Lue keskustelun säännöt.
Millaisia epävakaat ihmiset ovat ystävinä?
31.05.2026 |
Kysymys otsikossa. Kaipaan konkreettisia esimerkkejä. Miten epävakaa käyttäytyi eri tilanteissa verrattuna ei-epävakaaseen ihmiseen? Ymmärtääkö epävakaa olevansa itse epävakaa (vai syyttääkö muita epävakaiksi)? Päättyikö ystävyys lopulta jotenkin?
Ja onko epävakauden merkki, jos ihmisen haaveet vaihtelevat paljon? Tyyliin ihminen on puhunut maaliskuussa, että haluaisi muuttaa asumaan Heinolaan (vaikkei siellä ole mitään sukulaisia/töitä tms) ja kun toukokuussa näette, niin haaveilee asumisesta Vantaalla. Tai puhuu, että haluaisi opiskella asiaa x ja seuraavan kerran asiasta kysyessäsi haave onkin joku ihan muu.
Kommentit (73)
"Lopulta hän löysi uuden ihmisen johon tarrautua, hän alkoi välttelemään minua ja olemaan tosi ilkeä. Ei lohduttanut tai edes kysynyt vointia kun sain keskenmenon. Alkoi valehdella minusta muille ihmisille kaikkea keksimäänsä juttua, lopulta välit katkesivat isoon riitaan jossa hän syytti minua kaikesta siitä mitä hän itse teki (muiden haukkuminen, negatiivisuus, itsekkyys, rajattomuus). Ei ottanut mitään vastuuta käytöksestään. Sain kyllä traumat, 0/5 en suosittele."
Tällainen kokemus itsellä ja tämä sai miettimään, oliko ihminen epävakaa. Jälkikäteen olen vasta oivaltanut, miten ailahteleva hän oli. Ystävyys myös alkoi vauhdilla, kun otti nopeasti lähelle ja avautui syvällisistä asioista (joita yleensä kerrotaan vasta pidemmän tuntemisen jälkeen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lopulta hän löysi uuden ihmisen johon tarrautua, hän alkoi välttelemään minua ja olemaan tosi ilkeä. Ei lohduttanut tai edes kysynyt vointia kun sain keskenmenon. Alkoi valehdella minusta muille ihmisille kaikkea keksimäänsä juttua, lopulta välit katkesivat isoon riitaan jossa hän syytti minua kaikesta siitä mitä hän itse teki (muiden haukkuminen, negatiivisuus, itsekkyys, rajattomuus). Ei ottanut mitään vastuuta käytöksestään. Sain kyllä traumat, 0/5 en suosittele."
Tällainen kokemus itsellä ja tämä sai miettimään, oliko ihminen epävakaa. Jälkikäteen olen vasta oivaltanut, miten ailahteleva hän oli. Ystävyys myös alkoi vauhdilla, kun otti nopeasti lähelle ja avautui syvällisistä asioista (joita yleensä kerrotaan vasta pidemmän tuntemisen jälkeen).
Mielenkiintoista olisi tietää, mistä tunnistaisi jälkikäteen sen, onko ollut epävakaan ihmisen ystävä, parisuhteessa sellaisen kanssa tms.
Todellisuuden vääristyminen epavakaan puheissa on ainakin itselleni se tuntomerkki, jonka havaittuani vaihdan kiireesti maisemaa. Esimerkiksi, jos keskustelussa kerron neulovani mielelläni, ja keskustelukumppani kertoo joko heti tai myöhemmin surevansa sitä, että joudun tekemään itse omat vaatteeni, keskustelu saa jäädä viimeiseksi. Samoin, jos kerron lähteväni mielelläni joku päivä keskustelukumppanin kanssa kahville, ja keskustelukumppani kertoo tästä joko heti tai myöhemmin niin, että hän olen niin seurankipeä ettei hänellä riitä aika kaikkiin kahvittelupyyntöihin, kahvitteluja ei varmasti enää tule. Ensimmäisessä tapauksessa voi toki olla kyse ihan tyhmyydestäkin, mutta tyhmät ovat minulla ihan samalla kartettavien listalla.
