Millaisia epävakaat ihmiset ovat ystävinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkän viestin uhalla kerron oman kokemukseni yli 30-vuotiaasta entisestä kaverista. Ystävyys oli hämmentävää munankuorilla kävelemistä. Ensin minut nostettiin jalustalle: olin paras, ihanin (kehut olivat kiusallisia) ja hän alkoi peilata minua kiinnostuksen kohteiden ja vaatteiden suhteen. Alkuun meillä oli tosi hauskaa yhdessä ja luulin löytäneeni sydänystävän. Mitä syvemmäksi ystävyys kävi, sitä enemmän alkoi näkyä rakoja. Hän analysoi viestejäni pisteitä ja hymiöitä myöten ja teki niistä ihmeellisiä päätelmiä, muka luki "oikean" mielipiteeni rivien välistä ja reagoi sitten tähän keksimäänsä mielipiteeseen, usein vihamielisesti. Kaveri alkoi välillä myös nälviä minua huumorin varjolla, sellaista teinimäistä ivaamista.

 

Hän oli myös tosi negatiivinen luonne ja haukkui muita ihmisiä jatkuvasti selän takana, mutta kasvotusten oli lässyttävä ja kiva vihaamilleen ihmisille. Välillä saattoi räjähdellä jos joku sanoi hänen mielestään väärällä äänensävyllä jotain tai hän tulkitsi toisen neutraalin kommentin negatiivisena kettuiluna. Saattoi töissäkin riitaantua asiakkaiden kanssa ja useasti joutui vääntämään pomonsa kanssa kun hänestä tehtiin valituksia. Kaikkien elämän olisi pitänyt pyöriä hänen tunteiden ja mielipiteidensä ympärillä, tällä tavalla hän oli tosi lapsenomainen. Minun olisi pitänyt olla 24/7 valmiudessa viestittelemään hänelle vaikka keskellä yötä työviikolla jos häntä ahdisti. Hänen kanssaan ei saanut olla eri mieltä koskaan, se oli aina henkilökohtainen hyökkäys häntä kohtaan. 

 

Lopulta hän löysi uuden ihmisen johon tarrautua, hän alkoi välttelemään minua ja olemaan tosi ilkeä. Ei lohduttanut tai edes kysynyt vointia kun sain keskenmenon. Alkoi valehdella minusta muille ihmisille kaikkea keksimäänsä juttua, lopulta välit katkesivat isoon riitaan jossa hän syytti minua kaikesta siitä mitä hän itse teki (muiden haukkuminen, negatiivisuus, itsekkyys, rajattomuus). Ei ottanut mitään vastuuta käytöksestään. Sain kyllä traumat, 0/5 en suosittele. 

Kuulostaa ennemminkin narsistiselta persoonallisuushäiriöltä. Epävakaa on enemmänkin sisäänpäinkääntynyt.

Määritelmän mukaan: Epävakaa persoonallisuushäiriö on mielenterveyden häiriö, joka heikentää toimintakykyä merkittävästi. Sen oireet voivat vaihdella paljonkin, mutta keskeisiä oireita ovat epävakaa tunne-elämä, vaikeus säädellä omaa käyttäytymistä ja ongelmat vuorovaikutussuhteissa muiden ihmisten kanssa.

lähde: käypähoito

"Lopulta hän löysi uuden ihmisen johon tarrautua, hän alkoi välttelemään minua ja olemaan tosi ilkeä. Ei lohduttanut tai edes kysynyt vointia kun sain keskenmenon. Alkoi valehdella minusta muille ihmisille kaikkea keksimäänsä juttua, lopulta välit katkesivat isoon riitaan jossa hän syytti minua kaikesta siitä mitä hän itse teki (muiden haukkuminen, negatiivisuus, itsekkyys, rajattomuus). Ei ottanut mitään vastuuta käytöksestään. Sain kyllä traumat, 0/5 en suosittele."

Tällainen kokemus itsellä ja tämä sai miettimään, oliko ihminen epävakaa. Jälkikäteen olen vasta oivaltanut, miten ailahteleva hän oli. Ystävyys myös alkoi vauhdilla, kun otti nopeasti lähelle ja avautui syvällisistä asioista (joita yleensä kerrotaan vasta pidemmän tuntemisen jälkeen).

Vierailija kirjoitti:

"Lopulta hän löysi uuden ihmisen johon tarrautua, hän alkoi välttelemään minua ja olemaan tosi ilkeä. Ei lohduttanut tai edes kysynyt vointia kun sain keskenmenon. Alkoi valehdella minusta muille ihmisille kaikkea keksimäänsä juttua, lopulta välit katkesivat isoon riitaan jossa hän syytti minua kaikesta siitä mitä hän itse teki (muiden haukkuminen, negatiivisuus, itsekkyys, rajattomuus). Ei ottanut mitään vastuuta käytöksestään. Sain kyllä traumat, 0/5 en suosittele."

