Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäinen lyönti viime yönä :(
15.05.2007 |
Olen pettynyt, itkuinen ja neuvoton. En olisi uskonut, että meillä joskus voidaan olla tässä tilanteessa. En haluaisi jättää miestä, mutta hirvittää, että tämä voi olla alkua pahemmalle.
Mies on tosi stressaantunut väikkärin loppuvaiheen takia, ja vauvakin on valvottanut meitä molempia. Viime yönä alettiin riidellä ihan typerästä jutusta (ristiäisten tarjoilut) ja mies raivostui niin, että löi avokämmenellä kovaa kasvoihini. Nenästäni alkoi tulla verta ja tilanne laukesi. Mies häipyi ja ilmoitti aamulla nukkuneensa töissä huoneensa sohvalla. Ei pyytänyt anteeksi.
Kommentit (37)
Vierailija:
Meillä oli miehen kanssa vähän vastaava tilanne ja hakeuduimme heti pariterapiaan. Kotona oli ollut sitä ennen minun taholtani läpsimistä, mikä myöskään ei ole hyväksyttävää, mutta miehen kiinnikäyminen säikäytti meidät molemmat tajuamaan mihin tilanteeseen olemme ajautumassa.
Eli läpsiminen ja lyöminen on niin kauan suhteellisen vaaratonta, kun sen tekee nainen, mutta vasta miehen lyöminen herättää?
Näinhän tämä valitettavasti aika usein on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Koska jos on jo jotain muuta tehnyt, niin itsekin tiedät, että ainoa ratkaisu on lähteä pois, heti.Se on hyvin hälyttävää myös, että mies ei edes pyydä anteeksi. Se ei poista tapahtumaa eikä tee sitä tapahtumattomaksi, mutta osoittaisi jonkinlaista katumusta. Minkälaisen mallin tämä mies antaa lapsellesi, miten miehet käyttäytyy??
LYÖMINEN ei ole KOSKAAN hyväksyttävää. Suojele itseäsi ja lastasi ja LÄHDE.
Mutta tunnustele, katuuko mies tekoa ollenkaan. Yritä saada mies puhumaan asiasta, ja sano että tuota ei saa tapahtua toiste. Voit vaikka uhata lähteä, jos lyöminen toistuu, mutta siinä tapauksessa sinun tosiaan pitää olla valmis toteuttamaan uhkauksesi.
Ihan ensiksi, ISO HALI!!
Ei varmasti ole helppoa.
Toisten on kyllä niin helppoa mennä neuvomaan toisia, miksi niin ja miksi näin, mikset tee niin ja näin...
Jokaisen on kuitenkin itse tehtävä se päätös, jatkaako suhdetta vaiko ei.
Valitettavasti totuus vaan on lähes aina se, että ensimmäinen lyönti on vasta alkua tulevalle. Kerran lyönyt hyvin harvoin jättää sitä siihen.
kommentoin kuitenkin...
Itse ottaisin " aikalisän" ja ainakin " hajuvälin" - sekä oman että lapsen turvallisuutta ajatellen.
Hakeutuisin turvaan ajoissa kun se vielä on helpompaa. Mitä kauemmin sitä vatvoo ja miettii, sitä vaikeammaksi päätös saattaa muuttua.
Ymmärrän - helppoa se ei ole koskaan - tarkoitan vain, että nyt kun lyöntejä on vasta 1 (siinä on 1 liikaa), sinulla saattaa olla vielä enemmän voimia riuhtaista itsesi irti.
Jos jatkat tilannetta pidempään ja katsot mitä tapahtuu ja tuleman pitää, saatat vajota syvemmälle itsesääliin ja voimat hiipuvat.
Kuten aiemmin sanoin, päätös on sinun eikä kukaan muu voi sitä puolestasi tehdä. Mutta kokemuksesta tiedän, että henkiset voimavarat eivät ole ehtymättömät ja niitä ei kannata tuhlata väkivallan kohtaamiseen.
VOIMIA SINULLE JA YRITÄ JAKSAA!
