Suomen historian professori muistuttaa kolumnissaan että vanhustenhuollossa on aina ollut ongelmia. Vanhoja aikoja ei kannata romantisoida
Topeliuksen valistavassa sadussa (vuodelta 1875) perheen vanhemmat moittivat ruokaansa läikyttävää isoisää. Lopulta he panevat sottaavan miehen syömään nurkkaan sijoitetusta sianruoka-astiasta.
Perheen nelivuotias poika vuolee samalla puupalaa. Kun isä ja äiti kysyvät, mitä hän tekee, poika kertoo vuolevansa kaukaloa. Ei kuitenkaan perheen porsaalle, vaan isälle ja äidille. He voisivat vanhoiksi tultuaan syödä siitä nurkassa, kuten isoisä.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Entäpä se aktiivinen kuolemanapu?
Kun saa sen dementiadiagnoosin niin on jo liian myöhästä useasti. Sillon ei enää itse omasta tilanteestaan aina kärsi. Mutta perikunnalle on stressiä vielä monta vuotta. Kroppa pelittää muttei nuppi.
Tekee niinkuin vanhat intiaanit ja vaeltaa syvällle metsään.
Niin, muitahan vaihtoehtoja ei ole kuin kahleissa savupirtin seinällä tai attendoneekerin persnaitavana. Siinä välissä aukko josta kukaan ei muista mitään.