Lestadiolaiset työkavereina
Onko työpaikallanne lestadiolaisia? Miten olette pärjänneet? Mun kokemus on että muutaman kanssa pärjää, mutta heti jos heitä on enemmän, niin seuraa ongelmia.
Ovat kovin herkkänahkaisia (eivät siedä yhtään mustaa huumoria, kiroilua tai muuta "epäasiallista" edes tauoilla). Kokevat monet normaalit asiat kiusaamiseksi. Pitävät tiukasti toisiensa puolta, ja asiaa ei auta yhtään että myös johtaja kuuluu samaan lahkoon.
Meillä on pienehkö työ-yhteisö, vain noin 20 henkilöä joista ko. uskonnon harjoittajia 6+pomo. Ollaan ihan helisemässä välillä kun mitään ei saa tehdä ettei jonkun mieli pahoitu.
Haluaisin/haluttaisiin toimia hyvin. Ja ennen oli hyvä yhteishenki. Nyt on kaikki muuttunut.
Tässä vielä sellainen että eräs uusi työntekijä (lestadiolainen) aloitti syksyllä, ja tuli hirveän huonolla asenteella. Kaikki on tehty väärin, suorastaan hyökkäsi vanhojen työntekijöiden kimppuun. Ja siitä syntyi vastareaktio.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kasvanut lestadiolaisten kansoittamassa yhteisössä. Meitä "epäuskoisia" jopa pienet lapset pelotteli tulimerellä. " Sun äitillä on korvakorut, te ootte epäuskoisia ja joudutte tulimereen" päälle räkäinen nauru. Tuttua jo ala-asteen pihoilta.
Onneksi olen valinnut ammattini niin että saan tehdä töitä yksin, tai muutaman kollegan kanssa.
En todellakaan kaipaa tuollaisia kiusaajia työkavereiksi.
Kurjaa! Kiusaaminen on väärin, siihen vanhempien olisi pitänyt muuttua. Tiesivätkö miten huonosti lapsensa käyttäytyivät?
Aika moni kuitenkin kasvaa ja muuttuu, harva aikuinen lällättelee tulimeren johdosta. Minun tuntemani lessut ovat päinvastoin hiljaa uskostaan, vaikka haluaisin itse jutella aiheesta, kun kiinnostaa.
Meilläkin on työpaikalla useampi lessu, ja oikeasti kiinnostaisi heidän maailmankuvaansa ja arvomaailmansa? Mutta miten sitä oikein osaisi kysyä?
Osaako joku lestadiolainen tai ex kertoa?
Mulla on kans se oletus että lapset opetetaan pienistä jo siihen että on "me" ja "nuo"? Uskaltaako lestadiolaiselta kysyä uskosta ylipäänsä?
Ihan vaan ymmärtää haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kasvanut lestadiolaisten kansoittamassa yhteisössä. Meitä "epäuskoisia" jopa pienet lapset pelotteli tulimerellä. " Sun äitillä on korvakorut, te ootte epäuskoisia ja joudutte tulimereen" päälle räkäinen nauru. Tuttua jo ala-asteen pihoilta.
Onneksi olen valinnut ammattini niin että saan tehdä töitä yksin, tai muutaman kollegan kanssa.
En todellakaan kaipaa tuollaisia kiusaajia työkavereiksi.
Etkö sitten ole tulimereen joutuva epäuskoinen?
En mielestäni joudu tulimereen sen takia että minulla on korvakorut. Muiden syiden takia voisinkin joutua, mutta se on sen ajan murhe;)
Mielenkiintoista että jotkut tosiaan uskovat näin.
Eräässä entisessä työpaikassa nuoria lestoja töissä.
Pyysivät aina suviseurojen ajaksi vapaata ja myönnettiin.
Moni kävi töissä heistä salaa tupakalla ja esitti Tuhmaa nuorta naista.
Kauheita kokemuksia on itsellä kans. Ihan silkkaa syrjimistä ja jopa kiusaamista. Jos asiat ei suju heidän pillinsä mukaan niin mieli on paha ja päällystölle menee tieto mitä mitättömimmistäkin asioista. Pahinta on jos päällystö kuuluu samaan lahkoon.
Lesta työkaveri on joustamaton ja tekee kaiken niin sääntöjen mukaan, ei minkaanlaista maalaisjärkeä käytä. Ei siedä kiroilua ja valittaa pomolle kaikesta muiden tekemisistä. Jankkaa omia mielipiteitään, on aina oikeassa omasta mielestään. Todella raskasta olla hänen kanssaan samassa vuorossa.
Pitää pitää omaisuudestaan tarkka huoli ja huolehtia naisten, varsinkin ns. kesätyttöjen, turvallisuudesta.