on sitten pois oman työn tekemisestä. Mutta toki osa ei vaan osaa priorisoida tai järkestää tekemistään, kuten ap arvelee.

 

Syitä työnkuormalle tai sille, että joillain näyttää olevan enemmän työkuormaa voi olla monia.

Minulla oli kerran työtehtävä, mikä edellytti sitä, että saan kommentit valmisteilla olevaan asiaan useammalta henkilöltä. Heillä ei kuitenkaan ikinä ollut aikaa antaa tarkempia speksejä tai kommentoida ehdotuksia, joten iso osa työajasta meni siihen, että koitin tavoittaa heitä ja saada ne pakolliset kommentit, että työtä voisi jatkaa. Tämä vei ihan tuhottoman paljon voimia ja aiheutti stressiä, koska homma ei edennyt tyydyttävällä tavalla minusta riippumattomista syistä. 

Mun työssä on jatkuvasti tälläisiä hommia. Alussa stressasi ihan hulluna, mutta nykyään mulla on kylmän selkeä linja. Laitan lyhyen ja ytimekkään saatteen tekstiin, jossa totean, että kaikki tekstiä koskevat kommentit tulee olla minulla tiistaihin 2.6. klo 15 mennessä, jonka jälkeen teksti lähtee eteenpäin. Usein laitan vielä esim. edellisenä päivänä muistutuksen, taas hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi, että huomaattehan, että kommentit tulee olla minulla huomenna klo 15 mennessä, sen jälkeen tekstiin ei voi enää tehdä muutoksia. 

Kummasti sitä aikaa löytyykin kommenteille, kun on hyvin selkeä deadline. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keino tehdä näkyväksi omaa työtään on merkitä hommia kalenteriinsa. 

Mä merkkaan sinne palaverien (joita on ehkä pari, kolme viikossa) lisäksi kaikenlaiset muutkin työtehtävät. Usein käytän tarkoituksella vähän epämääräisiä ilmauksia. Vaikka "taustatyö, varmista Mari K" tai "Kirjoittaminen, syvä työskentely" tai "suunnittelu, projekti, syyskuu 2026"

Kun näitä tikkaa kalenteriin, niin näytän sopivan asiantuntevalta ja perehtyneeltä ja ahkeralta. Osin tuo pitää paikkaansakin, mutta ideahan onkin näyttää muille, että mitä teen. Kokeneena kehäkettuna tosin selviydyn töistä usein paljon nopeammin kuin mitä kalenteri antaa ymmärtää.

Tätä lukiessa tuli mieleen pari kollegaa, jotka toimivat juuri noin. Kalenterissa on valmistelua ja suunnittelua ym. epämääräistä. Tietenkin  se voi olla myös työajan hallintaa, mutta tuloksesta päätellen ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on äärimmäisen huonoa johtamista, jos odotetaan, että työntekijät tekisivät ylitöitä ja vastaisivat työasioihin lomalta. 

 

On kyllä hyvä selvittää kasaantuuko työtehtävät jotenkin epätasaisesti ja mikä siihen on ehkä syynä. Välillä joku tehtävä, minkä on ajateltu olevan yksinkertainen onkin paljon monimutkaisempi ja tyssää aina seinään, minkä takia se kuormittaa. Ja jos niitä kasaantuu yhdelle, niin se on todella uuvuttavaa. 

Tämä just. Ja joskus ihmisillä on ns. piilotyötä tai näkymätöntä työtä, mikä on tehtävä, vaikka kukaan muu ei ole sellaista tehtävää tajunnut olevan olemassakaan. Tai joku voi joutua vaikka neuvomaan muita työpäivänsä aikana, mikä on sitten pois oman työn tekemisestä. Mutta toki osa ei vaan osaa priorisoida tai järkestää tekemistään, kuten ap arvelee.

 

Syitä työnkuormalle tai sille, että joillain näyttää olevan enemmän työkuormaa voi olla monia.

