Millaisia epävakaat ihmiset ovat ystävinä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli yksi, tosin ääriesimerkki epävakaasta.

Esim. Sovimme että näemme hänen asuinkaupungissaan 100km päässä omastani ja että tulen sinne bussilla ja hän tulee minua vastaan ja jään yöksi. Ei ollutkaan vastassa ja yritin puoli tuntia saada häntä kiinni. Sitten lopulta vastasi ja sanoi, että oli tullut miesystävän kanssa riitaa joten aikookin viettää illan/yön hänen kanssaan. Pahoitteli kovasti ja lopetti puhelun. Yritin ottaa myöhemmin esiin tätä asiaa että ymmärrätkö ettei tuntunut kivalta. Ei suostunut puhumaan aiheesta ja lopulta haukkui minut pystyyn ja pisti eston heti perään. Sitten noin viikko myöhemmin poisti eston ja laittoi viestiä kuin mitään ei olisikaan tapahtunut, tyylillä ”moikka, voidaanko nähdä huomenna? Mitä kuuluu, minulle kuuluu sitä ja tätä”.

 

Hänen kanssaan ajan viettäminen oli kuin kävelisi munan kuorilla (näin tämän vertauksen jossain epävakaata käsittelevässä artikkelissa joskus ja se on hyvin osuva). Yksikin väärä sana ja siitä tulee kriisi. Tunneälykkäänä voi pärjätä aika hyvin jos osaa varoa sanojaan. Itse olin ihan hyvä siinä, mutta joskus mokasin.. kerran olin liian tyly hänen mielestään miesporukalle baarissa. Omasta mielestäni asiallinen kun en heistä ollut kiinnostunut.

Mielipiteitään hän ei uskaltanut usein sanoa kenenkään seurassa vaan vaihtoi mielipiteitä kulloisenkin seuran mukaan.

Jos mietitte miksi jaksoin niin kauan olla hänen ystävänsä, niin halusin pitää kiinni nuoruuden ystävästä, en arvostanut itseäni riittävästi ja olin yksinäinen ja ajoittain masentunut.

Ei kuulosta epävakaalta, vaan sellaiselta henkilöltä, jota ei ole lapsuudenkodissa opetettu pitämään lupauksiaan.

Itsellä tuo diagnoosi.

Pitkä parisuhde, lapsia, maisterin tutkinto, työpaikka. Raha-asiat mallillaan. Omistusasunto, ei enää asuntolainaa. En koskaan huuda tai raivoa - paitsi kerran, kun lapseni melkein kuoli hoitovirheen seurauksena.

Vireystilat muuttuvat paljon päivän aikana. Saan sellaisia energiapiikke, jotka kestää parista tunnista pariin vuorokauteen. Silloin saan yleensä paljon aikaiseksi. Toisinaan taas on pakko istua tuntikausia paikallaan omissa ajatuksissaan ja katsoa kaunista maisemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli yksi, tosin ääriesimerkki epävakaasta.

Esim. Sovimme että näemme hänen asuinkaupungissaan 100km päässä omastani ja että tulen sinne bussilla ja hän tulee minua vastaan ja jään yöksi. Ei ollutkaan vastassa ja yritin puoli tuntia saada häntä kiinni. Sitten lopulta vastasi ja sanoi, että oli tullut miesystävän kanssa riitaa joten aikookin viettää illan/yön hänen kanssaan. Pahoitteli kovasti ja lopetti puhelun. Yritin ottaa myöhemmin esiin tätä asiaa että ymmärrätkö ettei tuntunut kivalta. Ei suostunut puhumaan aiheesta ja lopulta haukkui minut pystyyn ja pisti eston heti perään. Sitten noin viikko myöhemmin poisti eston ja laittoi viestiä kuin mitään ei olisikaan tapahtunut, tyylillä ”moikka, voidaanko nähdä huomenna? Mitä kuuluu, minulle kuuluu sitä ja tätä”.

 

Hänen kanssaan ajan viettäminen oli kuin kävelisi munan kuorilla (näin tämän vertauksen jossain epävakaata käsittelevässä artikkelissa joskus ja se on hyvin osuva). Yksikin väärä sana ja siitä tulee kriisi. Tunneälykkäänä voi pärjätä aika hyvin jos osaa varoa sanojaan. Itse olin ihan hyvä siinä, mutta joskus mokasin.. kerran olin liian tyly hänen mielestään miesporukalle baarissa. Omasta mielestäni asiallinen kun en heistä ollut kiinnostunut.

