Mitä tekisit, jos huomaisit 39 v. olevasi raskaana?

Mulla oli jo 2 lasta jalka oven raossa maailmalle menossa, yksi yläasteikäinen kun nuorin syntyi (itse olin 42v). Kaikki meni upeasti ja harmittelen vain etten tehnyt tälle kaveria heti perään. On kaikkien rakastama ja hemmotteleva maailman ihanin lapsi! Ja isommista on mukavasti ollut lastenhoitoapua.....

Ja kyllä siinä pohdin ihan aborttiakin, koska olin käyttänyt sellaisia lääkkeitä, joita ei saa raskaana ollessa käyttää. Olin myös käynyt alkuraskaudessa alavatsan alueen röntgenissä, tietämättä raskaudesta. Ja mietitytti jaksaminenkin. Kolme vanhinta lasta oli koululaisia, mutta kuopus oli tuolloin 5-vuotias. Pitkittelin neuvolaan menemistä (varmaan alitajuisesti niin pitkään, etten olisi aborttiin enää kyennyt) ja vielä ekan neuvolareissun ja np-ultran jälkeenkään en ollut innoissani. Innostusta vähensi sekin, etten päässyt kromosomitutkimuksiin, kun ei kuulemma ollut lisääntynyttä Down-riskiä. Oikeastaan koko raskausaika meni vähän pelätessä, vaikka olinkin oikein hyvässä kunnossa, ihan raskauden loppuun asti. Itku pääsi siinä vaiheessa, kun perätila huomattiin ja tiesin joutuvani sektioon. Ja vauvan synnyttyä etsin hänestä Down-piirteitä, kun en ollut ollenkaan vakuuttunut, että tyttö on terve.



Mutta sitten vähitellen, jo sairaalassa, aloin kokea jotain ihme valaistumista, että minulla on terve ihana pieni vauva, joka tuntui olevan hirveän tärkeä myös isosisaruksille. Vauva-ajasta nautin ihan täysillä. En edes väsynyt, vaikka vauva oli koliikkivauva. Kuopuksen yöimetykset olivat miltei parhaita hetkiä elämässäni. Nyt tyttö on melkein 5-vuotias. Ei häneen tunnu ainakaan raskausaikani negatiiviset tunteet vaikuttaneen mitenkään, vaan ihan iloinen ja hyvin kehittynyt tyttö hän on, osaa jo lukeakin. Tämän pienimmäisen kanssa olen jaksanut touhuta ihan yhtä paljon kuin muittenkin lasten kanssa, samoin mieheni. Ainakaan vielä ei mitään väsähtämisen merkkejä ole meillä kummallakaan.

vanhemmat lapset 12 ja 8 v. Alkuun tuntui hurjalta että taasko se alkaa kaikki rumba alusta. Mutta kuopus täyttää kohta vuoden ja voi kuinka tämä vuosi on ollut ihana. Ja kyllä sitä kummasti jaksaa jälleen kaiken alusta. Ainoa mikä on tullut iän mukana on se että asioista huolehtii enemmän ja miettii tulevaisuutta eri tavalla.

Meidän perhettä tuo pienokainen on lähentänyt ja kun on asiaan asennoitunut taas siten että ensin lapset ja sitten itse niin arkikin rullaa.

Toki ei itse pääse menemään ja tulemaan samalla tavoin vapaasti, mutta onneksi mies osallistuu lasten hoitoon yhtälailla niin pääsee itsekin viikottain harrastamaan.



Syksyinen töihinmeno, päivähoito, kurahaalarit, aamukiukuttelu jne välillä hirvittää ja mietityttää mutta kaippa niistäkin selvitään jälleen kerran.

Tekisin onnellisen iltatähden ;)



t:39v joka testailee haamuja...

En todellakaan ottaisi lasta vastaan! Siksi minut on steriloitukin. Jos nyt " ihme" tapahtuisi, niin aborttiin päätyisin.

tässä keväällä ja minä ainakin tyytyväisenä soittamaan miehelle ja nauttimaan tästä iltatähtösen kasvattelusta masussa täysillä :))

Vierailija:

Syksyinen töihinmeno, päivähoito, kurahaalarit, aamukiukuttelu jne välillä hirvittää ja mietityttää mutta kaippa niistäkin selvitään jälleen kerran.

Hih, minä elän tuota elämää tällä hetkellä, ikää mittarissa itsellä 35v. Jos 39-vuotiaana huomaisin olevani raskaana, olisin varmaan ikionnellinen. Meillä on nyt kaksi lasta. Ja lapsiluku on päätetty jättää tähän. Mutta kyllä minä iltatähden voisin ottaa - silti.

