Mitä tekisit, jos huomaisit 39 v. olevasi raskaana?

ja niin teinkin juuri 39v kun testi näytti plussaaa nyt olen onnllinen 2v tytön äiti ja esikoinen on jo 18v

T: Kuopuksensa 38 vuotiaana saanut :)

vahinkoraskaus, totuttelisin varmasti pikkuhiljaa ajatukseen että perheeseen tulisi vauva!

Töitä olen painanut jo parikymmentä vuotta, on mies ja vakaa talous. Itseäni vain arvelen. Jaksanko taas ne huonosti nukutut yöt, sairastelukierteet, tarhareissut ja kaiken muunkin aloittamisen alusta?



Toisaalta tauko oravanpyörästä tekisi aika hyvää...

mun mielestä abortti on vaihtoehto jollekin 15vee teinille joka on pamahtanut paksuksi mutta kyllâ aikuisen naisen pitää pystyä ottamaan vastuu.

Vaihtoehtoja on monia ja kaikki niistä ovat omiani. Kokemuksia iltatähdistä nyt olisin vain kaivannut ja siitä, menikö koko elämä uusiksi?



ap

mutta mikä sen ihanampaa nyt kun poju on kohta 3 v, oikea äidin kullanmuru. Mahtavaa seurata lapsen kasvua ja elää täysillä lapsiperheen arkea. (Muut lapset 7 v ja 19 v).

Olen saanut muut lapseni " oikeassa iässä" ja jaksanut heidän kanssaan mielestäni ihan hyvin. Lapset ovat toivottavasti saaneet tarpeekseen tukea ja turvaa, rauhaa kasvaa ja harrastaa mieleisiään harrastuksia.



Nyt olen siirtynyt elämässäni uuteen vaiheeseen. Välillä voi jo olla ihan itsekäskin:) Ja kuten jo aikaisemmin totesin, toisaalta tämän saman kuvion pyörittäminen välillä myös puuduttaa. Mutta onko siihen nyt uusi vauva mikään vastaus?



ap

Tosin kouluikäisten lisäksi oli myös 1v ja 2v että sikäli eri tilanne. Mut ehdottomasti toivottaisin vauvan tervetulleeksi oli ikäerot ja tilanne muutoin mikä tahansa. Mulla ikää nyt 41v ja haikeasti toivoisin vielä yhtä.

Mutta saamatta se vauva silloin jäi, monestakin syystä. Ennestään meillä on kolme lasta. Vähän vaikea tilanne...



ap

Huominen työpäivä painaa päälle!



ap

jos 39 v olisin raskaana.



Eikä se oikeasti ole mikään pieni ihme, niin kuin joku totesi. Kyllä tässä iässä tulee vielä suht helposti raskaaksi.



Tilanteeni on eri kuin sinun ap, kun esikoisenkin sain vasta 34 v, mutta tsemppiä toivottelen kuitenkin!

Ja täytyy sanoa, että sitten vasta oikein osasinkin nauttia lapsesta kaikella tavalla. Vanhempien kanssa oli itsekin niin nuori ja kun oli kaksi alle 2 v. lasta niin ei niistä oikein ehtinyt yksilöinä nauttia ja touhua oli niin paljon. Ja isommista lapsista oli jo paljon apua ja seuraa iltatähdelle. Ei yhtään huono vaihtoehto. Suosittelen.

ja on aateltu kakkosta justiinsa parin vuoden päästä kun olen 38 tai 39.

siinä vaiheessa kun ite tuohon ikään kerkeen niin vanhin lapsista jo 18 vuotias ja nuorin 15, joten aikaa itselleni nauttia miehen kanssa elämästä.. tosin olen kyllä abortin vastainen ihminen joten en tiiä pystyisinkö sitä tekemään..



Ajatus paljon vanhemmista sisaruksista ja siitä että lapsi olis vasta 10 kun ite 50 vuotias ym. ei oikein motivoi..



Vaikeeta pakko myöntää!!!

Olen nyt 38- vuotias itse ja kolme alakouluikästä lasta. Eli pystyn hyvin samastumaan ap:n tilanteeseen. Meillä on sekin yhtäläisyys, että viisi vuotta sitten miehen kanssa pähkäiltiin vauvakuumeen kourissa neljännen lapsen yrittämistä. Mutta monesta syystä päädyttiin kuitenkin siihen, ettei neljättä lasta yritetty.