Mielipiteitään hän ei uskaltanut usein sanoa kenenkään seurassa vaan vaihtoi mielipiteitä kulloisenkin seuran mukaan.

Jos mietitte miksi jaksoin niin kauan olla hänen ystävänsä, niin halusin pitää kiinni nuoruuden ystävästä, en arvostanut itseäni riittävästi ja olin yksinäinen ja ajoittain masentunut.

Ei kuulosta epävakaalta, vaan sellaiselta henkilöltä, jota ei ole lapsuudenkodissa opetettu pitämään lupauksiaan.

Kyseisellä henkilöllä oli jo silloin diagnoosi ja oli kyllä kaikin tavoin hyvin epävakaa.

Pitkän viestin uhalla kerron oman kokemukseni yli 30-vuotiaasta entisestä kaverista. Ystävyys oli hämmentävää munankuorilla kävelemistä. Ensin minut nostettiin jalustalle: olin paras, ihanin (kehut olivat kiusallisia) ja hän alkoi peilata minua kiinnostuksen kohteiden ja vaatteiden suhteen. Alkuun meillä oli tosi hauskaa yhdessä ja luulin löytäneeni sydänystävän. Mitä syvemmäksi ystävyys kävi, sitä enemmän alkoi näkyä rakoja. Hän analysoi viestejäni pisteitä ja hymiöitä myöten ja teki niistä ihmeellisiä päätelmiä, muka luki "oikean" mielipiteeni rivien välistä ja reagoi sitten tähän keksimäänsä mielipiteeseen, usein vihamielisesti. Kaveri alkoi välillä myös nälviä minua huumorin varjolla, sellaista teinimäistä ivaamista.

Hän oli myös tosi negatiivinen luonne ja haukkui muita ihmisiä jatkuvasti selän takana, mutta kasvotusten oli lässyttävä ja kiva vihaamilleen ihmisille. Välillä saattoi räjähdellä jos joku sanoi hänen mielestään väärällä äänensävyllä jotain tai hän tulkitsi toisen neutraalin kommentin negatiivisena kettuiluna. Saattoi töissäkin riitaantua asiakkaiden kanssa ja useasti joutui vääntämään pomonsa kanssa kun hänestä tehtiin valituksia. Kaikkien elämän olisi pitänyt pyöriä hänen tunteiden ja mielipiteidensä ympärillä, tällä tavalla hän oli tosi lapsenomainen. Minun olisi pitänyt olla 24/7 valmiudessa viestittelemään hänelle vaikka keskellä yötä työviikolla jos häntä ahdisti. Hänen kanssaan ei saanut olla eri mieltä koskaan, se oli aina henkilökohtainen hyökkäys häntä kohtaan. 

Lopulta hän löysi uuden ihmisen johon tarrautua, hän alkoi välttelemään minua ja olemaan tosi ilkeä. Ei lohduttanut tai edes kysynyt vointia kun sain keskenmenon. Alkoi valehdella minusta muille ihmisille kaikkea keksimäänsä juttua, lopulta välit katkesivat isoon riitaan jossa hän syytti minua kaikesta siitä mitä hän itse teki (muiden haukkuminen, negatiivisuus, itsekkyys, rajattomuus). Ei ottanut mitään vastuuta käytöksestään. Sain kyllä traumat, 0/5 en suosittele. 

Vuoristorataa.

Ystävystyin töiden puolesta epävakaan kanssa. Todella kultainen ihminen, hengellinen, näki kaikessa ja kaikissa aina jotain hyvää. Minunkin itsetuntoani kohotti.

Lopulta huomasin kaavan. Saatettiin sopia jotain vaikka juhannukseksi. Laitan omaan kalenteriin. Hänellä tulikin viime tinkaan jotain parempaa ja perui meidän menot. OK mulle, life happens.. Viimeinen tikki oli kun keikka mihin ystäväni oli pyytänyt seuraa minulta jo 3kk etukäteen. No laitoin kalenteriin. Päivää ennen ystävä perui koska oli lähdössä jonkun miehen kanssa maalle. Ahaok, totesin. Elämä tapahtui totesin. Pari päivää ja saan soiton ystävältäni että tämä mies raiskasi hänet. No hitto, totesin tietäen miten kuvio menee tälläkin kertaa…

Ja niinhän se meni, muutama viikko ja ystävä löysi taas ”yhteyden” tämän hänet raiskanneen miehen kanssa.

