Oletko miettinyt mihin kaikkeen tekemääsi liittyy alkoholi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En juurikaan juo alkoholia, että eipä se liity mihinkään. Ärsyttää jotkut ihmiset, jotka luulevat, että kaikki juo ja kaikkien ongelmien taustalla olisi alkoholi. Se tuntuu olevan oletus, että alkoholilla on kaikkien elämässä rooli. En nyt tarkoita ap:ta.

Ap:n elämässä sillä vaikuttaa olevan varsin iso rooli, kun väkisin koittaa kaivaa onko muita samanlaisia joiden perusarkeen kuuluu läträtä päivittäin, ilman että tarvitaan edes mitään kummempaa syytä.

Sinä:  Mökkeiletkö? Ulkomaanlomat? Taidenäyttelyt? Grillaukset? Lyhyet laivareissut?

Nämä ilman alkoholia?

Vastaa rehellisesti.

Kyllä, mitä lisäarvoa se alkoholi tuo siihen juomaan? Etkö itse pysty juomaan vaikka lasillisen kivennäisvettä ruiuan kanssa?

Hyvä pointti. Ap ei tunnu uskovan että on olemassa ihmisiä, joille alkoholi ja sen käyttäminen ei tuo mitään lisäarvoa yhtään mihinkään asiaan tai tilanteeseen.

- se joka otti pari siideriä joskus alkuvuodesta ja joka mm. käy Tukholmassa ja Tallinnassa sekä syö ruokansakin ilman alkoholin käyttöä

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä tuskin olisi yhtäkään. Aika yksinäinen elämä. Olisinko seonnut, tullut uskoon vai päättänyt päiväni kuka tietää.

Sitähän moni sanoo jättäessään alkoholin kuinka sosiaalinen elämä kutistuu ja tilalle tulee yksinäisyys. Mutta tuo kertoo alkoholin olleen se kaveruussuhteen koossa pitävä voima. On niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat lähes kaikkeen tekemiseensä alkoholia.

Pari vuotta sitten lopetin käymästä eräässä pubissa jossa tapasin kavereitani ja vietimme hauskoja iltoja. Kun kyllästyin tuohon ainaiseen baarissa istumiseen, rahan kulumiseen ja alkoholin juomiseen ja jättäydyin pois, niin yksinäisyyshän siitä tuli tilalle. Tajusin niiden ihmisten olevan vain baarikavereitani, eikä se kaveruus ulottunut baarin ulkopuolelle. Olo oli pitkään yksinäinen ja tyhjä, mutta tilanne oli pakko hyväksyä. Ei heistä yksikään ole kysellyt kuulumisiani, vaan heidän olemisensa jatkuu keskenään siellä baarissa. Jos haluaisin heitä nähdä, tietäisin kyllä minne mennä. Mutta mieluummin jätän menemättä yksinäisestä olosta huolimatta. Tilalle olen saanut terveemmän olon ja rahaa säästöön. Nuo kantavat elämässä enemmän kuin alkoholin käytön ympärille rakentuvat ihmissuhteet. 

En ole juonut alkoholia 20 vuoteen pisaraakaan.

N48

Alkoholi ei kuulu yhtään mihinkään tekemiseeni - koskaan. Alkoholikeskeisyys on luotaantyöntävää. Vain alkoholisti kuvittelee, että kaikkeen tai yhtään mihinkään tarvitsee alkoholia. Alkoholi on täysin turhaa. Juhlia voi myös selvin päin. 

Kun ikä lähenee 50 vuotta, niin alkoholin sietokyky vähenee ja siitä on enemmän haittaa kuin iloa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun ikä lähenee 50 vuotta, niin alkoholin sietokyky vähenee ja siitä on enemmän haittaa kuin iloa. 

Kyllä vain. Mutta koen sen pelkästään hyvänä asiana. Eipähän tule enää otettua kuin joskus harvoin. Viimeksi kun otin join neljä annosta. Eli kaksi pientä lonkeroa ja kaksi pientä siideriä. Krapulaa tuosta määrästä ei tullut, mutta yöunet meni täysin pilalle. Kun aamulla heräsin, tuntui kuin en olisi nukkunut yhtään. 

En osaisi olla etelän lomalla tai keikoilla ilman alkoholia. Kokemus olisi paljon laimeampi. Monet asiat on pienessä nousussa paljon parempia kuin selvinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä tuskin olisi yhtäkään. Aika yksinäinen elämä. Olisinko seonnut, tullut uskoon vai päättänyt päiväni kuka tietää.

Sitähän moni sanoo jättäessään alkoholin kuinka sosiaalinen elämä kutistuu ja tilalle tulee yksinäisyys. Mutta tuo kertoo alkoholin olleen se kaveruussuhteen koossa pitävä voima. On niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat lähes kaikkeen tekemiseensä alkoholia.

Pari vuotta sitten lopetin käymästä eräässä pubissa jossa tapasin kavereitani ja vietimme hauskoja iltoja. Kun kyllästyin tuohon ainaiseen baarissa istumiseen, rahan kulumiseen ja alkoholin juomiseen ja jättäydyin pois, niin yksinäisyyshän siitä tuli tilalle. Tajusin niiden ihmisten olevan vain baarikavereitani, eikä se kaveruus ulottunut baarin ulkopuolelle. Olo oli pitkään yksinäinen ja tyhjä, mutta tilanne oli pakko hyväksyä. Ei heistä yksikään ole kysellyt kuulumisiani, vaan heidän olemisensa jatkuu keskenään siellä baarissa. Jos haluaisin heitä nähdä, tietäisin kyllä minne mennä. Mutta mieluummin jätän menemättä yksinäisestä olosta huolimatta. Tilalle olen saanut terveemmän olon ja rahaa säästöön. Nuo kantavat elämässä enemmän kuin alkoholin käytön ympärille rakentuvat ihmissuhteet. 

Lopetin käymisen jo 15-vuotta sitten. Monet yhä jaksavat käydä kertomassa ja kuulemassa samat jutut, minä en. Nuorempana tämä sosiaalinen aspekti oli hyvin tärkeä, nykyisin melko yhdentekevä. Otan edelleen silloin kun siltä tuntuu, mutta vähemmän ja eri ihmisten kanssa, yleensä kyse on lomailusta, ei viikonloppu nappailusta.