Oliko vuosikymmeniä sitten elämä parempaa?

Miksi nykyään tuntuu että ihmiset ovat niin onnettomia verrattuna 70-80 -lukuun tai jopa 90-00 vuosikymmeniin. Onko se vain myytti? Minusta tuntuu että silloin oli enemmän hauskanpitoa ja vähemmän vakavamielistä suhtautumista asioihin. Olen itsekin huomannut että jatkuvasti tuntuu siltä kuin pitäisi korjata kaikenlaista itsestä että voisin olla tyytyväinen itseeni. En muista että siltä olisi tuntunut 90-luvulla tai 00-luvulla. Tämä tekee elämästä liian vakavaa puurtamista ja aito hauskuus on paljon vähäisempää kuin ennen.

Tuohon aikaan ei esim. ollut läheskään niin tavallista salilla käynti. Se yleistyi vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat kokea että siellä pitää käydä jotta täyttää odotukset. Ulkonäkövaatimukset ovat aiheuttaneet tyytymättömyyttä jota ennen oli vähemmän. Parisuhteisiin liittyvät odotukset ovat aivan eri maailmasta nykyään kuin ennen. Moni sinkku kokee että ei ole riittävä niihin vaatimuksiin nähden ja että parisuhteen saaminen olisi kuin treenaaminen maratonia varten sen sijaan että treffeilu olisi hauskaa mitä se on ennen ollut. 

Tällä viikolla oli jokin uutinen että kangaskassi miehellä on "ick" eli turn-off, jota en ymmärtänyt ollenkaan. Mitä merkitystä jollakin kassilla on? Muutenkin tuntuu että ihmiset jatkuvasti yrittävät selvittää sitä että mikä on nyt se vaatimus mikä pitää täyttää ja mitä pitää vältellä. Eihän sellainen elämä ole kenellekään hauskaa ja mielekästä, koska se on niin vakavaa.