All in all, vuoristorataa. Mä hyppäsin pois.

Epävakailla henkilöillä on valtava hylätyksi tulemisem pelko.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli yksi, tosin ääriesimerkki epävakaasta.

Esim. Sovimme että näemme hänen asuinkaupungissaan 100km päässä omastani ja että tulen sinne bussilla ja hän tulee minua vastaan ja jään yöksi. Ei ollutkaan vastassa ja yritin puoli tuntia saada häntä kiinni. Sitten lopulta vastasi ja sanoi, että oli tullut miesystävän kanssa riitaa joten aikookin viettää illan/yön hänen kanssaan. Pahoitteli kovasti ja lopetti puhelun. Yritin ottaa myöhemmin esiin tätä asiaa että ymmärrätkö ettei tuntunut kivalta. Ei suostunut puhumaan aiheesta ja lopulta haukkui minut pystyyn ja pisti eston heti perään. Sitten noin viikko myöhemmin poisti eston ja laittoi viestiä kuin mitään ei olisikaan tapahtunut, tyylillä ”moikka, voidaanko nähdä huomenna? Mitä kuuluu, minulle kuuluu sitä ja tätä”.

 

Hänen kanssaan ajan viettäminen oli kuin kävelisi munan kuorilla (näin tämän vertauksen jossain epävakaata käsittelevässä artikkelissa joskus ja se on hyvin osuva). Yksikin väärä sana ja siitä tulee kriisi. Tunneälykkäänä voi pärjätä aika hyvin jos osaa varoa sanojaan. Itse olin ihan hyvä siinä, mutta joskus mokasin.. kerran olin liian tyly hänen mielestään miesporukalle baarissa. Omasta mielestäni asiallinen kun en heistä ollut kiinnostunut.

Mielipiteitään hän ei uskaltanut usein sanoa kenenkään seurassa vaan vaihtoi mielipiteitä kulloisenkin seuran mukaan.

Jos mietitte miksi jaksoin niin kauan olla hänen ystävänsä, niin halusin pitää kiinni nuoruuden ystävästä, en arvostanut itseäni riittävästi ja olin yksinäinen ja ajoittain masentunut.

Lisään tähän vielä pari vastausta ap:n kysymyksiin eli haaveet vaihtuivat kyllä hyvin tiuhaan, jopa lapsihaaveet. Jopa niin että sai päähänsä yrittää lasta ja sitten hetken yrityksen jälkeen ei halunnutkaan enää. Myös opiskelut aina jäivät ja vaihtoi johonkin muuhun mistä ei taas valmistunut. 
Hän ymmärsi olevansa epävakaa ja oli siitä hyvin avoin.

Vierailija kirjoitti:

Epävakailla henkilöillä on valtava hylätyksi tulemisem pelko.

Ei kaikilla ole. Minä tykkään olla yksikseni, hiljaisuudessa. Mukavaa, jos muu perhe on esimerkiksi mökillä ja saan pohdiskella itsekseni esimerkiksi filosofisia kysymyksiä tai jotain teknisiä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakailla henkilöillä on valtava hylätyksi tulemisem pelko.

Ei kaikilla ole. Minä tykkään olla yksikseni, hiljaisuudessa. Mukavaa, jos muu perhe on esimerkiksi mökillä ja saan pohdiskella itsekseni esimerkiksi filosofisia kysymyksiä tai jotain teknisiä juttuja.

Mikä tuossa on hylätyksi tulemista?

