Voiko ihmisen sielu siirtyä varikseen? Meillä on pihalla erikoisesti käyttäytyvä varis, meidän rakas naapuri kuoli 2 vuotta sitten.
Hän oli sellainen yksinäinen.
Nyt meidän pihalle on ilmestynyt varis joka on huomattavan kesy ja ikäänkuin kuuntelee puhetta. Se istuu kaiket päivät meidän pihojen vastaisella aidalla.
Ja kävelee naapurin tyhjillään olevan pihan autotallin edessä ja ikäänkuin leikkii sytyttelemällä valon liiketunnistinta edes taas.
Kommentit (45)
Teema on itse asiassa aivan mielenkiintoinen. Jos oletamme, että ihmisellä on aina sielu, täytyy kysyä, onko näin ollut alusta saakka vai onko sielu esimerkiksi syntynyt vasta siinä vaiheessa, kun sielun käsite keksittiin. Mikäli sielua ei aina ole ollut olemassa, milloin ihminen oli riittävän ihminen, että hänellä saattoi olla sielu? Toinen dilemma on, että koska maailman ihmisten väkiluku on jatkuvasti kasvava, jostain täytyy tulla jatkuvasti uusia sieluja. Mistä ne tulevat? Onko kaikella elollisella olemassa sielu, joka sitten tarpeen mukaan vaihtaa omistajaa? Ja mikäli näin on, onko sielu sidoksissa Maan elämään vai voiko sielu siirtyä avaruudessa muualle?
Jos vassarielukalla olisi sielu, se siirtyisi paskakärpäseen.
Uskon, että voi. Meidän suvussa linnut ovat tuoneet kuoleman viestin esim. koputtamalla ikkunaan. Mummoni aina kertoi, että nyt joku kuolee taas, kun oli lintu käynyt siitä hänelle kertomassa. Ja parin päivän kuluttua joku tuttu tai sukulainen tai naapuri kuoli. Itselläni ei ole näin, kuulen musiikkia kun joku kuolee.
Uskon, että ihmisen sielu irtoaa ruumiista kuoleman hetkellä ja voi päätyä kauemmas avaruuteen, riippuen kehitystasosta, tai voi haluta jäädä myös maan päälle, jos se kokee, että hänellä jäi jotain täällä kesken. En ole erityisen buddhalainen enkä erityisen kristitty enkä erityisen ateisti - mitään - enemmänkin Pohjois-Suomen noita jos jollain tavalla pitäisi määritellä.
Vierailija kirjoitti:
Jos vassarielukalla olisi sielu, se siirtyisi paskakärpäseen.
Ja jos kokkarilla olisi sielu, se siirtyisi siihen paskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin demarin sielu voi siirtyä harakkaan, ja kiuruun. Miksei siis muihinkin lintuihin.
Kunhan ei kissanpentuihin. Siinä voi käydä huonosti.
Meidän pihalla oleskelee vanha isokokoinen varis, joskus lentelee naakkojen kanssa. Naapurustosta kuollut jonkun verran ihmisiä, en ole ajatellut kenenkään sielun olevan variksessa.
Linnut tuovat edesmenneiltä tervehdyksiä.
Nää on erikoisia juttuja, meidän mökillä (ukin vanha) asusti sama sorsa pihapiirissä sen kesän, minkä vuoden maaliskuussa ukki kuoli. Siis se seurasi ulkohuussiin, pyöri terassilla jne. Sitten loppusyksyllä kun vanhempani olivat mökillä niin tämä sorsa oli uinut ympyrää ja kaakattanut ja sitten lähtenyt muuttomatkalle. Puhuttiin aina että se oli ukki joka ilmestyi sinne vielä sorsana.
Vierailija kirjoitti:
Teema on itse asiassa aivan mielenkiintoinen. Jos oletamme, että ihmisellä on aina sielu, täytyy kysyä, onko näin ollut alusta saakka vai onko sielu esimerkiksi syntynyt vasta siinä vaiheessa, kun sielun käsite keksittiin. Mikäli sielua ei aina ole ollut olemassa, milloin ihminen oli riittävän ihminen, että hänellä saattoi olla sielu? Toinen dilemma on, että koska maailman ihmisten väkiluku on jatkuvasti kasvava, jostain täytyy tulla jatkuvasti uusia sieluja. Mistä ne tulevat? Onko kaikella elollisella olemassa sielu, joka sitten tarpeen mukaan vaihtaa omistajaa? Ja mikäli näin on, onko sielu sidoksissa Maan elämään vai voiko sielu siirtyä avaruudessa muualle?
Mukavaa, että joku miettii suurempia kysymyksiä näinä ihmisyyden rappion aikoina.
