Miten läheisen hautajaisista selviytyy?

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuhkauurnan voi kuljettaa ulkomailta ihan lentokoneessa käsimatkatavaroissa? Arkun kuljettaminen taas vaatisi ensinnäkin säilytykset ja kuljetukset ulkomailla ja sinkkiarkun. Arkku itsessäänhän menee lentorahtina sellaisessa puulaatikossa ja rahtikirjaan on merkitty hum. Ulospäin taas puulaatikko näyttää siltä kuin siellä voisi olla vaikka mitä. 

Uurna käsimatkatavaroissa näyttäisi ehkä koomiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset ovat viimeinen palvelus rakkaalleen. Olen haudannut kaksi puolisoani, molemmat vanhempani, isovanhemmat ja pikkusiskoni. Ja aika monta ikätoveria ja ystävää. Tässä iässä 70 plus , se on jo faktaa. Tosin noita menetyksiä on tullut vastaan jo nuoremmallakin iällä mutta  jotenkin niistä on ollut vaan pakko selviytyä. Ja kyllä, kirkossa ja kappelissa kyyneleet ovat virranneet, mutta muistotilaisuuden jälkeen yleensä aina helpottaa.

 

Se varsinainen byrokratia ja paperisota alkaa yleensä vasta hautajaisten jälkeen ja niistä vitsauksista ei selviä kyyneleillä. Kuolema on vaan tehty byrokraattisessa Suomessa ihan käsittämättömän hankalaksi, lähiomaisten pitää hankkia virkatodistukset, pankkiasiakirjat, tositteet verottajalle, lopettaa vakuutukset ym laskutukset,kaikkiin tarvitaan valtakirjat ,jos pesässä on muita kuin yksi. Jos on kiinteistöjä, tarvitaan lainhuudatustodistukset, kauppakirjat, kopioille 2 todistajaa jne.

Paperisota on aika järkyttävää, ja koska perintöasioita ei voi hoitaa digitaalisessa Omaverossa, vaatii käyntejä Verotoimistoissa, joita on nykyään vaan isoimmissa kaupungeissa. 

Eli pakko ottaa vapaata töistä, jotta voit käydä hoitamassa asioita 130 km päässä olevassa Veroimistossa (aukiolot klo 10-14) , jossa virkailija ei yleensä osaa vastata mihinkään kysymyksiin, vaikka Suomessa kuolee joka päivä todella monta ihmistä.,ei pitäsi olla ullatys.

Sitten soittelet pyynnöstä Helsinkiin, jossa sielläkin virkailija 1 hoitaa vain asioita x, yhdistetään puhelu virkailijalle 2, joka hoitaa vain asioita y, ja kolmas virkailija ihmettelee, miksi hänelle yhdistettiin , koska hoitaa asioita H.

Sitten kun teet oikaisuvaatimuksen , tulee ilmoitus että tämän päätöksen on tehnyt"automaatti".

Ja lopuksi sitten maksat vaan kaiken mitä pyydetään koska ei vaan jaksa. 

Virkatodistuksen saa tilaamalla, kuolinpesän laskujen maksu onnistuu pankissa joko verkkopankissa tai pankissa fyysisesti. Eikä verottajalle tarvitse kuin lähettää kopio perukirjasta, ei sinne mitään muita tositteita tarvita. Vakuutukset ja laskut saa lopetettua puhelinsoitolla. Valtakirja on helppo tehdä, voi vaikka samantien tehdä yleisvaltakirjan, millä valtuutetaan yksi kuolinpesän osakas hoitamaan kuolinpesän asioita. Kiinteistöjen lainhuudatuksista ja aikanaan tehdyistä kauppakirjoista on olemassa olevat tiedot, ei niitä tarvitse mistään erikseen hankkia.

Omaverossa voi hoitaa kaiken perintöasioihin liittyvän, lähettää vainajan perukirjan sekä maksaa verkkopankissa perintöverot.

