Lue keskustelun säännöt.
Mieleeni tulvii koko ajan kamalia muistoja
24.05.2026 |
Olen masentunut ja loppu. Kaiken valveillaoloaikani täyttää itkuinen olo kun mieleen tulvii taukoamatta muistoja menneisyydestä. Ihan varhaislapsuudesta alkaen. En ole lainkaan tässä päivässä vaan muistojen riepoteltavana. Työkyky heikko, ja vähän väliä itke kun muistan jonkun asian tai tapahtuman. Tämä on tauotonta, 24/7
Mistä on kyse
Kommentit (25)
Pyri keskittymään hyvään.
Auta muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti et ole missään huolellisuutta ja tarkkuutta vastivassa työssä
Miten työnteko onnistuu jos muuta ajattelet ? Hanki terapiaa itsellesi.
Ttu miten sairaita vastauksia täällä. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama. Päässä pyöri tauotta vuosikymmenten takaiset traumaattiset asiat. Yritin sinnitellä ja jaksaa, vaikka yöt menivät itkiessä. Sitten tapahtui lopullinen murtuminen. Varasin ajan työterveyteen, koska paniikkikohtaukset haittasivat työkykyä. Sain lähetteen psykiatrille, ja kolmen käynnin jälkeen hän haki minulle Kela-korvattavaa psykoterapiaa. Se myönnettiin, ja terapiassa alkoi tervehtymiseni. Tärkeintä oli, että pääsin puhumaan päätäni tyhjäksi, sen sijaan, että olisin pyörittänyt asioita yksikseni, sillä se tie ei johda mihinkään. Ap: jos olet töissä, varaa nyt heti ja samantien aika työterveyteen. Mene sinne. Kerro, että tarvitset apua. Itke, jos tarvitsee. Kun prosessi lähtee liikkeelle, se etenee kuin juna. Ja sinä olet kyydissä. Matka ei tule olemaan helppo, mutta ainoa, mikä sinua tulee harmittamaan on se, että mikset aloittanut sitä jo aikoja sitten. Rohkeutta! Ja varaa se aika. Siitä se lähtee!
Vierailija kirjoitti:
Miten työnteko onnistuu jos muuta ajattelet ? Hanki terapiaa itsellesi.
Tämä onkin nyt työpaikalla huomattu ja huoli herännyt. Takaumia tulee kokoajan ja jään tuijottamaan jonnekin. Joku sanoo mulle vaikka "otatko kaapista papereita?" Hymyilen ja yritän olla skarppi, mutta taas tulee joku takauma/muisto joka liittyy papereihin, kysyjän äänensävyyn jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla alkoi muutama vuosi sitten tulvia muistoja jatkuvalla syötöllä mieleen, kun menin psykoosiin. Olivat valemuistoja. Monet niistä olivat niin erikoisia (ja jopa yliluonnollisia) etteivät olisi voineet edes olla totta. Uskoin kuitenkin silloin noihin muistoihin ja kokemus oli ahdistava. Jotenkaan en kai kyennyt erottamaan mitkä ovat vain ajatuksia ja mitkä muistoja. Lieviä valemuistoja tulee yhä joskus.
Minulla kyllä oli muitakin oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi muutama vuosi sitten tulvia muistoja jatkuvalla syötöllä mieleen, kun menin psykoosiin. Olivat valemuistoja. Monet niistä olivat niin erikoisia (ja jopa yliluonnollisia) etteivät olisi voineet edes olla totta. Uskoin kuitenkin silloin noihin muistoihin ja kokemus oli ahdistava. Jotenkaan en kai kyennyt erottamaan mitkä ovat vain ajatuksia ja mitkä muistoja. Lieviä valemuistoja tulee yhä joskus.
Minulla kyllä oli muitakin oireita.
Lisään, että minulle tulvi muistoja myös vauva-ajalta joita ihminen ei voi muistaa. Kaikki muistot eivät olleet ikäviä mutta iso osa oli. Olin todella kujalla ja ”seurasin” vain muistojani kävellen ympäri asuntoa naureskellen itsekseni.
Sama juttu. Otan vähän rauhoittavia, jotta tuo pään kohina ja tuskalliset muistot laimenevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi muutama vuosi sitten tulvia muistoja jatkuvalla syötöllä mieleen, kun menin psykoosiin. Olivat valemuistoja. Monet niistä olivat niin erikoisia (ja jopa yliluonnollisia) etteivät olisi voineet edes olla totta. Uskoin kuitenkin silloin noihin muistoihin ja kokemus oli ahdistava. Jotenkaan en kai kyennyt erottamaan mitkä ovat vain ajatuksia ja mitkä muistoja. Lieviä valemuistoja tulee yhä joskus.
Minulla kyllä oli muitakin oireita.
