Lue keskustelun säännöt.
Kännyköiden käyttö tulisi kieltää lasten läsnäollessa - sakon uhalla
23.05.2026 |
Lapsi kuollut kuumaan autoon Espanjassa, kun isä vei lasta esikouluun, vastasi puheluun unohtaen lapsen autoon ja meni työpaikalleen.
Myös suomalaisessa päiväkodissa näkee kuinka esim vanhempi saattaa noutaa lapsensa ulkoa niin ettei "työpuhelu" katkea missään vaiheessa (nähty on, tuskin nyökätään hoitajalle ja nostetaan vaan lapsi syliin),
Kommentit (27)
Olenpa nähnyt bussissa kun noin puolivuotias penska alkoi huutamaan, niin sen nokan alle tyrkättiin kännykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kännykän tai muun viestintälaitteen käyttäminen auton ajon aikana on kielletty. 100euron sakko rapsahtaa liikennevirhemaksuna.
Sama käytäntö tulee ottaa jos pienen lapsen kanssa liikenteessä. Ennenkin pärjätty ilman että koko ajan kännykkä korvassa.
Saa sitä käyttää bluetoothilla esim.
Vierailija kirjoitti:
Olenpa nähnyt bussissa kun noin puolivuotias penska alkoi huutamaan, niin sen nokan alle tyrkättiin kännykkä.
Joo ja kaikkialla muuallakin. Kaupassa on ihan tuttu näky, että hyvin pieni lapsi istuu ostoskärryissä ja pelaa kännykällä, eikä äiti/isä saa mitään kontaktia lapseensa. Aina jos istutaan jossain paikallaan, mun lapsenlapsi kinuaa mun kännykkää pelaamiseen, eli äitinsä todellakin tyrkkää sille aina kännykän.
Vierailija kirjoitti:
No miksi kaikki päikyn viestit, wilmat, pankkiasiat sun muut asioinnin pitää olla niitä v*tun digipaskoja? Mua ei vois vähempää kiinnostaa kännykässä roikkuminen, mutta yritäpä nykypäivänä pyytää, että päiväkodin viestit saisi paperisena. Ei onnistu. Ja jos et joka päivä lue niitä, niin taivas sitä motkotusta kun ei taaskaan ollut mukana tyhjää vessapaperirullaa askarteluja varten.
Itse ainakin pyrin rajoittamaan kännykän käytön näin bussissa/junassa yksin istuskeltuun aikaan jos ei ole kirjaa mukana, kotona kännykän räpläämiselle ei ole tarvetta. Eli se tuntemattomien näkemä hetki kaupassa on hyvin pieni ote arjen kokonaisuudesta.
Mulla oli sama homma. Tein työtäni tietsikalla 8-10h/päivässä, enkä todellakaan vapaa-ajallani lukenut yhdenyhtäkään digiviestiä. Töissä moni muu vanhempi luki wilmaviestinsä työajalla, mutta mulla oli vähän vaativampi duuni kuin assistenttina olo, niin en ehtinyt. Pyysinkin jossain vanhempainillassa tm että voisko niitä saada reissuvihkoon, koska silloin niistä olisi pakko keskustella sen lapsen kanssa, kun sen lapsen oli pakko antaa fyysisesti se vihko mulle. Sitten mun lapsi oppi teininä vaihtamaan vielä pääkäyttäjäksi itsensä tietsikalleni mun sijaan, ja availi itse ne wilmaviestit ja poisteli niitä, niin en todellakaan edes nähnyt niitä. Kauhea haloo siitä, vaikka olin sanonut, etten lue niitä digitaalisessa muodossa. Toisessa koulussa sitten älysivät itse soitella mulle lapsen ongelmista, ja ratkottiin niitä yhdessä puhelimessa keskustelemalla HETI. Oli paljon hedelmällisempää, ja oltiin kaikki osapuolet tietoisia, missä mennään. Ja väitän, että oli pidemmän päälle koulun henkilökunnallekin helpompaa kuin se etäinen digihaukkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Yksi vanhempi kuunteli äänikirjaa korvanapeista ja lapsi kääntyi viittä vaille autotielle pakettiauton alle. Ohikulkija sieppasi hupparista turvaan. Vanhempi oli että voi kääk mitä ööö höh oon mä sille tuhat kertaa sanonut ettei sinne ajorajalle saa ...
Olisi soittanut poliisit paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmalla nenä kännykässä liikenteessä, lapsi polkee pikkupyörällään hurjaa vauhtia edellä tuskin näkyvissä ja toinen lapsi juoksentelee ties missä. Autot ajaa viuh-vauh.
Sydän kylmänä tullut seurattua ja joskus huikattuakin että hei kato vähän missä sun muksu menee.
Siinä myös autoilijalla elämä pilalla kun jonkun hattarapään lapsi juoksee ajorajalta alle kun vanhempi selaa kännyään.
Ei lapset osaa varoa, ei ne ymmärrä, niiden perään pitää katsoa. Pitää huolta, varsinkin liikneteessä. Selailkaa siellä hiekkalaatikon reunalla niityä kännyjänne mieluummin jos lapsi ei kiinnosta mutta ei missään nimessä liikenteessä.
Jostaan syystä lasten tapaturmat ja kuoleman tapaukset ovat Suomessa rajusti laskeneet, myös suomalaisten lasten hukkmistapaukset. Ja mielestäni siitä kiitos kuuluu vanhemmille.
Ennen lapset leikkuöivät yksin leikkipuitoissa ja pihoilla, kävivät kaupassa ja olivat yksin liikenteessä jne. Ainoa turva oli kaulassa - kodin avain. Ilmiö oli avainkaulalapset.
Koskaan aikaisemmin Suomen historiassa, lapset eivät ole saaneet huomiota, valvontaa, huolenpitoa ja syliä, niin paljon kuin tänä päivänä, mitattiin sitä millä mittarilla tahansa. Kiitos vanhempien.
Oli ap. mitä mieltå tahansa. Nykyään ei edes lasta luovuteta edes alaikäisille, joka oli ennen ihan tavallista.
Mä en edes ollut avainkaulalapsi 70-luvulla, kun mun äiti oli kotiäiti. Mutta niin vaan minäkin leikin yksin kerrostalon pihalla ja leikkipaikoilla ja lähimetsissä, ja kävin yksin kaupassa. Se oli silloin 70-luvulla tapana. Sitten kun oli äidille asiaa, niin mentiin huutamaan parvekkeen alle: Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Sari. Koulumatkat oli sitten myöhemmin sikäli helppoja, että koulubussi haki kerrostalon pihasta ja vei koulun pihaan.
No miksi kaikki päikyn viestit, wilmat, pankkiasiat sun muut asioinnin pitää olla niitä v*tun digipaskoja? Mua ei vois vähempää kiinnostaa kännykässä roikkuminen, mutta yritäpä nykypäivänä pyytää, että päiväkodin viestit saisi paperisena. Ei onnistu. Ja jos et joka päivä lue niitä, niin taivas sitä motkotusta kun ei taaskaan ollut mukana tyhjää vessapaperirullaa askarteluja varten.
Itse ainakin pyrin rajoittamaan kännykän käytön näin bussissa/junassa yksin istuskeltuun aikaan jos ei ole kirjaa mukana, kotona kännykän räpläämiselle ei ole tarvetta. Eli se tuntemattomien näkemä hetki kaupassa on hyvin pieni ote arjen kokonaisuudesta.