Aiemmin elämässäni ajattelin, että minulla on itselläni niin hyvät henkiset resurssit, että voin hyvin olla ystävä mielenterveyspotilaallekin, mutta muutamien joiltain osin myös melko kalliiksi tulleiden erehdysten myötä olen joutunut toteamaan, että jatkossa vältän varmuuden vuoksi kaikkea kanssakäymistä.
Vierailija kirjoitti:
Todellisuuden vääristyminen epavakaan puheissa on ainakin itselleni se tuntomerkki, jonka havaittuani vaihdan kiireesti maisemaa. Esimerkiksi, jos keskustelussa kerron neulovani mielelläni, ja keskustelukumppani kertoo joko heti tai myöhemmin surevansa sitä, että joudun tekemään itse omat vaatteeni, keskustelu saa jäädä viimeiseksi. Samoin, jos kerron lähteväni mielelläni joku päivä keskustelukumppanin kanssa kahville, ja keskustelukumppani kertoo tästä joko heti tai myöhemmin niin, että hän olen niin seurankipeä ettei hänellä riitä aika kaikkiin kahvittelupyyntöihin, kahvitteluja ei varmasti enää tule. Ensimmäisessä tapauksessa voi toki olla kyse ihan tyhmyydestäkin, mutta tyhmät ovat minulla ihan samalla kartettavien listalla.
Aiemmin elämässäni ajattelin, että minulla on itselläni niin hyvät henkiset resurssit, että voin hyvin olla ystävä mielenterveyspotilaallekin, mutta muutamien joiltain osin myös melko kalliiksi tulleiden erehdysten myötä olen joutunut toteamaan, että jatkossa vältän varmuuden vuoksi kaikkea kanssakäymistä.
Esimerkkisi kuvaavat narsismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuuden vääristyminen epavakaan puheissa on ainakin itselleni se tuntomerkki, jonka havaittuani vaihdan kiireesti maisemaa. Esimerkiksi, jos keskustelussa kerron neulovani mielelläni, ja keskustelukumppani kertoo joko heti tai myöhemmin surevansa sitä, että joudun tekemään itse omat vaatteeni, keskustelu saa jäädä viimeiseksi. Samoin, jos kerron lähteväni mielelläni joku päivä keskustelukumppanin kanssa kahville, ja keskustelukumppani kertoo tästä joko heti tai myöhemmin niin, että hän olen niin seurankipeä ettei hänellä riitä aika kaikkiin kahvittelupyyntöihin, kahvitteluja ei varmasti enää tule. Ensimmäisessä tapauksessa voi toki olla kyse ihan tyhmyydestäkin, mutta tyhmät ovat minulla ihan samalla kartettavien listalla.
Aiemmin elämässäni ajattelin, että minulla on itselläni niin hyvät henkiset resurssit, että voin hyvin olla ystävä mielenterveyspotilaallekin, mutta muutamien joiltain osin myös melko kalliiksi tulleiden erehdysten myötä olen joutunut toteamaan, että jatkossa vältän varmuuden vuoksi kaikkea kanssakäymistä.
Esimerkkisi kuvaavat narsismia.
Sama tuli mieleen. Tai jopa harhaista ihmistä. Ei tuo kyllä epävakaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuuden vääristyminen epavakaan puheissa on ainakin itselleni se tuntomerkki, jonka havaittuani vaihdan kiireesti maisemaa. Esimerkiksi, jos keskustelussa kerron neulovani mielelläni, ja keskustelukumppani kertoo joko heti tai myöhemmin surevansa sitä, että joudun tekemään itse omat vaatteeni, keskustelu saa jäädä viimeiseksi. Samoin, jos kerron lähteväni mielelläni joku päivä keskustelukumppanin kanssa kahville, ja keskustelukumppani kertoo tästä joko heti tai myöhemmin niin, että hän olen niin seurankipeä ettei hänellä riitä aika kaikkiin kahvittelupyyntöihin, kahvitteluja ei varmasti enää tule. Ensimmäisessä tapauksessa voi toki olla kyse ihan tyhmyydestäkin, mutta tyhmät ovat minulla ihan samalla kartettavien listalla.
