Minun läsnä ollessani lapseeni ei oteta katsekontaktia

Minulle kassatyöntekijälle välillä tulee vastaan näitä äitejä, jotka puhuvat vain lapselle eivätkä katsokaan minuun päin.

lapset päättäjiksi?

Huomasin ensimmäisellä lasten kanssa tehdyllä etelänmatkalla miten luonnollisesti kaikki kohtelivat lapsia ja yrittivät hauskuuttaa yms. Meidän lapset vetäytyivät, koska eivät olleet koskaan kokeneet vastaavaa.

Täällä lapsia ei huomioida, koska pelätään leimautumista silleen pahalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Noniin otappa lapseen katsekontaktia ja ala juttelemaan. Mikä huuto siitä alkaakaan stanan pervo! 

Siinäpä se! Suomessa (ainakin) pitää nimen omaan olla tarkkana ettei vain edes osoita olevansa tietoinen lapsen olemassaolosta.

Surullista kyllä kun lasten kanssa olisi hauska jutskailla, ei vain kaltereiden tausta niin paljon kiinnosta että sellaiseen uhkayritykseen ryhtyisin.

Vierailija kirjoitti:

Italiassa vieraat aikuiset hymyilevät pienille lapsille sekä juttelevat heille ja ottavat syliin. Kahvilassakin työntekijät voivat ottaa syliin. 

Kaikki vanhemmat täällä eivät pidä siitä että vieras ihminen ottaa syliin heidän lapsensa. Olisin varovainen siinä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Monelle aikuiselle ei oke luontevaa alkaa puhua lapsentasoisesti varsinkin silloin, kun aikuisia on "läsnä".

Ei lapsille tarvitse esim. kaupassa puhua mitenkään "lapsentasoisesti". Tavallinen puhe on yleensä siinä tilanteessa ihan sopivaa. Millaisia kenkiä haet ja mikä on jalkasi koko.

Vierailija kirjoitti:

Minäminä-ihninen.

Miten tuon kirjoittaja on minäminä-ihminen? Ap ilmoittaa, ettei hänellä ole aikaa ottaa kaikkia asiakkaita huomioon (siis myyjänä!) ja muutama muukin on sanonut samaa. Eikö se ole oikean minäminä-ihmisen toimintaa, ettei ole mitään kiinnostusta ottaa huomioon muita ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin otappa lapseen katsekontaktia ja ala juttelemaan. Mikä huuto siitä alkaakaan stanan pervo! 

Siinäpä se! Suomessa (ainakin) pitää nimen omaan olla tarkkana ettei vain edes osoita olevansa tietoinen lapsen olemassaolosta.

 

Surullista kyllä kun lasten kanssa olisi hauska jutskailla, ei vain kaltereiden tausta niin paljon kiinnosta että sellaiseen uhkayritykseen ryhtyisin.

Otsikosta minäkin luulin, että äiti haluaa varjella lastaan, etteivät aikuiset lähesty asiattomasti. 

Vierailija kirjoitti:

Pistän paremmaksi. Oltiin miehen kanssa kaupassaja kassalle meni ennen meitä lapsi kysyäkseen missä joku tavara on. Lapsi kysyi myyjältä asiansa ja myyjä alkoi kertomaan minulle missä hyllyssä se tavara on. Sanoin hymyillen että älä minua katso, en tunne tuota lasta😁

Käytin vanhaa mummoa tk:ssa. Hoitaja alkoi selittää minulle mummon asiaa. Sanoin että en ole potilaana täällä vaan hän on. Mummeli sanoi että olen vanha, en tyhmä😁

Hyvä että mummollasi on niin hyvä muisti että muistaa lääkärin puheen vielä kotiin päästyään.

Minulla ei vanhempieni kanssa ollut mitään ongelmaa tuossa. Äitini halusi minun olevan mukana, koska neljä korvaa kuulee paremmin kuin kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tullut asiakaspalvelutöissä mieleen että asiakas odottaisi minun viihdyttävän heidän lapsiaan. Asiakaspalvelu sujuu parhaiten kun saa asiakkaat mahdollisimman nopeasti tieltä enkä esim. minimipalkkaisena tarjoilijana todellakaan jää lässyttämään minkään nelivuotiaan kanssa että haluaako se mamsikkajääwewön vai vavelmapiltelöä vai sun kuuluisen emmätiiän, samalla kun jono kasvaa aasiakkaan takana ja keittiöstä vyöryy ruokaa jonka minun pitäisi viedä pöytiin.

Tai idiootit jotka tulee kaupan kassalle opettelemaan rahojen merkintöjä ja katsoo jollain ylpeydensekaisella ihailukatseella kun niiden taapero tukkii iltaruuhkan tutkiessaan kolikoita pussista ja parhaimmillaan tiputtaa koko roskan lattialle. Junteimmat alkaa siinä myös lapsen kanssa pakkaamaan että varmasti ei saada yhtään muuta asiakasta palveltua.

Ihme lumihiutalesyndrooma.

Tällaiseksi työ menee, kun mitataan vain nopeutta eikä laatua. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on Suomessa kulttuurinen ominaisuus ja mennyt tosi hyvin jakeluun. Suomalaiset ovat henkisesti palvelusväkeä, jotka piileskelee toistensa selän takana, ettei vain minuun kiinnitetä huomiota ja ettei vaan kukaan kysyisi minulta mitään? Meidänkin kuntosalilla yksi kymmenestä moikkaa. Kaikki muut on löytäneet jotain tosi kiinnostavaa seurattavaa omista kengänkärjistään tai salin lattialistan rakosista.

Myös tehokkuusvaatimus voi vaikuttaa käytökseen. Arvostetaan tehokkuutta ja hommien hoitamista. "Ei tånne olla tultu ystävystymään "

No siinä en juttele, mutta kun tietä ylittää lapsi joka vilkuttaa minulle, niin vilkutan autosta tietysti takaisin. Viimeksi oli rattaissa istuva pienokainen joka vilkutti, minä vilkutin, ilahduin. Helsingin keskustassa tällaista vilkutustoimintaa. Olen vanhempi nainen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä johtuuko lapsen iästä vai onko vain ollut hyvä tuuri mutta oma 4-vuotias on kyllä kohdattu kaupoissa ja muissa tilanteissa. Viimeksi maanantaina lapsi tilasi itselleen jäätelön ja vastasi lääkärissä kysymyksiin itse. Lindexillä myyjä huomioi lapsen ihanasti kassalla ja ihasteli paidan paljetteja tämän kanssa. 

 

Minusta on kyllä ihan ok, että asiakaspalvelija kiinnittää ensin huomiota aikuiseen ellei lapsi ole selkeästi siinä tilanteessa itse aktiivisena esimerkiksi laittaa ostoksen hihnalle ja ojentaa rahaa. Lapsen vanhemman tehtävänä on sitten antaa tilaa lapselle, jos lapsi on halukas osallistumaan tilanteeseen. En tiedä minkä ikäinen lapsi mielipiteen kirjoittajalla on mutta ei lapsi välttämättä osaa antaa tarvittavia tietoja kenkäkaupassa. Mutta jos vanhempi tietää lapsen pystyvän siihen, niin hän voi tervehtiä myyjää ja antaa sitten puheenvuoron lapselle ihan vaikka sanomalla lapsen nimen ja pyytämällä kertomaan mitä tarvitaan tai koskettamalla tätä kevyesti. 

voi hyvänen aika

Mää en mitään huomiota kassalta kaipaa kun väsyneenä ja kivuissa maksan ostoksiani.

Enkä mitään ihmissuhteita ole kassan kanssa aloittamassa.