Annan sinulle vastauksen yhteen kysymyssarjaasi, pohdiskele sitä mikäli kiinnostaa.
Eli on olemassa vain yksi sielu, josta kaikki sielut emanoituvat.
Ja kyllä, kaikella elävällä on olemassa sielu. Juuri tämä sielu tuo mukanaan kaikessa elävässä olevan tietoisuuden. Kaikella elävällä on tietoisuus ja juuri tämä on merkki elämästä. Tietoisuuden taso luonnollisesti on eriävä eri muotojen välillä. Mineraali, kasvi, eläin, ihmiskunta, kaikilla on oma tietoisuutensa.
Kristityt kutsuvat tätä lähdettä Jumalaksi vaikka he ymmärtävätkin Jumalan olemuksen toisin.
Varikset ja varislinnut ylipäätänsä, ovat lintumaailman älyköitä, joten niiden käytös voi vaikuttaa hyvinkin inhimilliseltä.
Niillä on myös erinomainen (kasvo)muisti joten turhan päiten niitä ei parane suututtaa, koska ne muistavat sinut vuosienkin jälkeen ja voivat opettaa sen myös jälkikasvulleen aiheuttaen sukupolvien kaunakierteen.
Vaikea sanoa, en ehkä itse usko siihen että sielu suoraan siirtyy, mutta ehkäpä linnut voivat välittää edesmenneiden viestejä. Onhan näistä paljon ikivanhoja suomalaisia (ja muita) uskomuksia ajalta ennen kristinuskoa. Ja ihmisten kokemukset tuntuvat olevan yleisiä. Eikö Varpunen jouluaamunakin kerro tästä vaikka onkin kristitty laulu.
Vierailija kirjoitti:
Varikset ja varislinnut ylipäätänsä, ovat lintumaailman älyköitä, joten niiden käytös voi vaikuttaa hyvinkin inhimilliseltä.
Niillä on myös erinomainen (kasvo)muisti joten turhan päiten niitä ei parane suututtaa, koska ne muistavat sinut vuosienkin jälkeen ja voivat opettaa sen myös jälkikasvulleen aiheuttaen sukupolvien kaunakierteen.
Varis lapsilleen;
Katsokaapas tuolla menee tuo mulkku joka ajoi pois pihaltaan. Sitä sietää varoa ja saa vähän nokkiakin.
Kun taas tuo toinen tuolla on kiva setä tai täti, antaa ruokaa ja juttelee mukavia. Sille saa viedä vaikka löytämänsä kultasormuksen tai muuta kiiltävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teema on itse asiassa aivan mielenkiintoinen. Jos oletamme, että ihmisellä on aina sielu, täytyy kysyä, onko näin ollut alusta saakka vai onko sielu esimerkiksi syntynyt vasta siinä vaiheessa, kun sielun käsite keksittiin. Mikäli sielua ei aina ole ollut olemassa, milloin ihminen oli riittävän ihminen, että hänellä saattoi olla sielu? Toinen dilemma on, että koska maailman ihmisten väkiluku on jatkuvasti kasvava, jostain täytyy tulla jatkuvasti uusia sieluja. Mistä ne tulevat? Onko kaikella elollisella olemassa sielu, joka sitten tarpeen mukaan vaihtaa omistajaa? Ja mikäli näin on, onko sielu sidoksissa Maan elämään vai voiko sielu siirtyä avaruudessa muualle?
Mukavaa, että joku miettii suurempia kysymyksiä näinä ihmisyyden rappion aikoina.
Annan sinulle vastauksen yhteen kysymyssarjaasi, pohdiskele sitä mikäli kiinnostaa.
Eli on olemassa vain yksi sielu, josta kaikki sielut emanoituvat.
Ja kyllä, kaikella elävällä on olemassa sielu. Juuri tämä sielu tuo mukanaan kaikessa elävässä olevan tietoisuuden. Kaikella elävällä on tietoisuus ja juuri tämä on merkki elämästä. Tietoisuuden taso luonnollisesti on eriävä eri muotojen välillä. Mineraali, kasvi, eläin, ihmiskunta, kaikilla on oma tietoisuutensa.
Kristityt kutsuvat tätä lähdettä Jumalaksi vaikka he ymmärtävätkin Jumalan olemuksen toisin.
Kristityt eivät kutsu sielua Jumalaksi! Jumala on toki luonut jokaiselle ihmiselle ikuisen, ainutlaatuisen sielun, joka elää yhden maallisen elämän ja sen jälkeen koittaa tuomio.
Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa: uudestisyntynyt, elävä, henk koht usko Häneen.
Kasviksilla ja mineraaleilla ei ole sielua. Eläinten tietoisuus , tai " sielu", ei ole sama kun ihmisen sielu.