Mielestäni eräs sukulainen on epävakaa. Hänen lupauksiin ei voi yhtään luottaa. Jos hän vastaa, että joo mä lähen kanssa sinne reissuun, niin seuraavassa puhelussa hänellä on aivan eri suunnitelma. Lomienkin alkamisajankohta on aika epäselvää, vaihtelee puheet... Hänellä on kyllä lääkitys ja käy töissä. Olen pettynyt tosi monta kertaa, kun itse olen sellainen, että jos jotain lupaan niin se tehdään tai ilmoitan heti jos joku pakottava muutos tulee. Hän ei koskaan toimi näin. Mutta olen nyt jo oppinut, että hänen sanomisiin ei voi luottaa (aina). Muuten hän on puhelias mukava mies ja aina välillä kiva on jutella hänen kanssa. Sitten kun hänellä on kovin masentunut, hän ei vastaa puheluihin ja annan hänen olla rauhassa. Asumme kaukana toisistamme. Hän ei osaa oikein suunnitella elämäänsä, elää päivä kerrallaan. Minä yritän välillä avustaa häntä...

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen epävakaa käytös ei ole aina ihmisestä itsestään johtuvaa, vaan se voi olla reaktio myrkylliseen ympäristöön tai läheisen narsismiin. Tunnen ihmisiä, jotka ovat muuttuneet täysin vakaiksi päästyään eroon huonoista ihmissuhteista ympärillään. 

Aamen 

Mun epävakaus on näkynyt lähinnä kumppaneille. Ainoa tapa, jolla voin ajatella sen näkyneen ystävyyssuhteissa, on se että olen saattanut kadota ystävältä niin etten ole vuosiin vastannut mihinkään yhteydenottoihin. Sitten ystävyys on alkanut uudelleen, kun jossakin olen aivan sattumalta tavannut tämän ystävän uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkän viestin uhalla kerron oman kokemukseni yli 30-vuotiaasta entisestä kaverista. Ystävyys oli hämmentävää munankuorilla kävelemistä. Ensin minut nostettiin jalustalle: olin paras, ihanin (kehut olivat kiusallisia) ja hän alkoi peilata minua kiinnostuksen kohteiden ja vaatteiden suhteen. Alkuun meillä oli tosi hauskaa yhdessä ja luulin löytäneeni sydänystävän. Mitä syvemmäksi ystävyys kävi, sitä enemmän alkoi näkyä rakoja. Hän analysoi viestejäni pisteitä ja hymiöitä myöten ja teki niistä ihmeellisiä päätelmiä, muka luki "oikean" mielipiteeni rivien välistä ja reagoi sitten tähän keksimäänsä mielipiteeseen, usein vihamielisesti. Kaveri alkoi välillä myös nälviä minua huumorin varjolla, sellaista teinimäistä ivaamista.

 

Hän oli myös tosi negatiivinen luonne ja haukkui muita ihmisiä jatkuvasti selän takana, mutta kasvotusten oli lässyttävä ja kiva vihaamilleen ihmisille. Välillä saattoi räjähdellä jos joku sanoi hänen mielestään väärällä äänensävyllä jotain tai hän tulkitsi toisen neutraalin kommentin negatiivisena kettuiluna. Saattoi töissäkin riitaantua asiakkaiden kanssa ja useasti joutui vääntämään pomonsa kanssa kun hänestä tehtiin valituksia. Kaikkien elämän olisi pitänyt pyöriä hänen tunteiden ja mielipiteidensä ympärillä, tällä tavalla hän oli tosi lapsenomainen. Minun olisi pitänyt olla 24/7 valmiudessa viestittelemään hänelle vaikka keskellä yötä työviikolla jos häntä ahdisti. Hänen kanssaan ei saanut olla eri mieltä koskaan, se oli aina henkilökohtainen hyökkäys häntä kohtaan. 

 

Lopulta hän löysi uuden ihmisen johon tarrautua, hän alkoi välttelemään minua ja olemaan tosi ilkeä. Ei lohduttanut tai edes kysynyt vointia kun sain keskenmenon. Alkoi valehdella minusta muille ihmisille kaikkea keksimäänsä juttua, lopulta välit katkesivat isoon riitaan jossa hän syytti minua kaikesta siitä mitä hän itse teki (muiden haukkuminen, negatiivisuus, itsekkyys, rajattomuus). Ei ottanut mitään vastuuta käytöksestään. Sain kyllä traumat, 0/5 en suosittele. 

Kuulostaa ennemminkin narsistiselta persoonallisuushäiriöltä. Epävakaa on enemmänkin sisäänpäinkääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet välillä maailman ihanin ystävä. Muita ystäviä sinulla ei mielellään saisi olla. Seuraavassa hetkessä et ole enää mitään, ärsyttää lähinnä. 