Hienoa, että purkauduit tänne.
ÄLÄ KANNA TAAKKAASI YKSIN - ME OLEMME TÄÄLLÄ TUKEMASSA SINUA!!
ei todellakaan ole ap:n asia kulkea miehen perässä ja hennosti kysellä että mikä miestä vaivaa ja suostuisiko juttelemaan!
jos ei mies osaa oma-aloitteisesti tulla ja sanoa anteeksi. ja esittää jotain vakuutteluja että ei tapahdu enää koskaan (ehkä myös lyömätön linja käytynä) niin antaisin kyllä olla tollasen suhteen. tohtoristason miehen luulisi osaavan analysoida sen verran tilannetta.
minäkin ilmoittaisin ykskantaan että vielä kerran jos nyrkki heilahtaa niin se on adios perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma-aloitteisesti pyytää anteeksi.
Meillä mies riidan jälkeen kysyi onko kaikki hyvin ja vastasin että ei todellakaan vaikka olin saanut vain kevyen litsarin ( ei mitään jälkiä ) tai verta nenästä kuten ap:lla.
Pyysi sitten anteeksi, tapahtumasta 5 v eikä litsareita tai muutakaan kevyempää tai ronskimpaa väkivaltaa ole ollut.
Miehen jo edesmennyt isä oli väkivaltainen ja mies on aina korostanut, ettei halua tulla isänsä kaltaiseksi. Jotenkin vain tuntuu, että miehen ura- ja opiskelupaineet ja lapsemme syntymä ovat olleet vähän liikaa hänelle. Jäkätin kyllä viime yönä aika pahasti, koska olen pettynyt siitä, kuinka vähän vauva tuntuu miestä kiinnostavan :(
Ristiäisissä pitäisi sitten ylihuomenna teeskennellä onnellista perhettä. Ehkä tämän asian selvittely täytyy lykätä ristiäisten yli. Toisesta lyönnistä kyllä jätän miehen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siten häpeää. Ehdottomasti keskustelun paikka teillä, älä oikopäätä lähde menemään jos muuten on asiat kunnossa.
alkaa nyrkki heilua. Olen luvannut nostaa tosi suuren metelin ja tiedottaa kaikille sukulaisille ja kavereille asiasta jos näin käy. Ja kamani pakkaan välittömästi. Mieheni on pyhästi luvannut olla toistamatta isänsä virheitä. Sisarukseni ja parhaat kaverini tietävät tästä asiasta ja miehini tietää sen myös. Nyt ollaan oltu jo vajaa 14 vuotta sopuisasti yhdessä! Onnea matkaan, kyllä se siitä selviää. Älä anna periksi! Puhu yllättäen miehesi äidille asista, kun seuraavan kerran tapaatte, niin että miehesi on paikalla myös! pieni nöyryytys ja häpeä pitää tiellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kotoa saanut mallin lyömisestä, turvautuu siihen helposti stressitilanteissa. Aseta liiton jatkumisen ehdoksi, että mies hakee ammattiapua.
Lyömistä ei pidä missään nimessä hyväksyä, muttei yhdestä lyönnistä vielä kannata kaikkea heittää pois. Ratkaisevaa on miehen suhtautuminen: katuuko jne. Asiat pitää osata ja uskaltaa puhua selviksi. Anna miehelle selkeä viesti siitä, että annat anteeksi, mutta seuraava lyönti tulee olemaan viimeinen; sen jälkeen lähdet. Mikään syy ei oikeuta lyömiseen. Jos mies ei tätä ymmärrä perin pohjin ja pysty sitä suoraan tunnustamaan, niin hän erittäin todennäköisesti tulee lyömään uudestaan.