Jos nyt vuoden päästä huomaisin olevani raskaana, niin ei kyllä olisi mikään iloinen yllätys, jos rehellinen olen. Nyt eletään tiivistä perhe-elämää näitten koululaisten kanssa ja tykätään harrastaa liikuntaa ja matkustelua. Nyt jos porukkaan tulisi vauva, niin se sitois paljolti toista aikuista syömisiin ja päiväuniin jne. ja koko perheen laskettelureissut jne. olisi erilaisia luonteeltaan kuin ne on nyt.



Samoin nyt lapset jo sen ikäisiä, että on helpompi mennä omia menoja, voi tehdä hyvällä omallatunnolla vähän enemmän töitä. Lapset pärjää jo hetken itsekseenkin kotona, voidaan käydä miehen kanssa yhdessä lenkillä jne. Parisuhde on puhjennut parin viime vuoden aikana uuten kukoistukseen varmaan siksi, kun voidaan perheenä tehdä nyt kaikkea meitä aikuisiakin oikeasti kiinnostavaa - ei tarvi kykkiä jossain leikkipuistoissa ja rallatella lastenlauluja. Ja kahden keskistä aikaa miehen kanssa voi ottaa eri lailla.



Vauvan ja taaperon kanssa olisi erilaista ja tuntuu, että kun on sen " sidotun" elämänvaiheen jättänyt taakseen, ei viitisi siihen takaisin palata. Mua kanssa tökkis ajatus, että 50- vuotiaana olisi vielä ala-asteikäinen lapsi ja että olisi 60- vuotias ennen kuin lapsi aikuistuu.



Ihmiset tietysti on erilaisia ja nää mun luettelemat asiat ei merkkaa jollekin toiselle mitään. Mutta ymmärrän siis tosi hyvin, että ap ei pelkästään hypi riemusta raskausuutisen ajatuksesta. Mitään järkevää sanottavaahan mulla ei ap:lle ole. Halusin vaan sympata ja kertoa, että tämmösiä itse miettisin.

viimeisestä raskaudesta ja vauvasta ihan täysin sydämin!

En ole saanut esikoistanikaan tuosta vain enkä kuopustani, meni vuosi ennenkuin tärppäsi. Kolmatta olemme yrittäneet kaksi vuotta ja taidamme kohta lähteä lääkärille.



Mun mummoni sai enoni 42-vuotiaana (äitini oli silloin 20!) ja mä synnyin kun mummo oli 45. Enon elämä oli tosi tiukilla (syntyi kilon painoisena keskosena) enkä ole kuullut mummon ikinä valittavan, että olisi ollut jotenkin kamalaa. Mummo on ollut virkeä ja terve, ja varmaan sen takia vieläkin niin hyväkuntoinen ja järki juoksee, kun viisikymppisenä ei ehtinyt sohvaan lysähtää ja eläkettä odotella, oli nimittäin kotona piristysruiske odottamassa. Siellä me juostiin enon kanssa pitkin pihaa.



Itse ainakin pidän rankan työpäivän jälkeen lapsiani ilona ja piristyksenä. Jätän kenties ne kotityöt viikolla vähän rempalleen, onhan mulla tiskikone ja kaupasta saa valmista einestä. Menen mieluummin lasten kanssa lenkille tai kylään. Ehtiihän tuota viikonloppunakin häärätä.



Ja mitä tulee siihen kuuluisaan omaan aikaan, niin kyllä sille aikaa aina vähän löytyy. Tää maailma korostaa jotenkin hemmetillisesti yksilöllisyyttä ja minä-minä-ajattelua. Onko se oma napa aina niin tärkeä? Ei ne lapset pelkästään vie, kyllä ne antaa.

Jokaisella lapsella on tarkoituksensa, teille suotaneen vielä tämä iltatähti. Varmasti ilostuttaa kovasti. Pieniä ne on vaan hetken - pari vuotta - ja sen jälkeen varsin omatoimisia (mutta senhän jo tiedätkin). Meillä kuopus 2,5-vuotias ja käy jo itse tarpeillaan potalla, hakee jääkaapista juomisensa itse jne eli ei ole äitillä enää vauvelia :( Täytyy hankkia uusi, vaikka olen jo yli 30-kymppinen =)

Olin jo ajatellut etten tosiaan tee enempää lapsia ja semmoinen sitten tuli. Rehellisesti, olin yliarvioinut omat voimani, ja nyt tuntuu ettei millään jaksaisi. Taas samat tappelut ja ongelmat saada päivähoitopaikka.