Aiemmin elämässäni ajattelin, että minulla on itselläni niin hyvät henkiset resurssit, että voin hyvin olla ystävä mielenterveyspotilaallekin, mutta muutamien joiltain osin myös melko kalliiksi tulleiden erehdysten myötä olen joutunut toteamaan, että jatkossa vältän varmuuden vuoksi kaikkea kanssakäymistä.
Esimerkkisi kuvaavat narsismia.
Sama tuli mieleen. Tai jopa harhaista ihmistä. Ei tuo kyllä epävakaa ole.
Yhdellä aiemmin tuntemallani oli (hänen itsensä mukaan) epävakaa persoonallisuushäiriö, ja tällä tavalla hän käyttäytyi. Muiden diagnooseista minulla ei ole tietoa, mutta ensiksi mainitun perusteella olen olettanut tällaisen olevan epävakaan persoonallisuuden oire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekeskeinen, ei jaksa kuunnella toisten ongelmia mutta itse avautuu omista ongelmistaan ja toisen pitäisi jaksaa olla kiinnostunut.
Ei vastaa viesteihin tai jos vastaa niin viiveellä, ei pysty suunnittelemaan tapaamisia vaan laittaa viestin kun hänelle juuri silloin sopii tapaaminen, tyyliin 15 min varoitusajalla. Sotkuinen, ei pysty järjestämään kotiaan. Kaverit vahtuu alituisesti, vanhat ystävät ovat harvassa. Välirikko useisiin entisiin ystäviin, ja aina vika on ystävissä. Holtiton rahankäyttö. E näe omassa käytöksessä koskaan mitään vikaa, ei pyydä koskaan anteeksi.
Impulsiiviset päätökset. Siinä missä normaali ihminen suunnittelee vaikka keittiöremonttia pitkään, miettii miten sen rahoittaa ja suunnittelee unelmiensa keittiön, niin epävakaa ihminen päättää vain yhtenä päivänä, että nyt otan asiakseni keittiöremontin ja varaan remppamiehet ilman suurempia suunnitteluita. Sitten ihmetellään, että miten niin en tilannut oikeankokoisia kaappeja keittiöön ja mitenkähän budjetti tämän rempan kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuuden vääristyminen epavakaan puheissa on ainakin itselleni se tuntomerkki, jonka havaittuani vaihdan kiireesti maisemaa. Esimerkiksi, jos keskustelussa kerron neulovani mielelläni, ja keskustelukumppani kertoo joko heti tai myöhemmin surevansa sitä, että joudun tekemään itse omat vaatteeni, keskustelu saa jäädä viimeiseksi. Samoin, jos kerron lähteväni mielelläni joku päivä keskustelukumppanin kanssa kahville, ja keskustelukumppani kertoo tästä joko heti tai myöhemmin niin, että hän olen niin seurankipeä ettei hänellä riitä aika kaikkiin kahvittelupyyntöihin, kahvitteluja ei varmasti enää tule. Ensimmäisessä tapauksessa voi toki olla kyse ihan tyhmyydestäkin, mutta tyhmät ovat minulla ihan samalla kartettavien listalla.
Aiemmin elämässäni ajattelin, että minulla on itselläni niin hyvät henkiset resurssit, että voin hyvin olla ystävä mielenterveyspotilaallekin, mutta muutamien joiltain osin myös melko kalliiksi tulleiden erehdysten myötä olen joutunut toteamaan, että jatkossa vältän varmuuden vuoksi kaikkea kanssakäymistä.
Esimerkkisi kuvaavat narsismia.
Sama tuli mieleen. Tai jopa harhaista ihmistä. Ei tuo kyllä epävakaa ole.
Yhdellä aiemmin tuntemallani oli (hänen itsensä mukaan) epävakaa persoonallisuushäiriö, ja tällä tavalla hän käyttäytyi. Muiden diagnooseista minulla ei ole tietoa, mutta ensiksi mainitun perusteella olen olettanut tällaisen olevan epävakaan persoonallisuuden oire.