Tällainen kokemus itsellä ja tämä sai miettimään, oliko ihminen epävakaa. Jälkikäteen olen vasta oivaltanut, miten ailahteleva hän oli. Ystävyys myös alkoi vauhdilla, kun otti nopeasti lähelle ja avautui syvällisistä asioista (joita yleensä kerrotaan vasta pidemmän tuntemisen jälkeen).

Mielenkiintoista olisi tietää, mistä tunnistaisi jälkikäteen sen, onko ollut epävakaan ihmisen ystävä, parisuhteessa sellaisen kanssa tms.

Tiedät, kun kohtaat tällaisen.

Todellisuuden vääristyminen epavakaan puheissa on ainakin itselleni se tuntomerkki, jonka havaittuani vaihdan kiireesti maisemaa. Esimerkiksi, jos keskustelussa kerron neulovani mielelläni, ja keskustelukumppani kertoo joko heti tai myöhemmin surevansa sitä, että joudun tekemään itse omat vaatteeni, keskustelu saa jäädä viimeiseksi. Samoin, jos kerron lähteväni mielelläni joku päivä keskustelukumppanin kanssa kahville, ja keskustelukumppani kertoo tästä joko heti tai myöhemmin niin, että hän olen  niin seurankipeä ettei hänellä riitä aika kaikkiin kahvittelupyyntöihin, kahvitteluja ei varmasti enää tule. Ensimmäisessä tapauksessa voi toki olla kyse ihan tyhmyydestäkin, mutta tyhmät ovat minulla ihan samalla kartettavien listalla.

Aiemmin elämässäni ajattelin, että minulla on itselläni niin hyvät henkiset resurssit, että voin hyvin olla ystävä mielenterveyspotilaallekin, mutta muutamien joiltain osin myös melko kalliiksi tulleiden erehdysten myötä olen joutunut toteamaan, että jatkossa vältän varmuuden vuoksi kaikkea kanssakäymistä.

Vierailija kirjoitti:

Todellisuuden vääristyminen epavakaan puheissa on ainakin itselleni se tuntomerkki, jonka havaittuani vaihdan kiireesti maisemaa. Esimerkiksi, jos keskustelussa kerron neulovani mielelläni, ja keskustelukumppani kertoo joko heti tai myöhemmin surevansa sitä, että joudun tekemään itse omat vaatteeni, keskustelu saa jäädä viimeiseksi. Samoin, jos kerron lähteväni mielelläni joku päivä keskustelukumppanin kanssa kahville, ja keskustelukumppani kertoo tästä joko heti tai myöhemmin niin, että hän olen  niin seurankipeä ettei hänellä riitä aika kaikkiin kahvittelupyyntöihin, kahvitteluja ei varmasti enää tule. Ensimmäisessä tapauksessa voi toki olla kyse ihan tyhmyydestäkin, mutta tyhmät ovat minulla ihan samalla kartettavien listalla.

 

Aiemmin elämässäni ajattelin, että minulla on itselläni niin hyvät henkiset resurssit, että voin hyvin olla ystävä mielenterveyspotilaallekin, mutta muutamien joiltain osin myös melko kalliiksi tulleiden erehdysten myötä olen joutunut toteamaan, että jatkossa vältän varmuuden vuoksi kaikkea kanssakäymistä.

Esimerkkisi kuvaavat narsismia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuuden vääristyminen epavakaan puheissa on ainakin itselleni se tuntomerkki, jonka havaittuani vaihdan kiireesti maisemaa. Esimerkiksi, jos keskustelussa kerron neulovani mielelläni, ja keskustelukumppani kertoo joko heti tai myöhemmin surevansa sitä, että joudun tekemään itse omat vaatteeni, keskustelu saa jäädä viimeiseksi. Samoin, jos kerron lähteväni mielelläni joku päivä keskustelukumppanin kanssa kahville, ja keskustelukumppani kertoo tästä joko heti tai myöhemmin niin, että hän olen  niin seurankipeä ettei hänellä riitä aika kaikkiin kahvittelupyyntöihin, kahvitteluja ei varmasti enää tule. Ensimmäisessä tapauksessa voi toki olla kyse ihan tyhmyydestäkin, mutta tyhmät ovat minulla ihan samalla kartettavien listalla.

 

Aiemmin elämässäni ajattelin, että minulla on itselläni niin hyvät henkiset resurssit, että voin hyvin olla ystävä mielenterveyspotilaallekin, mutta muutamien joiltain osin myös melko kalliiksi tulleiden erehdysten myötä olen joutunut toteamaan, että jatkossa vältän varmuuden vuoksi kaikkea kanssakäymistä.

Esimerkkisi kuvaavat narsismia. 