Yksi kuolinpesän osakas on kuollut ulkomailla. Hänellä on lapsia muualla kuin Suomessa, olinpaikkaa et tiedä. Siinä sulle alkuasetelma valtakirjan saamiseksi kaikilta kuolinpesän osakkailta.

Oletko yrittänyt ulkoistaa tämän surun ja vastuun jollekin? Tämähän on nykyään muotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset ovat viimeinen palvelus rakkaalleen. Olen haudannut kaksi puolisoani, molemmat vanhempani, isovanhemmat ja pikkusiskoni. Ja aika monta ikätoveria ja ystävää. Tässä iässä 70 plus , se on jo faktaa. Tosin noita menetyksiä on tullut vastaan jo nuoremmallakin iällä mutta  jotenkin niistä on ollut vaan pakko selviytyä. Ja kyllä, kirkossa ja kappelissa kyyneleet ovat virranneet, mutta muistotilaisuuden jälkeen yleensä aina helpottaa.

 

Se varsinainen byrokratia ja paperisota alkaa yleensä vasta hautajaisten jälkeen ja niistä vitsauksista ei selviä kyyneleillä. Kuolema on vaan tehty byrokraattisessa Suomessa ihan käsittämättömän hankalaksi, lähiomaisten pitää hankkia virkatodistukset, pankkiasiakirjat, tositteet verottajalle, lopettaa vakuutukset ym laskutukset,kaikkiin tarvitaan valtakirjat ,jos pesässä on muita kuin yksi. Jos on kiinteistöjä, tarvitaan lainhuudatustodistukset, kauppakirjat, kopioille 2 todistajaa jne.

Paperisota on aika järkyttävää, ja koska perintöasioita ei voi hoitaa digitaalisessa Omaverossa, vaatii käyntejä Verotoimistoissa, joita on nykyään vaan isoimmissa kaupungeissa. 

Eli pakko ottaa vapaata töistä, jotta voit käydä hoitamassa asioita 130 km päässä olevassa Veroimistossa (aukiolot klo 10-14) , jossa virkailija ei yleensä osaa vastata mihinkään kysymyksiin, vaikka Suomessa kuolee joka päivä todella monta ihmistä.,ei pitäsi olla ullatys.

Sitten soittelet pyynnöstä Helsinkiin, jossa sielläkin virkailija 1 hoitaa vain asioita x, yhdistetään puhelu virkailijalle 2, joka hoitaa vain asioita y, ja kolmas virkailija ihmettelee, miksi hänelle yhdistettiin , koska hoitaa asioita H.

Sitten kun teet oikaisuvaatimuksen , tulee ilmoitus että tämän päätöksen on tehnyt"automaatti".

Ja lopuksi sitten maksat vaan kaiken mitä pyydetään koska ei vaan jaksa. 

Virkatodistuksen saa tilaamalla, kuolinpesän laskujen maksu onnistuu pankissa joko verkkopankissa tai pankissa fyysisesti. Eikä verottajalle tarvitse kuin lähettää kopio perukirjasta, ei sinne mitään muita tositteita tarvita. Vakuutukset ja laskut saa lopetettua puhelinsoitolla. Valtakirja on helppo tehdä, voi vaikka samantien tehdä yleisvaltakirjan, millä valtuutetaan yksi kuolinpesän osakas hoitamaan kuolinpesän asioita. Kiinteistöjen lainhuudatuksista ja aikanaan tehdyistä kauppakirjoista on olemassa olevat tiedot, ei niitä tarvitse mistään erikseen hankkia.

Omaverossa voi hoitaa kaiken perintöasioihin liittyvän, lähettää vainajan perukirjan sekä maksaa verkkopankissa perintöverot.

Yksi kuolinpesän osakas on kuollut ulkomailla. Hänellä on lapsia muualla kuin Suomessa, olinpaikkaa et tiedä. Siinä sulle alkuasetelma valtakirjan saamiseksi kaikilta kuolinpesän osakkailta.

Yleensä valtakirjat vaaditaan vain heidän osalta jotka näkyvän suomalaisten viranomaisten tiedoissa.