Minulla oli kerran työtehtävä, mikä edellytti sitä, että saan kommentit valmisteilla olevaan asiaan useammalta henkilöltä. Heillä ei kuitenkaan ikinä ollut aikaa antaa tarkempia speksejä tai kommentoida ehdotuksia, joten iso osa työajasta meni siihen, että koitin tavoittaa heitä ja saada ne pakolliset kommentit, että työtä voisi jatkaa. Tämä vei ihan tuhottoman paljon voimia ja aiheutti stressiä, koska homma ei edennyt tyydyttävällä tavalla minusta riippumattomista syistä. 

Mun työssä on jatkuvasti tälläisiä hommia. Alussa stressasi ihan hulluna, mutta nykyään mulla on kylmän selkeä linja. Laitan lyhyen ja ytimekkään saatteen tekstiin, jossa totean, että kaikki tekstiä koskevat kommentit tulee olla minulla tiistaihin 2.6. klo 15 mennessä, jonka jälkeen teksti lähtee eteenpäin. Usein laitan vielä esim. edellisenä päivänä muistutuksen, taas hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi, että huomaattehan, että kommentit tulee olla minulla huomenna klo 15 mennessä, sen jälkeen tekstiin ei voi enää tehdä muutoksia. 

Kummasti sitä aikaa löytyykin kommenteille, kun on hyvin selkeä deadline. 

Tää metodi toimii tuollaisessa tekstinkirjoitustehtävässä. Mutta esim. mulla (en ole henkilö, jolle kommentoit) ne vastausten saamiset vaikuttaa siten, että en pysty edes aloittamaan tehtävääni. Jos minulta pyydetään jotain uutta raporttia puutteellisilla spekseillä, en ala raapimaan kokoon jotain arvaamalla, kun sitten siinä pahimmassa tapauksessa käy niin, että teen koko homman alusta lähtien uudestaan, kun tuotos ei ollutkaan sitä, mitä tarvittiin. Tai vielä pahempi: raportin vastaanottaja luottaa dataan ja tekee sen perusteella virheellisiä johtopäätöksiä tietämättä, että se nyt mittasi eri asiaa kuin mitä hänellä oli mielessä. Pahimmillaan ne tarkennuspyynnöt sitten tulevat niin myöhään, että itse joutuu venymään ylitöihin, jotta pystyy sen tuotoksen deadlinen puitteissa toteuttamaan. Tyyliin perjantaina klo 14 saat lopulliset speksit ja ennen maanantaiaamua datan pitäisi olla valmista.

Mulla tällainen kollega. Istuu joka päivä ja lauantait 10 tuntisia päiviä toimistolla. Työtehtävät sisältävät maalin kuivumisen tarkkailua sekä kuvitteellisten skenaarioiden generointia, lisäksi toki olemassa olevien, jo suoritettujen työtehtävien läpikäyntiä sekä analysointia ja kollegoiden työn kritisointia. 

Tällä menetelmällä ylitöillä saa palkkaa lisättyä mukavasti ja otettua lisäksi saldotunneilla neljä viikkoa ylimääräistä lomaa 🙂

Opettele sössimään niin saat itsellesi kiirettä. Toinen hyvä keino on lopettaa keskustelut aina sen vuoksi, että menet tekemään työtä.

Ihan siten, että otat enemmän työtä jos kerran pystyt tekemään enemmän työtä. Lopeta lusmuilu! Toiset haaveilevat siitä, että pääsisivät tekemään ne työt, joita sinä välttelet. Sitten ihmetellään, kun Suomen talous ei vedä ja tuottavuus on pohjalukemissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan siten, että otat enemmän työtä jos kerran pystyt tekemään enemmän työtä. Lopeta lusmuilu! Toiset haaveilevat siitä, että pääsisivät tekemään ne työt, joita sinä välttelet. Sitten ihmetellään, kun Suomen talous ei vedä ja tuottavuus on pohjalukemissa. 

No tästähän ei ole kyse. Jos työkaveri tekee 50% siitä tuloksesta kuin minä, mutta perii samalla työnantajalta ylityökorvauksia ja saldovapaita (joita minä en peri), niin se en ole minä jonka kuuluisi vapauttaa penkki muille.

