Itken täällä ja kuuntelen Molitvaa..

En ole ikinä ollut Euroviisujen ystävä, mutta tämänvuotinen voittaja kolahtaa suoraan sydämeen. Lapset ja mies nukkuu, vihdoin hetki itselle. Lapset ovat vielä niin pieniä, ettei heistä ole äitienpäivän järjestäjiksi. Mieheni ei tuota tehtävää halunnut itselleen ottaa, joten meillä ei vietetty taaskaan äitienpäivää. Koko päivän odotin vain onnittelua mieheltäni, lopulta en enää jaksanut odottaa ja itku tuli. Miksi kaikki miehet eivät voi tehdä tuollaista pientä elettä että edes kauniilla sanalla muistaisivat lastensa äitiä tällaisena päivänä? Tuntuu niin pahalle, ja samalla harmittaa että edes otan näin vakavasti koko asian. Illalla katsoin rakkaita lapsiani ja kiitin siitä että saan olla heidän äitinsä. He ovat paras lahja mitä voin koskaan saada, siitä riittää myös menneiksi ja tuleviksi äitienpäiviksi.



Sympatiat teille kaikille jotka koitte samoja tänään (eilen).