Jos kuollut itse oli kuitenkin edelleen Suomen kansalainen löytyy tiedot hänestä myös täältä, saattaa löytyä lapsistakin. Jos taas ei, niin sitten ne tiedot kuolleesta ja mahdollisista lapsista löytyy sieltä asuinmaasta kuolinhetkellä, ihan samalla tavalla. Jos valtakirjoja ei syystä tai toisesta saada, tehdään siitä vaan vapaamuotoinen selvitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi olisikin parempi järjestää hautajaiset avsta myöhemmin, silloin on usein helpompaa kestää se tilaisuus. Hautajaiset voi järjestää vaikka tuhkauksenkin jälkeen.

Omien läheisten hautajaiset on olleet yleensä kuukauden tai kahden kuluttua kuolemasta ja se on ollut ihan hyvä. Tuolloin on jo ehtinyt kulua aikaa ja olla muutakin elämää, kuolema ei ole ollut enää ihan ainoa vallitseva ajatus. On myös ollut aikaa järjestää kaikki sellaiseksi kun on ollut ajatus.

Se ruumiin säilytysmaksu on 10,-€/vrk. Saattaa kertyä sievoinen summa. Tällä viikolla menen ystäväni hautajaisiin. Aviomies sanoi hautaustoimistossa, että mahdollisimman nopeasti, silti kertyi ruumiinsäilytysmaksua 400,-€. Ei sopinut papille, ei kanttorille, ei kappelille.

Byrokratia lisääntyy heti kun vainajall aon ollut kiinteistöjä (esim asunto, sijoitusasunto, mökki ), rahastosijoituksia ja osakkeita. Kaikkea ei saa myytyä heti vaan siihen voi menna aikaa. Kaikista näistä lähtee selvitys verottajalle kun ne on myyty, sitten alkaa tulla luovutusvoittoverojen tai luovutustappioiden arvontaa, jotka yleensä vaativat erovalituksen koska verottajan arvuioinnit tulevat ensin "atutomaattiarvioina",ja vasta sen jälkeen voi pyytää oikaisua. jne. jne.

Onittelut heille jotka selviävät perukirjalla ja perinnönjakokirjalla . Kaikkien tilanne ei ole sama.

Olen järjestänyt kaikkien omaisteni hautajaiset ja nyt on puolisoni saattohoidossa pitkään sairastettuaan. Toki hautajaiset ovat surujuhla, mutta kuuluu elämään, kuten syntymäkin. Miestäni olen surrut jo vuosia etukäteen, en tiedä surenko hautajaisissa, pohjaton ikävä tulee. 

Vanhana oppii suhtautumaan kuokemaan luonnollisena tapahtumana.

Rakkaita ystäviä olen haudannut lukemattomia ja lisää on tulossa hetkellä millä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Byrokratia lisääntyy heti kun vainajall aon ollut kiinteistöjä (esim asunto, sijoitusasunto, mökki ), rahastosijoituksia ja osakkeita. Kaikkea ei saa myytyä heti vaan siihen voi menna aikaa. Kaikista näistä lähtee selvitys verottajalle kun ne on myyty, sitten alkaa tulla luovutusvoittoverojen tai luovutustappioiden arvontaa, jotka yleensä vaativat erovalituksen koska verottajan arvuioinnit tulevat ensin "atutomaattiarvioina",ja vasta sen jälkeen voi pyytää oikaisua. jne. jne.

Onittelut heille jotka selviävät perukirjalla ja perinnönjakokirjalla . Kaikkien tilanne ei ole sama.

Pitää paikkansa, mutta mikään näistä ei vaadi käyntiä verotoimistossa. Kaiken, mitä ei voi hoitaa netissä, voi hoitaa paperilomakkeilla ja kirjepostilla. Ja ne luovutusvoittoverotkin menevät yleensä suoraan oikein ilman valituksia, kun on myynnin jälkeen ilmoittanut tarpeelliset tiedot verottajalle lomakkeella.