Tätä voisi pohdiskella pidemmälle jos nyt ylipäätään kenelläkään olisi sielu.
Vierailija kirjoitti:
Teema on itse asiassa aivan mielenkiintoinen. Jos oletamme, että ihmisellä on aina sielu, täytyy kysyä, onko näin ollut alusta saakka vai onko sielu esimerkiksi syntynyt vasta siinä vaiheessa, kun sielun käsite keksittiin. Mikäli sielua ei aina ole ollut olemassa, milloin ihminen oli riittävän ihminen, että hänellä saattoi olla sielu? Toinen dilemma on, että koska maailman ihmisten väkiluku on jatkuvasti kasvava, jostain täytyy tulla jatkuvasti uusia sieluja. Mistä ne tulevat? Onko kaikella elollisella olemassa sielu, joka sitten tarpeen mukaan vaihtaa omistajaa? Ja mikäli näin on, onko sielu sidoksissa Maan elämään vai voiko sielu siirtyä avaruudessa muualle?
Oletko koskaan kuullut ‘Sielujen Kaivosta’?
Vierailija kirjoitti:
Itse koen olevani vahvasti jälleensyntynyt ja kuolemani jälkeen päädyn taas joksikin muuksi. Juttele vaan naapurillesi on kiva että hän tuli tervehtimään.
Tuollainen " jälleensyntymisen kokemus, tuntemus" on Saatanan eksytys. Ihmisellä on YKSI maallinen elämä, ja sen jälkeen koittaa tuomio!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teema on itse asiassa aivan mielenkiintoinen. Jos oletamme, että ihmisellä on aina sielu, täytyy kysyä, onko näin ollut alusta saakka vai onko sielu esimerkiksi syntynyt vasta siinä vaiheessa, kun sielun käsite keksittiin. Mikäli sielua ei aina ole ollut olemassa, milloin ihminen oli riittävän ihminen, että hänellä saattoi olla sielu? Toinen dilemma on, että koska maailman ihmisten väkiluku on jatkuvasti kasvava, jostain täytyy tulla jatkuvasti uusia sieluja. Mistä ne tulevat? Onko kaikella elollisella olemassa sielu, joka sitten tarpeen mukaan vaihtaa omistajaa? Ja mikäli näin on, onko sielu sidoksissa Maan elämään vai voiko sielu siirtyä avaruudessa muualle?
Mukavaa, että joku miettii suurempia kysymyksiä näinä ihmisyyden rappion aikoina.
Annan sinulle vastauksen yhteen kysymyssarjaasi, pohdiskele sitä mikäli kiinnostaa.
Eli on olemassa vain yksi sielu, josta kaikki sielut emanoituvat.
Ja kyllä, kaikella elävällä on olemassa sielu. Juuri tämä sielu tuo mukanaan kaikessa elävässä olevan tietoisuuden. Kaikella elävällä on tietoisuus ja juuri tämä on merkki elämästä. Tietoisuuden taso luonnollisesti on eriävä eri muotojen välillä. Mineraali, kasvi, eläin, ihmiskunta, kaikilla on oma tietoisuutensa.
Kristityt kutsuvat tätä lähdettä Jumalaksi vaikka he ymmärtävätkin Jumalan olemuksen toisin.
Kristityt eivät kutsu sielua Jumalaksi! Jumala on toki luonut jokaiselle ihmiselle ikuisen, ainutlaatuisen sielun, joka elää yhden maallisen elämän ja sen jälkeen koittaa tuomio.
Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa: uudestisyntynyt, elävä, henk koht usko Häneen.
Kasviksilla ja mineraaleilla ei ole sielua. Eläinten tietoisuus , tai " sielu", ei ole sama kun ihmisen sielu.
Kommentoidakseen kirjoitettua tekstiä ja siinä esitettyjä seikkoja olisi rakentavampaa, että kommentoija ymmärtäisi lukemansa.
Sinä et selkeästi lainkaan ymmärtänyt kirjoitukseni sisältöä. Toivon kuitenkin, että joskus tulevaisuudessa ymmärrät.
Minun osaltani tämän asian käsittely loppukoon tähän. Olen ajatukseni kirjalliseen muotoon saattanut vastaukseksi toisen kirjoittajan kysymyksiin, en pelatakseni pulushakkia uskovaisen kanssa.
Sen tiedän ennestään johtavan ei mihinkään.
Kiitos kommentistasi kuitenkin.
Ei, mutta luonnon kiertokulkuun päätyy. Siinä mielessä jokainen "syntyy uudestaan".
Varis on vekkuli joka tapauksessa. Se on tarpeeksi sielu itsenäänkin.