Työelämässä on aika paljon ihmisiä jotka eivät ymmärrä mitä töissä kannattaa tehdä ja mitä ei. Kaikesta tekemisestä ei ole työnantajille mitään hyötyä tai arvoa. Siitä puuhastelusta saa kuitenkin saman korvauksen kuin tuottavasta työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan siten, että otat enemmän työtä jos kerran pystyt tekemään enemmän työtä. Lopeta lusmuilu! Toiset haaveilevat siitä, että pääsisivät tekemään ne työt, joita sinä välttelet. Sitten ihmetellään, kun Suomen talous ei vedä ja tuottavuus on pohjalukemissa. 

No tästähän ei ole kyse. Jos työkaveri tekee 50% siitä tuloksesta kuin minä, mutta perii samalla työnantajalta ylityökorvauksia ja saldovapaita (joita minä en peri), niin se en ole minä jonka kuuluisi vapauttaa penkki muille.

Työelämässä on aika paljon ihmisiä jotka eivät ymmärrä mitä töissä kannattaa tehdä ja mitä ei. Kaikesta tekemisestä ei ole työnantajille mitään hyötyä tai arvoa. Siitä puuhastelusta saa kuitenkin saman korvauksen kuin tuottavasta työstä.

Jos tilanne on tämä niin ei kai sinulla ole ongelmaa esittää konkreettisia tuloksia esihenkilölle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on äärimmäisen huonoa johtamista, jos odotetaan, että työntekijät tekisivät ylitöitä ja vastaisivat työasioihin lomalta. 

 

On kyllä hyvä selvittää kasaantuuko työtehtävät jotenkin epätasaisesti ja mikä siihen on ehkä syynä. Välillä joku tehtävä, minkä on ajateltu olevan yksinkertainen onkin paljon monimutkaisempi ja tyssää aina seinään, minkä takia se kuormittaa. Ja jos niitä kasaantuu yhdelle, niin se on todella uuvuttavaa. 

Tämä just. Ja joskus ihmisillä on ns. piilotyötä tai näkymätöntä työtä, mikä on tehtävä, vaikka kukaan muu ei ole sellaista tehtävää tajunnut olevan olemassakaan. Tai joku voi joutua vaikka neuvomaan muita työpäivänsä aikana, mikä on sitten pois oman työn tekemisestä. Mutta toki osa ei vaan osaa priorisoida tai järkestää tekemistään, kuten ap arvelee.

 

Syitä työnkuormalle tai sille, että joillain näyttää olevan enemmän työkuormaa voi olla monia.

Minulla oli kerran työtehtävä, mikä edellytti sitä, että saan kommentit valmisteilla olevaan asiaan useammalta henkilöltä. Heillä ei kuitenkaan ikinä ollut aikaa antaa tarkempia speksejä tai kommentoida ehdotuksia, joten iso osa työajasta meni siihen, että koitin tavoittaa heitä ja saada ne pakolliset kommentit, että työtä voisi jatkaa. Tämä vei ihan tuhottoman paljon voimia ja aiheutti stressiä, koska homma ei edennyt tyydyttävällä tavalla minusta riippumattomista syistä. 

Mun työssä on jatkuvasti tälläisiä hommia. Alussa stressasi ihan hulluna, mutta nykyään mulla on kylmän selkeä linja. Laitan lyhyen ja ytimekkään saatteen tekstiin, jossa totean, että kaikki tekstiä koskevat kommentit tulee olla minulla tiistaihin 2.6. klo 15 mennessä, jonka jälkeen teksti lähtee eteenpäin. Usein laitan vielä esim. edellisenä päivänä muistutuksen, taas hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi, että huomaattehan, että kommentit tulee olla minulla huomenna klo 15 mennessä, sen jälkeen tekstiin ei voi enää tehdä muutoksia. 

Kummasti sitä aikaa löytyykin kommenteille, kun on hyvin selkeä deadline. 