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä kuolinpesän asioiden hoitamisessa on niin vaikeaa? Kuoleman voi ilmoittaa ja asioita saa irtisanottua yleensä puhelinsoitolla. Virkatodistuksetkin saa helposti tilaamalla.

Jos vainajalla on omaisuutta ulkomailla tai osa kuolinpesän osakkaista asuu toisessa maassa tai jopa useammassa, niin on siinä asioissa hoitamista. Jotkut jättävät asiansa vielä aivan solmuun, ja niitä sitten perilliset selvittelee asianajajien, tulkkien ja notaarien kanssa. Easy peasy.

Vierailija kirjoitti:

Byrokratia lisääntyy heti kun vainajall aon ollut kiinteistöjä (esim asunto, sijoitusasunto, mökki ), rahastosijoituksia ja osakkeita. Kaikkea ei saa myytyä heti vaan siihen voi menna aikaa. Kaikista näistä lähtee selvitys verottajalle kun ne on myyty, sitten alkaa tulla luovutusvoittoverojen tai luovutustappioiden arvontaa, jotka yleensä vaativat erovalituksen koska verottajan arvuioinnit tulevat ensin "atutomaattiarvioina",ja vasta sen jälkeen voi pyytää oikaisua. jne. jne.

Onittelut heille jotka selviävät perukirjalla ja perinnönjakokirjalla . Kaikkien tilanne ei ole sama.

Noitahan ei tule muuten kuin myydessä, tietysti, ihan samalla tavalla kuin yleensäkin. Mutta mikäli kuolinpesän kiinteistöjä jne. ei myydä, niin verottaja määrittää vain perintöveron. Senkin voi nykyään maksaa ihan verkkopankin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi olisikin parempi järjestää hautajaiset avsta myöhemmin, silloin on usein helpompaa kestää se tilaisuus. Hautajaiset voi järjestää vaikka tuhkauksenkin jälkeen.

Omien läheisten hautajaiset on olleet yleensä kuukauden tai kahden kuluttua kuolemasta ja se on ollut ihan hyvä. Tuolloin on jo ehtinyt kulua aikaa ja olla muutakin elämää, kuolema ei ole ollut enää ihan ainoa vallitseva ajatus. On myös ollut aikaa järjestää kaikki sellaiseksi kun on ollut ajatus.

Se ruumiin säilytysmaksu on 10,-€/vrk. Saattaa kertyä sievoinen summa. Tällä viikolla menen ystäväni hautajaisiin. Aviomies sanoi hautaustoimistossa, että mahdollisimman nopeasti, silti kertyi ruumiinsäilytysmaksua 400,-€. Ei sopinut papille, ei kanttorille, ei kappelille.

Kaikkialla ei ole tuollaisia maksuja, riippunee ihan säilytyspaikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuhkauurnan voi kuljettaa ulkomailta ihan lentokoneessa käsimatkatavaroissa? Arkun kuljettaminen taas vaatisi ensinnäkin säilytykset ja kuljetukset ulkomailla ja sinkkiarkun. Arkku itsessäänhän menee lentorahtina sellaisessa puulaatikossa ja rahtikirjaan on merkitty hum. Ulospäin taas puulaatikko näyttää siltä kuin siellä voisi olla vaikka mitä. 

Uurna käsimatkatavaroissa näyttäisi ehkä koomiselta.

Saa kuljettaa tuhkauurnan käsimatkatavaroissa kunhan mukana on kuolintodistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset ovat viimeinen palvelus rakkaalleen. Olen haudannut kaksi puolisoani, molemmat vanhempani, isovanhemmat ja pikkusiskoni. Ja aika monta ikätoveria ja ystävää. Tässä iässä 70 plus , se on jo faktaa. Tosin noita menetyksiä on tullut vastaan jo nuoremmallakin iällä mutta  jotenkin niistä on ollut vaan pakko selviytyä. Ja kyllä, kirkossa ja kappelissa kyyneleet ovat virranneet, mutta muistotilaisuuden jälkeen yleensä aina helpottaa.