Sama tuli mieleen. Tai jopa harhaista ihmistä. Ei tuo kyllä epävakaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuuden vääristyminen epavakaan puheissa on ainakin itselleni se tuntomerkki, jonka havaittuani vaihdan kiireesti maisemaa. Esimerkiksi, jos keskustelussa kerron neulovani mielelläni, ja keskustelukumppani kertoo joko heti tai myöhemmin surevansa sitä, että joudun tekemään itse omat vaatteeni, keskustelu saa jäädä viimeiseksi. Samoin, jos kerron lähteväni mielelläni joku päivä keskustelukumppanin kanssa kahville, ja keskustelukumppani kertoo tästä joko heti tai myöhemmin niin, että hän olen  niin seurankipeä ettei hänellä riitä aika kaikkiin kahvittelupyyntöihin, kahvitteluja ei varmasti enää tule. Ensimmäisessä tapauksessa voi toki olla kyse ihan tyhmyydestäkin, mutta tyhmät ovat minulla ihan samalla kartettavien listalla.

 

Aiemmin elämässäni ajattelin, että minulla on itselläni niin hyvät henkiset resurssit, että voin hyvin olla ystävä mielenterveyspotilaallekin, mutta muutamien joiltain osin myös melko kalliiksi tulleiden erehdysten myötä olen joutunut toteamaan, että jatkossa vältän varmuuden vuoksi kaikkea kanssakäymistä.

Esimerkkisi kuvaavat narsismia. 

Sama tuli mieleen. Tai jopa harhaista ihmistä. Ei tuo kyllä epävakaa ole.

Yhdellä aiemmin tuntemallani oli (hänen itsensä mukaan) epävakaa persoonallisuushäiriö, ja tällä tavalla hän käyttäytyi. Muiden diagnooseista minulla ei ole tietoa, mutta ensiksi mainitun perusteella olen olettanut tällaisen olevan epävakaan persoonallisuuden oire. 

Itsekeskeinen, ei jaksa kuunnella toisten ongelmia mutta itse avautuu omista ongelmistaan ja toisen pitäisi jaksaa olla kiinnostunut. 
Ei vastaa viesteihin tai jos vastaa niin viiveellä, ei pysty suunnittelemaan tapaamisia vaan laittaa viestin kun hänelle juuri silloin sopii tapaaminen, tyyliin 15 min varoitusajalla. Sotkuinen, ei pysty järjestämään kotiaan. Kaverit vahtuu alituisesti, vanhat ystävät ovat harvassa. Välirikko useisiin entisiin ystäviin, ja aina vika on ystävissä. Holtiton rahankäyttö. E näe omassa käytöksessä koskaan mitään vikaa, ei pyydä koskaan anteeksi.

Impulsiiviset päätökset. Siinä missä normaali ihminen suunnittelee vaikka keittiöremonttia pitkään, miettii miten sen rahoittaa ja suunnittelee unelmiensa keittiön, niin epävakaa ihminen päättää vain yhtenä päivänä, että nyt otan asiakseni keittiöremontin ja varaan remppamiehet ilman suurempia suunnitteluita. Sitten ihmetellään, että miten niin en tilannut oikeankokoisia kaappeja keittiöön ja mitenkähän budjetti tämän rempan kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuuden vääristyminen epavakaan puheissa on ainakin itselleni se tuntomerkki, jonka havaittuani vaihdan kiireesti maisemaa. Esimerkiksi, jos keskustelussa kerron neulovani mielelläni, ja keskustelukumppani kertoo joko heti tai myöhemmin surevansa sitä, että joudun tekemään itse omat vaatteeni, keskustelu saa jäädä viimeiseksi. Samoin, jos kerron lähteväni mielelläni joku päivä keskustelukumppanin kanssa kahville, ja keskustelukumppani kertoo tästä joko heti tai myöhemmin niin, että hän olen  niin seurankipeä ettei hänellä riitä aika kaikkiin kahvittelupyyntöihin, kahvitteluja ei varmasti enää tule. Ensimmäisessä tapauksessa voi toki olla kyse ihan tyhmyydestäkin, mutta tyhmät ovat minulla ihan samalla kartettavien listalla.

 

Aiemmin elämässäni ajattelin, että minulla on itselläni niin hyvät henkiset resurssit, että voin hyvin olla ystävä mielenterveyspotilaallekin, mutta muutamien joiltain osin myös melko kalliiksi tulleiden erehdysten myötä olen joutunut toteamaan, että jatkossa vältän varmuuden vuoksi kaikkea kanssakäymistä.

Esimerkkisi kuvaavat narsismia. 

Sama tuli mieleen. Tai jopa harhaista ihmistä. Ei tuo kyllä epävakaa ole.

Yhdellä aiemmin tuntemallani oli (hänen itsensä mukaan) epävakaa persoonallisuushäiriö, ja tällä tavalla hän käyttäytyi. Muiden diagnooseista minulla ei ole tietoa, mutta ensiksi mainitun perusteella olen olettanut tällaisen olevan epävakaan persoonallisuuden oire. 

Epävakaa persoonallisuushäiriö oli jossain vaiheessa muotidiagnoosi, jonka sai hyvinkin helposti. Naisille joiden oireet kroonisia näitä diagnooseja jaettiin. Nykyään taitaa nepsy olla muotia ja diagnooseja satelee.

Muita kokemuksia?