Tää metodi toimii tuollaisessa tekstinkirjoitustehtävässä. Mutta esim. mulla (en ole henkilö, jolle kommentoit) ne vastausten saamiset vaikuttaa siten, että en pysty edes aloittamaan tehtävääni. Jos minulta pyydetään jotain uutta raporttia puutteellisilla spekseillä, en ala raapimaan kokoon jotain arvaamalla, kun sitten siinä pahimmassa tapauksessa käy niin, että teen koko homman alusta lähtien uudestaan, kun tuotos ei ollutkaan sitä, mitä tarvittiin. Tai vielä pahempi: raportin vastaanottaja luottaa dataan ja tekee sen perusteella virheellisiä johtopäätöksiä tietämättä, että se nyt mittasi eri asiaa kuin mitä hänellä oli mielessä. Pahimmillaan ne tarkennuspyynnöt sitten tulevat niin myöhään, että itse joutuu venymään ylitöihin, jotta pystyy sen tuotoksen deadlinen puitteissa toteuttamaan. Tyyliin perjantaina klo 14 saat lopulliset speksit ja ennen maanantaiaamua datan pitäisi olla valmista.

Juuri tällaisista hommista on kyse. Myös se vaikuttaa millainen hierarkia työpaikalla on. Joskus valmistelen asioita ylemmille johtajille ja he veivät sitten asian eteenpäin ylimmille päättäjille tai julkisuuteen. Silloin on todella tärkeää tietää, millaista tietoa halutaan kertoa ja millä tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan siten, että otat enemmän työtä jos kerran pystyt tekemään enemmän työtä. Lopeta lusmuilu! Toiset haaveilevat siitä, että pääsisivät tekemään ne työt, joita sinä välttelet. Sitten ihmetellään, kun Suomen talous ei vedä ja tuottavuus on pohjalukemissa. 

No tästähän ei ole kyse. Jos työkaveri tekee 50% siitä tuloksesta kuin minä, mutta perii samalla työnantajalta ylityökorvauksia ja saldovapaita (joita minä en peri), niin se en ole minä jonka kuuluisi vapauttaa penkki muille.

Työelämässä on aika paljon ihmisiä jotka eivät ymmärrä mitä töissä kannattaa tehdä ja mitä ei. Kaikesta tekemisestä ei ole työnantajille mitään hyötyä tai arvoa. Siitä puuhastelusta saa kuitenkin saman korvauksen kuin tuottavasta työstä.

Kaikki lusmut pois työelämästä ja paikat niille, joita kiinnostaa tehdä työajalla tuottavaa työtä koko työpäivän ajan.

Aina salkku tai muistio kädessä

Vaikuta kiireiseltä, älä jää jutulle kenenkään kanssa 5-10min pidemmälle, keksi tekosyy poistua paikalta

Pukeudu keskivertoa paremmin jolloin sinusta huokuu "korporaatio"

Teams varatulle

Kiirehdi työpaikan keittiön ohi ja hae eväät kiireisen näköisenä ("pakko syödä lennosta kun on kokous")

Buukkaa itsellesi turhia kokouksia

Luukuta työkoneelta jotain englanninkielistä kokoustallennetta ääneen jolloin ihmiset luulee sinun olevan palaverissa.

Ole äänessä kokouksissa ja suurentele kaikkia tekojasi mitä olet tehnyt ja mitä kaikkea pitäisi tehdä

Esittelet 1to1:ssa työsi ja työtapasi, ne tapaamiset ovat sitä varten. 

Uh kaverilla on juuri tällainen ongelma. Haluaa siis tehdä työnsä niin pieteetillä ja huolella, että valmista ei meinaa tulla millään ja ylitöitä vaan kertyy ja kertyy. Sitten tulee koeaikapurkuja yms ja raukka yrittää seuraavassa paikassa olla vielä huolellisempi ja tunteja kertyy vielä enemmän. 

Tee kalenteribookkauksia ahkerasti myös omalle ajalle, johon varaat työtehtävän suorittamiseen vaikka pari tuntia joka päivä. Jos joku katselee sun kalenteria, se vastaa paremmin todellisuutta ja ei yritetä varastaa kaikkea työaikaa palaverehin.