 

Se varsinainen byrokratia ja paperisota alkaa yleensä vasta hautajaisten jälkeen ja niistä vitsauksista ei selviä kyyneleillä. Kuolema on vaan tehty byrokraattisessa Suomessa ihan käsittämättömän hankalaksi, lähiomaisten pitää hankkia virkatodistukset, pankkiasiakirjat, tositteet verottajalle, lopettaa vakuutukset ym laskutukset,kaikkiin tarvitaan valtakirjat ,jos pesässä on muita kuin yksi. Jos on kiinteistöjä, tarvitaan lainhuudatustodistukset, kauppakirjat, kopioille 2 todistajaa jne.

Paperisota on aika järkyttävää, ja koska perintöasioita ei voi hoitaa digitaalisessa Omaverossa, vaatii käyntejä Verotoimistoissa, joita on nykyään vaan isoimmissa kaupungeissa. 

Eli pakko ottaa vapaata töistä, jotta voit käydä hoitamassa asioita 130 km päässä olevassa Veroimistossa (aukiolot klo 10-14) , jossa virkailija ei yleensä osaa vastata mihinkään kysymyksiin, vaikka Suomessa kuolee joka päivä todella monta ihmistä.,ei pitäsi olla ullatys.

Sitten soittelet pyynnöstä Helsinkiin, jossa sielläkin virkailija 1 hoitaa vain asioita x, yhdistetään puhelu virkailijalle 2, joka hoitaa vain asioita y, ja kolmas virkailija ihmettelee, miksi hänelle yhdistettiin , koska hoitaa asioita H.

Sitten kun teet oikaisuvaatimuksen , tulee ilmoitus että tämän päätöksen on tehnyt"automaatti".

Ja lopuksi sitten maksat vaan kaiken mitä pyydetään koska ei vaan jaksa. 

Virkatodistuksen saa tilaamalla, kuolinpesän laskujen maksu onnistuu pankissa joko verkkopankissa tai pankissa fyysisesti. Eikä verottajalle tarvitse kuin lähettää kopio perukirjasta, ei sinne mitään muita tositteita tarvita. Vakuutukset ja laskut saa lopetettua puhelinsoitolla. Valtakirja on helppo tehdä, voi vaikka samantien tehdä yleisvaltakirjan, millä valtuutetaan yksi kuolinpesän osakas hoitamaan kuolinpesän asioita. Kiinteistöjen lainhuudatuksista ja aikanaan tehdyistä kauppakirjoista on olemassa olevat tiedot, ei niitä tarvitse mistään erikseen hankkia.

Omaverossa voi hoitaa kaiken perintöasioihin liittyvän, lähettää vainajan perukirjan sekä maksaa verkkopankissa perintöverot.

Yksi kuolinpesän osakas on kuollut ulkomailla. Hänellä on lapsia muualla kuin Suomessa, olinpaikkaa et tiedä. Siinä sulle alkuasetelma valtakirjan saamiseksi kaikilta kuolinpesän osakkailta.

Yleensä valtakirjat vaaditaan vain heidän osalta jotka näkyvän suomalaisten viranomaisten tiedoissa.

Jos kuollut itse oli kuitenkin edelleen Suomen kansalainen löytyy tiedot hänestä myös täältä, saattaa löytyä lapsistakin. Jos taas ei, niin sitten ne tiedot kuolleesta ja mahdollisista lapsista löytyy sieltä asuinmaasta kuolinhetkellä, ihan samalla tavalla. Jos valtakirjoja ei syystä tai toisesta saada, tehdään siitä vaan vapaamuotoinen selvitys.

Enoni asui ulkomailla kuollessaan, hänellä oli lapsia mutta heitä ei ollut enon virkatodistuksessa. Kun pappa eli siis enon isä kuoli enon jälkeen ei näiltä enon lapsilta tarvittu mitään valtakirjoja mihinkään.