Toivottavasti saan kuitenkin lapsen aiemmin. Mutta ei se mikään katasrofi olisi tuonkaan ikäisenä.

Ja hirveän huolissani kaikista kasvaneista riskeistä. Mutten aborttiin kykenisi mitenkään.

Olen nyt 40-vuotias, enkä todellakaan jaksaisi enää kolmatta lasta. Nykyinen kuopus on nimittäin lievästi autistinen ja koska se saattaa olla periytyvä neurologinen sairaus, on aivan mahdollista, että uusi vauvakin olisi autistinen. Ja sitä riskiä en haluaisi enää tässä iässä ottaa.



Mutta ap, sinulla tilanne on toinen. Sinänsä 39-vuotias ei ole mitenkään vanha synnyttäjäksi, jos perusterveys on kunnossa ja elämäntilanne hyvä. Voisit nauttia vauvasta paljon enemmänkin kuin nuorempana.



Meitä on moneksi, jokaisella erilaiset elämäntilanteet, joten näitä ei kukaan oikeesti voi ratkaista toisen puolesta (tää kommentti moralisteille)

Minun lapseni olisivat silloin jo 20,17 ja 14 vuotiaat, joten minä mielummin toivoisin saavani 10v sisään niitä lapsenlapsia, kun itse alkaisin tekemään vielä pikkuisia!

täytän tänä vuonna 39 ja odotan toista lasta rv33. Esikoinen on ekaluokkalainen. Mun mielestä jokaiselle se " oikea aika" on oma juttu. Vanhahan mä olin jo tuota esikoista odottaessa:-) Olen eronnut esikoisen isästä ja odotamme nyt uusperheeseen ensimmäistä yhteistä lasta. Vauva on kauan toivottu ja suunniteltu. Jos emme olisi halunneet enää lapsia, niin olisimme ehkäisseet. Eihän sekään täyttä varmuutta tuo, mutta välillä ihmetyttää, että miksi ei ehkäistä, jos ei olla varmoja halutaanko lapsia vai ei? Ed. ei ollut tarkoitettu moralisoinniksi, yleisesti pohdiskelen vaan.

Kyllähän sitä toki miettii jaksamista ja lasten ikäeroa, mutta olen (ja mies on) äärimmäisen onnellinen tästä vatsassani mylläävästä elämästä ja ekasta äippälomapäivästä:-). Toivottavasti ap löytää itselleen parhaan ratkaisun!

vaikka aborttia vastustan!



Noin vanhana en ikinä rupeaisi äidiksi.



Ehdoton ikä raja on 32 vuotta

Vierailija:

vaikka aborttia vastustan!

Noin vanhana en ikinä rupeaisi äidiksi.

Ehdoton ikä raja on 32 vuotta

Ikäraja muuten kirjoitetaan yhteen.

Erittäin tervetullut, vaikka esikko on jo 20. Muitakin kyllä on pitkin matkaa, eli ei ole ihan sama tilanne kuin ap:llä. Nauti raskaudesta ja vauvasta. Itse olen ainakin nauttinut tästä edellisestämme eniten, kun siinä oli 5v ikäeroa ja oli vain se yksi vauva kerralla.

Vierailija:

Vierailija:

Sinun kirjoitustasi kun lukee, niin panee miettimään, mikä olisi äitisi ikäraja saanut olla...

vaikka aborttia vastustan!

Noin vanhana en ikinä rupeaisi äidiksi.

Ehdoton ikä raja on 32 vuotta

Ikäraja muuten kirjoitetaan yhteen.

ei tässä kysytty, mikä minun mielipiteeni olisi sinun mielestäsi! Vai kysyttiinkö?

sillon kun olin 24 mietin ettei ainuttakaan lasta enään kun 30 on täynnä. Koska silloin olin sitä mieltä että olisin aivan liian vanha kakeenn.. no sitten kun se 30 tuli täyteen mietin että no joskos se 35 olis raja, kun sillon lisääntyy kaikki riskit.... no nyt kun 40 häämöttää niin olen ihan onnesta sukkurallaan kun ehkä olen raskaana.... Tosin tämäs itten tosiaan jää viimeiseksi ja menee piuha poikki nips naps........ mieheltä ;)

Nyt tuo on kolmen ja uutta pukkaa.

enenpää ei tule, en halua olla " vanha äiti"

Ja tietysti se elämäntilannekin vaikuttaa. Meillä tietysti vieläkin pohditaan, kiirettä ei sinällään vielä ole. Mielestäni tätä asiaa täytyy pohtia jo olemassa olevienkin lasten kannalta, ei ole heille reilua, jos vanhempien resurssit eivät uuden vauvan tulon jälkeen riitä enää kaikeen siihen mihin ovat tottuneet.



ap