Mutta kuten sanottua, en yhdy kiivaimpiin viestijoihin, joiden mukaan nyt HETI pitää lähteä ikuisesti. Jonkinlaista anteeksiantoa pitää elämässä olla ja nyt voi olla sen hetki, mikäli mies toimii oikein, mutta vain silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi vähän samantapainen juttu pari kuukautta sitten. Ollaan oltu yhdessä kahdeksan vuotta ja kaikki on tähän asti mennyt hyvin. Mieheni tietää että olen kokenut aika raakaakin väkivaltaa edellisessä suhteessa ja ehkä siksi hänen lyöntinsä tuntui niin pahalta, koska on vihainen ja katkera minun puolestani exääni kohtaan. Hän on aina ollut minun puolellani tässä asiassa ja tukenut minua kun kävin läpi vaikeaa terapia jaksoa päästäkseni yli menneistä.
Sitten meille tuli ensin pientä kinaa eräiden juhlien jälkeen kotona. Ja mulla on tapana riidellessä jatkuvasti keskeyttää toinen, eli en osaa kunnolla selvittää asioita vaan menen hysteeriseksi. Joten mies löi kämmenellä saadakseen minut kuuntelemaan. Kuuntelinhan minä, en puhunut enää mitään. Aamulla mies meni kalpeaksi kun huomasi kasvoni, silmä oli mustana ja turvonnut, sormus oli osunut silmäkulmaan.
Hän todella kärsi ja pyysi anteeksi, uudelleen ja uudelleen, itki iltaisin ja vihasi itseään. Salaa ehkä tunsin mielihyvää siitä tuolla tavalla kärsi rangaistuksensa ja todella uskon että oli viimeinen kerta, tiedän ettei saa asiaa mielestään ikinä. Lupasin myös oppia riitelemään asiallisesti :)
Lähteminen ei ole niin helppoa, kun on lapsia, talolainat, yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat, häpeä parisuhteen epäonnistumisesta.
Ja pelkään että ihmiset ympärillä miettivät mikä minussa on vikana kun kaikki miehet minua lyövät? Siksi en ole näistä kellekkään kertonut.
Mutta mieti asia loppuun asti ja puhukaa, anna miehellesi mahdollisuus kasvaa isyyteen, nyt jos opinnot on kovin stressaaviakin, voi olla että tuntee huonoa omaatuntoa kun ei ole aikaa lapselle. Ja sinun sanasi ovat niin totta ja iskivät herkkään paikkaan.
Tsemppiä!
Vierailija:
Sitten meille tuli ensin pientä kinaa eräiden juhlien jälkeen kotona. Ja mulla on tapana riidellessä jatkuvasti keskeyttää toinen, eli en osaa kunnolla selvittää asioita vaan menen hysteeriseksi. Joten mies löi kämmenellä saadakseen minut kuuntelemaan. .....
Hän todella kärsi ja pyysi anteeksi, uudelleen ja uudelleen, itki iltaisin ja vihasi itseään. Salaa ehkä tunsin mielihyvää siitä tuolla tavalla kärsi rangaistuksensa ja todella uskon että oli viimeinen kerta, tiedän ettei saa asiaa mielestään ikinä. Lupasin myös oppia riitelemään asiallisesti :)
Lähteminen ei ole niin helppoa, kun on lapsia, talolainat, yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat, häpeä parisuhteen epäonnistumisesta.
Ja pelkään että ihmiset ympärillä miettivät mikä minussa on vikana kun kaikki miehet minua lyövät? Siksi en ole näistä kellekkään kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja mulla on tapana riidellessä jatkuvasti keskeyttää toinen, eli en osaa kunnolla selvittää asioita vaan menen hysteeriseksi. Joten mies löi kämmenellä saadakseen minut kuuntelemaan.
Salaa ehkä tunsin mielihyvää siitä tuolla tavalla kärsi rangaistuksensa ja todella uskon että oli viimeinen kerta, tiedän ettei saa asiaa mielestään ikinä.Lupasin myös oppia riitelemään asiallisesti :)
Ja pelkään että ihmiset ympärillä miettivät mikä minussa on vikana kun kaikki miehet minua lyövät?
Siksi en ole näistä kellekkään kertonut.
kasvaa isyyteen, nyt jos opinnot on kovin stressaaviakin, voi olla että tuntee huonoa omaatuntoa kun ei ole aikaa lapselle.