Mietin  miten sen uurnan kanssa sitten matkustetaan. Pidetään sylissä lentomatkan ajan? Tai mennäänkö turvatarkastukseen uurna kainalossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi olisikin parempi järjestää hautajaiset avsta myöhemmin, silloin on usein helpompaa kestää se tilaisuus. Hautajaiset voi järjestää vaikka tuhkauksenkin jälkeen.

Omien läheisten hautajaiset on olleet yleensä kuukauden tai kahden kuluttua kuolemasta ja se on ollut ihan hyvä. Tuolloin on jo ehtinyt kulua aikaa ja olla muutakin elämää, kuolema ei ole ollut enää ihan ainoa vallitseva ajatus. On myös ollut aikaa järjestää kaikki sellaiseksi kun on ollut ajatus.

Se ruumiin säilytysmaksu on 10,-€/vrk. Saattaa kertyä sievoinen summa. Tällä viikolla menen ystäväni hautajaisiin. Aviomies sanoi hautaustoimistossa, että mahdollisimman nopeasti, silti kertyi ruumiinsäilytysmaksua 400,-€. Ei sopinut papille, ei kanttorille, ei kappelille.

Tuo on kyllä ikävää että monissa seurakunnissa siunausajoista on pulaa ja siksi hautajaisten järjestäminen siirtyy.

Vierailija kirjoitti:

Mietin  miten sen uurnan kanssa sitten matkustetaan. Pidetään sylissä lentomatkan ajan? Tai mennäänkö turvatarkastukseen uurna kainalossa?

Oikeastaan just näin, tosin pidin uurnaa erillisessä kassissa koko matkan ja otin pois vaan kun menin läpi turvatarkastuksesta. Lentokentän työntekijöiden ilmeistä päätellen näitä ei kuitenkaan ilmeisesti tule kovin usein vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin taloudellisesti,hautaus a 2000e + arkku ym hilavitkuttimia ollaankin äkkiä 5 tonnin laskussa

Meillä noin 50 hengen tilaisuus, maksoi yhteensä alle 3000 euroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ajatus hautajaisista tuntuu vaikealta, niin niillä on oma tehtävänsä surutyössä. Usein hautajaiset ovat sellainen käännekohta, jonka jälkeen pystyy taas palaamaan jonkinlaiseen normaalielämään, vaikka suru kulkeekin mukana. 

Älä murehdi etukäteen, miten kestät hautajaisiin. Keskity vain käytännön asioihin, kuten vaatteisiin ja kukkiin. Itse tilaisuus menee kyllä läpi omalla painollaan.

Ei ole olemassa mitään surutyötä, mutta läheisen kuoleman jälkeen on paljon pakollisia velvollisuuksia. Paitsi sinulle joka voit keskittyä vaatteisiin ja kukkiin, kun joku muu on huolehtinut hautaamisjärjestelyistä.

Järjestin hautajaiset vajaa 3 vuotta sitten. Hoidin järjestelyistä itse lähes kaiken. Muistotilaisuuden ohjelman kirjoittamisen olin nakittanut toiselle omaiselle. Toki esim. tarjoilun hoiti pitopalvelu, mutta minä olin sen tilannut.

Ap:n kysymys ei kuitenkaan koskenut hautajaisten järjestelyä, vaan sitä, miten jaksaa itse tilaisuuden.

Hautajaisjärjestelythän ovat yleensä puhelinsoittoja. Suurempi homma on sitten pankki-, velka-, irtisanomis-, perunkirjoitus- yms. asioissa. Vaikka kyllähän niitäkin hoidetaan lähinnä puhelimitse.

Jos hautajaisissa itkettää, on lupa itkeä. Olin taannoin kolmikymppisenä äkillisesti kuolleen ihmisen hautajaisissa. Vieraita tuli yllättävän paljon, lähinnä ikätovereita, käytännössä kaikki itkivät. Jokunen vanhempi sukulainen pystyi hillitsemään itsensä. Pappikin totesi, että nyt oli musta hetki.

Vierailija kirjoitti:

Jättää väliin hautajaiset.

Tämä on mielestäni epäkunnioittavaa, en keksisi yhtäkään syytä jäädä pois läheisen hautajaisista.