Miten se näkyy, että et ole toisen mielestä enää mitään tai lähinnä ärsytät? Onko toinen ilkeä? Lopettaako ystävyyden?

Sieltä tulee salavihkaista piikittelyä, ilkeitä kommentteja, on ärtynyt seurassasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen epävakaa käytös ei ole aina ihmisestä itsestään johtuvaa, vaan se voi olla reaktio myrkylliseen ympäristöön tai läheisen narsismiin. Tunnen ihmisiä, jotka ovat muuttuneet täysin vakaiksi päästyään eroon huonoista ihmissuhteista ympärillään. 

Tämä myös. Yksin elellessäni olen äärimmäisen vakaa, pelkkää tasaista kasvua kuin joku puu. Mutta aina kun elämään tulee yksikin mies niin alkaa mieletön kaaos. En usko sekuntiakaan, että ongelma olisi minussa. Nykyään en enää päästä elämääni miehiä, joten 0 problems.

Piti oikein tarkastaa että onko tämä joku vanha ketju, koska tämä voisi olla 100% omasta kynästäni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet välillä maailman ihanin ystävä. Muita ystäviä sinulla ei mielellään saisi olla. Seuraavassa hetkessä et ole enää mitään, ärsyttää lähinnä. 

Miten se näkyy, että et ole toisen mielestä enää mitään tai lähinnä ärsytät? Onko toinen ilkeä? Lopettaako ystävyyden?

Sieltä tulee salavihkaista piikittelyä, ilkeitä kommentteja, on ärtynyt seurassasi. 

Tuollainen on aika yleistä ihmisten keskuudessa, jos ei olla samalla aaltopituudella, tai kiinnostuneita samoista asioista. Silloin haluaa vähitellen hankkitua sellaisesta ihmisestä eroon. Ei liity välttämättä persoonallisuushäiriöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet välillä maailman ihanin ystävä. Muita ystäviä sinulla ei mielellään saisi olla. Seuraavassa hetkessä et ole enää mitään, ärsyttää lähinnä. 

Juuri tämä. Edellisenä iltana saattaa hehkuttaa, että lähdetään aamupäivällä lounaalle, ja kaikki on niin ihanasti kanssani, ja sitten kun seuraavana aamuna tiedustelee asiasta, niin käyttäytyy suurin piirtein, että ”mitäs tänne soittelet” ja ”ei nyt huvita”. Joskus ei edes vastaa puhelimeen.

Tää kuulostaa enemmän adhd-oireilulta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet välillä maailman ihanin ystävä. Muita ystäviä sinulla ei mielellään saisi olla. Seuraavassa hetkessä et ole enää mitään, ärsyttää lähinnä. 

Miten se näkyy, että et ole toisen mielestä enää mitään tai lähinnä ärsytät? Onko toinen ilkeä? Lopettaako ystävyyden?

Sieltä tulee salavihkaista piikittelyä, ilkeitä kommentteja, on ärtynyt seurassasi. 

Tuollainen on aika yleistä ihmisten keskuudessa, jos ei olla samalla aaltopituudella, tai kiinnostuneita samoista asioista. Silloin haluaa vähitellen hankkitua sellaisesta ihmisestä eroon. Ei liity välttämättä persoonallisuushäiriöön.

Ei kyllä ole. Yleistä on, että yksinkertaisesti poistuu paikalta jos ei halua olla jonkun seurassa. Tuollainen piikittely on lapsellista käytöstä ja osoitus ihmisen kyvyttömyydestä kohdata normaaleja tilanteita. 

Pyytää palveluksia, peruu sovittuja tapaamisia ilmoittamatta. Ei pyydä anteeksi. Ihan kivoja kun tietää etukäteen eikä luota.

Vierailija kirjoitti:

Pyytää palveluksia, peruu sovittuja tapaamisia ilmoittamatta. Ei pyydä anteeksi. Ihan kivoja kun tietää etukäteen eikä luota.

No hyvä kun on edes peruneet. Minun kaverini jonka kanssa olin sopinut yhteisestä reissusta juhannuksena jätti tulematta, ei viestiä ei mitään.