Ja sinun sanasi ovat niin totta ja iskivät herkkään paikkaan.
Niinku HALOO! Keksit syitä itsestäsi (/ap:sta), et taaskaan uskaltanut kellekään ekrtoa että sua lyötiin, keksit puolusteluja... Herää nainen ja toivotaan todella ettei miehesi lyö toista kertaa, koska susta ei olisi taaskaan lähtemään!
Vierailija:
Lyömistä ei pidä missään nimessä hyväksyä, muttei yhdestä lyönnistä vielä kannata kaikkea heittää pois. Ratkaisevaa on miehen suhtautuminen: katuuko jne. Asiat pitää osata ja uskaltaa puhua selviksi. Anna miehelle selkeä viesti siitä, että annat anteeksi, mutta seuraava lyönti tulee olemaan viimeinen; sen jälkeen lähdet. Mikään syy ei oikeuta lyömiseen. Jos mies ei tätä ymmärrä perin pohjin ja pysty sitä suoraan tunnustamaan, niin hän erittäin todennäköisesti tulee lyömään uudestaan.Mutta kuten sanottua, en yhdy kiivaimpiin viestijoihin, joiden mukaan nyt HETI pitää lähteä ikuisesti. Jonkinlaista anteeksiantoa pitää elämässä olla ja nyt voi olla sen hetki, mikäli mies toimii oikein, mutta vain silloin.
Siihen nähden, että mies ei edes pyytänyt anteeksi, niin pitäs vaan antaa anteeksi vai??
Minä en jäisi, ellei mies tekisi jotain todella suurta ja näkyvää katumista ja anteeksipyyntöä, en TODELLAKAAN JÄISI odottamaan seuraavaa iskua. Koska se sieltä kumminkin tulee. Kaikki me se tiedetään :-(
mutta tuo ettei kadu ja puhu siitä ja yritä hakea ratkaisua on tosi paha juttu. Ja se että sinä et näytä mitä mieltä olet asiasta, on vielä pahempi juttu. Sinä siis hiljaa hyväksyt sen että sinua lyötiin. Ja uusi lyönti tulee vielä.
Meillä mies on aina ollut sitä mieltä, että naisten lyöminen on anteeksiantamatonta raukan käytöstä mieheltä. Kuitenkin hän löi minua ollessani 8 kuukaudella raskaana. Riita oli tosi typerä, mies oli juonut tupareissa kaverinsa tarjoamaa pontikkaa ja tuli enemmän humalaan kuin koskaan, harvoin kun vielä joi. En ole ikinä nähnyt häntä niin sekaisin. Humalassa hän muuttui jankkaavaksi ja sekavaksi eikä ymmärtänyt puhetta. Riitelimme ja hän läppäisi minua kasvoihin.
Aamulla minulla oli matkalaukut pakattuina ja taksia tilailin, kun mies heräsi. Siitä seurasi koko päivän kestänyt vakava keskustelu, jossa mies tunnusti suoraan oman käytöksensä ja katui sitä, ei millään lailla yrittänyt laittaa sitä minun syykseni tai puolustella itseään. Jäin sillä ehdolla, että yhtä saunakaljaa enempää ei enää saa juoda, koska minä en voi elää niin, että pitää pelätä turvallisuuteni puolesta.
Sen jälkeen meillä ei ole juotu edes sitä saunakaljaa. Mies ei halua riskeerata perhettään viinan takia. Siitä on 9 vuotta.
Sinunkin miehesi pitää oppia muuttamaan käytöstään. Jos lapsuudessa ei ole opittu oikeaa riitelyn kaavaa, kyllä stressitilanteessa tuo tulee jatkumaan vaikka mies miten muuta vannoisi. Hänen pitää hakea apua.
Ja vaikka hakisikin apua, voit silti lähteä, jos se tuntuu parhaimmalta. Ja jos jäät, niin jos ikinä lyö uudestaan, niin pakkaat kamat välittömästi.