Uskontoa vai kaikkien suomalaisten kulttuuria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö voisi aikansa eläneen seitsenpäiväisen viikon heittää samaan romukoppaan. Tasavaltalaiskalenteri käyttöön

Ateisteille 365 työpäivää vuodessa!

Ei ollut ainakaan ateistisessa Neukkulassa 

Siihen Neukkula kaatuikin. Sen pituinen se.

Mulle kristittynä Suvivirren laulaminen on uskonnon harjoittamista. Olisi hyvä, jos se myös tunnustettaisiin sellaiseksi, johon tietysti sisältyy myös vapaus olla osallistumatta. Ihan asiallinen menettelytapa, että kerrotaan etukäteen, miten toimia juhlassa jos ei virttä halua laulaa/kuulla. Tosin pidän vähän erikoisena sellaista vakaumusta, jonka mukaan ei voisi olla paikalla samassa tilassa kun muut tekevät asiaa x, mutta meillä on uskonnonvapaus ja pulinat pois.

Neutraalin version tekeminen olisi myös yksi mahdollisuus, mutta tunnetuin tällainen yritelmä sisältää loppusäkeistöissä niin uskonnollisviritteistä puhetta auringolle ja metsälle, että se ei neutraaliksi versioksi mitenkään sovellu.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kristittynä Suvivirren laulaminen on uskonnon harjoittamista. Olisi hyvä, jos se myös tunnustettaisiin sellaiseksi, johon tietysti sisältyy myös vapaus olla osallistumatta. Ihan asiallinen menettelytapa, että kerrotaan etukäteen, miten toimia juhlassa jos ei virttä halua laulaa/kuulla. Tosin pidän vähän erikoisena sellaista vakaumusta, jonka mukaan ei voisi olla paikalla samassa tilassa kun muut tekevät asiaa x, mutta meillä on uskonnonvapaus ja pulinat pois.

 

Neutraalin version tekeminen olisi myös yksi mahdollisuus, mutta tunnetuin tällainen yritelmä sisältää loppusäkeistöissä niin uskonnollisviritteistä puhetta auringolle ja metsälle, että se ei neutraaliksi versioksi mitenkään sovellu.

Jumala on siis aina läsnä - nimitetään sitä sitten auringoksi tai metsäksi.

Se on sekä että. Minulle se symboloi kouluvuoden loppumista, ja tuo ilmi sen riemun että kesä alkaa eikä tarvitse 10 viikkoon mennä kouluun kitumaan. Parasta koko 9 vuoden lusimisessa. Tietysti se 9. eli viimeinen kerta oli kaikista paras.

Kun olin ala-asteella kasarilla, koulu loppui siihen, että viimeinen päivä toukokuuta kaikki ala-asteiden oppilaat kuskattiin busseilla kirkkoon kaupungin keskustaan, eli kaunis kirkko oli täpötäynnä lapsia, ja siellä kun se koko kirkollinen iloisia lapsia kajautti tuon virren, ei sen suurempaa onnea ollut.

Sieltä sitten bussilla takaisin koululle, todistus käteen ja kotiin. Se se oli juhlallista!

En usko että tuon virren kuuleminen ketään pilaa, vaikka olisi mitä uskontoa tai uskonnoton, tuo lasten yhteinen kokemus kesäloman alkamisesta on hieno kulttuurinen perinne, se on sama sukupolvikokemus kaikille perhetaustoista ja sosioekonomisesta asemasta riippumatta, siellä ne laulaa ilosta sekä rikkaiden kakarat että roskasakin pennut.

Ei ne lapset sitä uskonnon kautta ajattele, se tulee vaan sellainen juhlava fiilis siitä kauniista kirkosta ja laulun voimasta kun kirkossa on hieno akustiikka.

Olisin tämän saman kokemuksen suonut myös omille lapsilleni.

Vaikka olisin ateisti tai eri uskontoon kuuluva, en rajoittaisi lasteni eri uskontojen laulujen kuulemista tai edes sitä että osallistuvat johonkin juhlaan jne. Se on hyvä tutustua niihin, koska ne kuuluu myös kulttuuriin, on yleissivistystä tietää eri uskonnoista ja juhliin osallistuminen on hyvä kokemus.

Minun mielipiteeni, sekä eteläpohjalaisena, äitinä, entisenä oppilaana, kristittynä (ev.lut) ja vihreänä on, että tällaiset vanhemmat jotka vouhottaa suvivirrestä on julkisuudenkipeitä ääliöitä.