Odotusta keskosuuden jälkeen...
Ajattelinpa kysäistä sellaista asiaa, löytyykö täältä odottajien joukosta ketään, jolla olisi keskosena syntynyt lapsi/lapsia? Ainakin omalta osaltami olen todennut, että keskosuuden jälkeen seuraava raskaus/ seuraavat raskaudet ovat erilaisia kuin täysiaikaisen raskauden jälkeen. Mielessä pyörii koko ajan pieni huoli siitä, miten tällä kertaa mahtaa mennä ja miten pitkälle nyt päästään.
Itselläni on nyt menossa toinen raskaus sen jälkeen, kun toinen poikani syntyi yllättäen keskosena rv31+1, siihen asti täysin hyvin menneen raskauden jälkeen, mitä nyt alussa oli pieniä vutoja. Syytä keskosuuteen ei tuolloin edes etsitty ja elinkin lautuaassa uskossa, että kyseessä oli silkka sattuma, joka ei seuraavissa raskauksissa toistuisi.
Seuraavassa raskaudessa ajattelin kontrollikäynneistä, että se on vain rutiini, ihan ok, että tarkkaillaan, mutta varmaankin aiheetonta. Kunnes... viikolla 30+6 jouduin vuodelepoon lyhenneen, pehmeän kohdunkaulan ja auenneen kohdun sisäsuun vuoksi... Supistuksia en sen ihmeemmin ollut tuntenut. Loppuaika olikin sittev jännittämistä, 34 viikon täyttymisen jälkeen helpotti jonkinverran, kun synnytystä ei enää estelty. Tyttö syntyi sitten lopulta rv37+3.
Tällä kertaa jännitän jokaista vatsanahan kiristymistä ja pienikin vatsakipu saa varpailleen, oli kyse sitten mistä hyvänsä. Kohdunsuun tilanne jännittää jo nyt ja odotan äitiyspolikäyntejä kuin tuomiota... Yritän koko ajan vakuutella itselleni, että jokainen raskaus on erilainen ja nyt saatetaan päästävaikka kuinka pitkälle, mutta pienikin harjoitussupistus vetää mietteliääksi. Kai ihmisen täytyy olla täyskaheli, kun vielä tähän leikkiin lähtee mukaan... (siis puhun VAIN JA AINOASTAAN omasta osaltani)... Mutta toisaalta, onhan tuossa joidenkin viikkojen tai toivottavasti kuukausien päässä odottamassa se palkinto, pieni ihme, jonka vuoksi makoilu ja muutaman viikon tylsistyminenkin kannattaa.
Katjalah&nelonen rv21+2
Kommentit (2)
suurinpiirtein joka toinen päivä olo on hyvä ja mieli positiivinen:" kyllä tämä hyvin menee!" Joka toinen päivä taas huoli hiipii mieleen ja olen varma, että heti ensimmäiseltä äitiyspolikäynniltä passitetaan osastolle vuodelepoon. Niinä päivinä hösään hysteerisena keittiössä ja teen muulle porukalle ruokaa pakkaseen - etenkin kuopukselle, joka on moniallergikko ja jolle ei esim. mitään valmisruokia voi syöttää.
Itse kuumeilin pitkään tätä neljättä ja olin varma, että kestän kyllä henkisen prässin, mutta kun plussan sain tikkuun, huoli nousi kuitenkin yllättävän voimakkaana esiin. Ja kun ensimmäiset supistukset, täysin kivuttomina ja toivoakseni viattomina, tulivat viikolla 16 alkoi huoli kasvaa entisestään. Näillä viikoilla oloa helpottaa se, että tuntee vauvan liikkeet ja niistä tietää, että asiat ovat hänen kannaltaan tällä hetkellä ok. Ja kun vielä pari viikkoa päästään, niin alkaa olla jo selviytymismahdollisuus vaikka syntyisikin.
En kuitenkaan jaksaisi keskolarumbaa... En, vaikka tiedän, että keskolassa vauvat ovat hyvissä ja osaavissa käsissä, jotka tekevät kaiken heidän parhaakseen. Paras paikka lapselleni on kasvaa vatsassa, toivottavasti vielä kuukausia.
Voimia sinullekin raskausaikaasi, Miiuskainen. Yritetään vain elää päivä kerrallaan, niin ehkä pian huomataan, että viikkoja onkin jo enemmän kuin riittävästi.
Katjalah&nelonen rv22+1
Meidän kuopus syntyi keskosena viikolla 29+5. Syytä keskosuuteen ei ole tiedossa. Ensimmäinen lapsi syntyi käynnistettynä viikolla 37+5 raskausmyrkytyksen takia. Toisessa raskaudessa ei ainakaan kerennyt vielä olla myrkytyksen oireita.
Nyt olen juuri tehnyt positiivisen raskaustestin. Ja ajatukset on aivan sekaisin. Ei oikein uskalla olla iloinen asiasta, kun on niin kova huoli miten tässä raskaudessa käy. Keskosen jälkeen päätin ,että kolmatta lasta ei tule, mutta tässä sitä taas ollaan... Oon kyllä kanssasi samaa mieltä, että täysin kaheli olen kyllä kun läksin taas tähän leikkiin mukaan!!!
Minäkin yritän koko ajan vaan ajatella, että jokainen raskaus on erilainen. Toivottavasti nyt menisi kaikki hyvin!!! Muuta ei voi toivoa!!!