Epävakaa persoonallisuushäiriö oli jossain vaiheessa muotidiagnoosi, jonka sai hyvinkin helposti. Naisille joiden oireet kroonisia näitä diagnooseja jaettiin. Nykyään taitaa nepsy olla muotia ja diagnooseja satelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuuden vääristyminen epavakaan puheissa on ainakin itselleni se tuntomerkki, jonka havaittuani vaihdan kiireesti maisemaa. Esimerkiksi, jos keskustelussa kerron neulovani mielelläni, ja keskustelukumppani kertoo joko heti tai myöhemmin surevansa sitä, että joudun tekemään itse omat vaatteeni, keskustelu saa jäädä viimeiseksi. Samoin, jos kerron lähteväni mielelläni joku päivä keskustelukumppanin kanssa kahville, ja keskustelukumppani kertoo tästä joko heti tai myöhemmin niin, että hän olen niin seurankipeä ettei hänellä riitä aika kaikkiin kahvittelupyyntöihin, kahvitteluja ei varmasti enää tule. Ensimmäisessä tapauksessa voi toki olla kyse ihan tyhmyydestäkin, mutta tyhmät ovat minulla ihan samalla kartettavien listalla.
Aiemmin elämässäni ajattelin, että minulla on itselläni niin hyvät henkiset resurssit, että voin hyvin olla ystävä mielenterveyspotilaallekin, mutta muutamien joiltain osin myös melko kalliiksi tulleiden erehdysten myötä olen joutunut toteamaan, että jatkossa vältän varmuuden vuoksi kaikkea kanssakäymistä.
Esimerkkisi kuvaavat narsismia.
Yksittäisten oireiden tai piirteiden perusteella mahdotonta sanoa. Narsismi ja epävakaa jakavat hyvin paljon samoja oireita. Sen lisäksi etenkin kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö ja ADHD muistuttavat monilta osin epävakaan oirekuvaa ja autismi voidaan sekoittaa helposti narsismiin. Ei näitä diagnooseja voi tehdä kukaan muu kuin lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Itsekeskeinen, ei jaksa kuunnella toisten ongelmia mutta itse avautuu omista ongelmistaan ja toisen pitäisi jaksaa olla kiinnostunut.
Ei vastaa viesteihin tai jos vastaa niin viiveellä, ei pysty suunnittelemaan tapaamisia vaan laittaa viestin kun hänelle juuri silloin sopii tapaaminen, tyyliin 15 min varoitusajalla. Sotkuinen, ei pysty järjestämään kotiaan. Kaverit vahtuu alituisesti, vanhat ystävät ovat harvassa. Välirikko useisiin entisiin ystäviin, ja aina vika on ystävissä. Holtiton rahankäyttö. E näe omassa käytöksessä koskaan mitään vikaa, ei pyydä koskaan anteeksi.
Tämä. Kaverit/ystävät vaihtuvat sekä mieliala että hyötysuhteen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakailla henkilöillä on valtava hylätyksi tulemisem pelko.
Ei kaikilla ole. Minä tykkään olla yksikseni, hiljaisuudessa. Mukavaa, jos muu perhe on esimerkiksi mökillä ja saan pohdiskella itsekseni esimerkiksi filosofisia kysymyksiä tai jotain teknisiä juttuja.
Mikä tuossa on hylätyksi tulemista?
Kaikki. Ero rakkaista = ei voi olla varma, että he tulevat takaisin (voi sattua esimerkiksi onnettomuus), puoliso voi mökillä ollessa viestitellä jonkun muun naisen kanssa, koska en näe häntä.
Kun epävakaa ei näe rakkailtaan, heitä ei ole tavallaan olemassa. Seurausta puutteellisesta hoivasta varhaislapsuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakailla henkilöillä on valtava hylätyksi tulemisem pelko.
Ei kaikilla ole. Minä tykkään olla yksikseni, hiljaisuudessa. Mukavaa, jos muu perhe on esimerkiksi mökillä ja saan pohdiskella itsekseni esimerkiksi filosofisia kysymyksiä tai jotain teknisiä juttuja.
Mikä tuossa on hylätyksi tulemista?
Kaikki. Ero rakkaista = ei voi olla varma, että he tulevat takaisin (voi sattua esimerkiksi onnettomuus), puoliso voi mökillä ollessa viestitellä jonkun muun naisen kanssa, koska en näe häntä.