Lisään, että minulle tulvi muistoja myös vauva-ajalta joita ihminen ei voi muistaa. Kaikki muistot eivät olleet ikäviä mutta iso osa oli. Olin todella kujalla ja ”seurasin” vain muistojani kävellen ympäri asuntoa naureskellen itsekseni.
Nämä kaksi viestiäsi kuvaavat tilaani. T. Ap
Kokeile meditoimista. Rauhoittaa ainakin minulla mielen. Siinä saa vähän etäisyyttä omiin ajatuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata antaa itsensä muistella niitä. Muisteleminen ja ajatteleminen on vähän samaa kuin se oikeasti tapahtuisi. Se vain pitää masennusta yllä tai syventää sitä kun niitä pyörittelee.
Tuo kieltäminen saattaa aiheuttaa pahoja psyykkisiä ja henkisiä ongelmia. Miksi muistot pitäisi kieltää eikä käsitellä läpi?
Vierailija kirjoitti:
Kokeile meditoimista. Rauhoittaa ainakin minulla mielen. Siinä saa vähän etäisyyttä omiin ajatuksiin.
Jos vain mielessä pyörii väkisin asiat niin voisiko tilanteen vain hyväksyä? Sehän menee ohi ja sitten voi vaikka rentoutua.
Jaa tämä aloitus taisikin olla vain provo. On teillä kummat kiksit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata antaa itsensä muistella niitä. Muisteleminen ja ajatteleminen on vähän samaa kuin se oikeasti tapahtuisi. Se vain pitää masennusta yllä tai syventää sitä kun niitä pyörittelee.
Tuo kieltäminen saattaa aiheuttaa pahoja psyykkisiä ja henkisiä ongelmia. Miksi muistot pitäisi kieltää eikä käsitellä läpi?
Eiköhän niitä ole jo tarpeeksi käsitelty jos ne non-stop tulvii 24/7 mieleen. Itsellä ainakin meni polla aikoinaan sellaisesta vuosiksi sekaisin. En pystynyt nukkumaankaan kun ne ajatukset pyöri päässä. Eikä niihin mitään ratkaisua löydy sillä että ne on mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi muutama vuosi sitten tulvia muistoja jatkuvalla syötöllä mieleen, kun menin psykoosiin. Olivat valemuistoja. Monet niistä olivat niin erikoisia (ja jopa yliluonnollisia) etteivät olisi voineet edes olla totta. Uskoin kuitenkin silloin noihin muistoihin ja kokemus oli ahdistava. Jotenkaan en kai kyennyt erottamaan mitkä ovat vain ajatuksia ja mitkä muistoja. Lieviä valemuistoja tulee yhä joskus.
Minulla kyllä oli muitakin oireita.
Lisään, että minulle tulvi muistoja myös vauva-ajalta joita ihminen ei voi muistaa. Kaikki muistot eivät olleet ikäviä mutta iso osa oli. Olin todella kujalla ja ”seurasin” vain muistojani kävellen ympäri asuntoa naureskellen itsekseni.
Nämä kaksi viestiäsi kuvaavat tilaani. T. Ap
sitten tarvitset apua. Neuroleptit tehosivat minulla hyvin tuohon tilaan. Ikävä kyllä kun lääkitys alkoi vaikuttaa, meni sen mukana myös ”mielikuvitus” ja tunne-elämä jäi todella tylsäksi. minulla oli tylsää aivan koko ajan, vaikka olisin tehnyt mitä. Onneksi parin vuoden jälkeen tuo tylsyys helpotti. Nykyään olen lähinnä passiivinen ja väsynyt, mutta aika kuluu ja olo on ok. Ehdin olla pitkään tuossa tilassa ja itse en esim. ollut työelämässä aiemmin vaan olin huonokuntoinen jo ennen psykoosia. Saatat hyvin toipua nopeammin ja paremmin kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten työnteko onnistuu jos muuta ajattelet ? Hanki terapiaa itsellesi.
Tämä onkin nyt työpaikalla huomattu ja huoli herännyt. Takaumia tulee kokoajan ja jään tuijottamaan jonnekin. Joku sanoo mulle vaikka "otatko kaapista papereita?" Hymyilen ja yritän olla skarppi, mutta taas tulee joku takauma/muisto joka liittyy papereihin, kysyjän äänensävyyn jne
Oletko ajatellut mennä työterveyteen. Tuohan kuulostaa hieman epileptiseltä kohtaukselta ja tuollainen saattaa johtaa työtapaturmiinkin.
Ei kannata antaa itsensä muistella niitä. Muisteleminen ja ajatteleminen on vähän samaa kuin se oikeasti tapahtuisi. Se vain pitää masennusta yllä tai syventää sitä kun niitä pyörittelee.