Kun epävakaa ei näe rakkailtaan, heitä ei ole tavallaan olemassa. Seurausta puutteellisesta hoivasta varhaislapsuudessa.
Pöh. Aivan sama mielenmaisema on monella Aspergerilla. Minä en esimerkiksi ikävöi tai kaipaa ihmisiä - siten kuten muut asiaa kuvailevat - silloin kun he eivät ole läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakailla henkilöillä on valtava hylätyksi tulemisem pelko.
Ei kaikilla ole. Minä tykkään olla yksikseni, hiljaisuudessa. Mukavaa, jos muu perhe on esimerkiksi mökillä ja saan pohdiskella itsekseni esimerkiksi filosofisia kysymyksiä tai jotain teknisiä juttuja.
Mikä tuossa on hylätyksi tulemista?
Kaikki. Ero rakkaista = ei voi olla varma, että he tulevat takaisin (voi sattua esimerkiksi onnettomuus), puoliso voi mökillä ollessa viestitellä jonkun muun naisen kanssa, koska en näe häntä.
Kun epävakaa ei näe rakkailtaan, heitä ei ole tavallaan olemassa. Seurausta puutteellisesta hoivasta varhaislapsuudessa.Pöh. Aivan sama mielenmaisema on monella Aspergerilla. Minä en esimerkiksi ikävöi tai kaipaa ihmisiä - siten kuten muut asiaa kuvailevat - silloin kun he eivät ole läsnä.
No näin ainakin epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostisissa kriteereissä on. Ei mielipideasia.
Kun puoliso katoaa näkyvistä, häntä ei ikään kuin ole olemassa ja tulee hätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakailla henkilöillä on valtava hylätyksi tulemisem pelko.
Ei kaikilla ole. Minä tykkään olla yksikseni, hiljaisuudessa. Mukavaa, jos muu perhe on esimerkiksi mökillä ja saan pohdiskella itsekseni esimerkiksi filosofisia kysymyksiä tai jotain teknisiä juttuja.
Mikä tuossa on hylätyksi tulemista?
Kaikki. Ero rakkaista = ei voi olla varma, että he tulevat takaisin (voi sattua esimerkiksi onnettomuus), puoliso voi mökillä ollessa viestitellä jonkun muun naisen kanssa, koska en näe häntä.
Kun epävakaa ei näe rakkailtaan, heitä ei ole tavallaan olemassa. Seurausta puutteellisesta hoivasta varhaislapsuudessa.Pöh. Aivan sama mielenmaisema on monella Aspergerilla. Minä en esimerkiksi ikävöi tai kaipaa ihmisiä - siten kuten muut asiaa kuvailevat - silloin kun he eivät ole läsnä.
No näin ainakin epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostisissa kriteereissä on. Ei mielipideasia.
Kun puoliso katoaa näkyvistä, häntä ei ikään kuin ole olemassa ja tulee hätä.
Okei. He kilökohtaisesti uskon traumoihin, mutta nykyaikaisen persoonallisuushäiriödiagnoosit ovat aika puppua. Veikkaan, että vuosikymmenen sisään moni muuttaa muotoaan ja siirtyy kokonaan neurologian alle. Ja joo; minä en kaipaa enkä ikävöi paikalle olemattomia läheisiäni, mutta ei todellakaan tule hätäkään. Hädin tuskin muista heidän olemassaoloaan kun keskityn muuhun (tiedän että kuulostaa karulta). Mulla on testatusti aika klassinen asperger-piirteistö. Vahva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakailla henkilöillä on valtava hylätyksi tulemisem pelko.
Ei kaikilla ole. Minä tykkään olla yksikseni, hiljaisuudessa. Mukavaa, jos muu perhe on esimerkiksi mökillä ja saan pohdiskella itsekseni esimerkiksi filosofisia kysymyksiä tai jotain teknisiä juttuja.
Mikä tuossa on hylätyksi tulemista?
Kaikki. Ero rakkaista = ei voi olla varma, että he tulevat takaisin (voi sattua esimerkiksi onnettomuus), puoliso voi mökillä ollessa viestitellä jonkun muun naisen kanssa, koska en näe häntä.
Kun epävakaa ei näe rakkailtaan, heitä ei ole tavallaan olemassa. Seurausta puutteellisesta hoivasta varhaislapsuudessa.Pöh. Aivan sama mielenmaisema on monella Aspergerilla. Minä en esimerkiksi ikävöi tai kaipaa ihmisiä - siten kuten muut asiaa kuvailevat - silloin kun he eivät ole läsnä.
No näin ainakin epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostisissa kriteereissä on. Ei mielipideasia.
Kun puoliso katoaa näkyvistä, häntä ei ikään kuin ole olemassa ja tulee hätä.Okei. He kilökohtaisesti uskon traumoihin, mutta nykyaikaisen persoonallisuushäiriödiagnoosit ovat aika puppua. Veikkaan, että vuosikymmenen sisään moni muuttaa muotoaan ja siirtyy kokonaan neurologian alle. Ja joo; minä en kaipaa enkä ikävöi paikalle olemattomia läheisiäni, mutta ei todellakaan tule hätäkään. Hädin tuskin muista heidän olemassaoloaan kun keskityn muuhun (tiedän että kuulostaa karulta). Mulla on testatusti aika klassinen asperger-piirteistö. Vahva.
Persoonallisuushäiriöt syntyvät traumatisoitumisen seurauksena. Tämä on vallalla oleva käsitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakailla henkilöillä on valtava hylätyksi tulemisem pelko.
Ei kaikilla ole. Minä tykkään olla yksikseni, hiljaisuudessa. Mukavaa, jos muu perhe on esimerkiksi mökillä ja saan pohdiskella itsekseni esimerkiksi filosofisia kysymyksiä tai jotain teknisiä juttuja.
Mikä tuossa on hylätyksi tulemista?
Kaikki. Ero rakkaista = ei voi olla varma, että he tulevat takaisin (voi sattua esimerkiksi onnettomuus), puoliso voi mökillä ollessa viestitellä jonkun muun naisen kanssa, koska en näe häntä.
Kun epävakaa ei näe rakkailtaan, heitä ei ole tavallaan olemassa. Seurausta puutteellisesta hoivasta varhaislapsuudessa.Pöh. Aivan sama mielenmaisema on monella Aspergerilla. Minä en esimerkiksi ikävöi tai kaipaa ihmisiä - siten kuten muut asiaa kuvailevat - silloin kun he eivät ole läsnä.
No näin ainakin epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostisissa kriteereissä on. Ei mielipideasia.
Kun puoliso katoaa näkyvistä, häntä ei ikään kuin ole olemassa ja tulee hätä.Okei. He kilökohtaisesti uskon traumoihin, mutta nykyaikaisen persoonallisuushäiriödiagnoosit ovat aika puppua. Veikkaan, että vuosikymmenen sisään moni muuttaa muotoaan ja siirtyy kokonaan neurologian alle. Ja joo; minä en kaipaa enkä ikävöi paikalle olemattomia läheisiäni, mutta ei todellakaan tule hätäkään. Hädin tuskin muista heidän olemassaoloaan kun keskityn muuhun (tiedän että kuulostaa karulta). Mulla on testatusti aika klassinen asperger-piirteistö. Vahva.
Persoonallisuushäiriöt syntyvät traumatisoitumisen seurauksena. Tämä on vallalla oleva käsitys.
Totta, mutta noiden roskakoppadiagnoosien alle lyödään myös kaikki epäselvä. Ja koska psykatrian puolella ei käytännössä ole oikeastaan mitään mitattavissa tai todennettavissa olevaa, laitetaan sinne ties mitä. Mitäpä pienistä aste-eroista.
Määritelmän mukaan: Epävakaa persoonallisuushäiriö on mielenterveyden häiriö, joka heikentää toimintakykyä merkittävästi. Sen oireet voivat vaihdella paljonkin, mutta keskeisiä oireita ovat epävakaa tunne-elämä, vaikeus säädellä omaa käyttäytymistä ja ongelmat vuorovaikutussuhteissa muiden ihmisten kanssa.
lähde: käypähoito