Miten ihmeessä saisi elämäniloa ja voimaa jaksaa eteenpäin, kun elämästä on viety lähes kaikki iloa tuottavat asiat?

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö kuuntelemaan asioita? Äänikirjoja tai musiikkia? Molempia löytyy netistä ihan ilmaiseksi, jos rahan puute(kin) vaivaa. 

Oletko kokeillut meditaatioharjoituksia? Niitä voi tehdä makuullaan silmät kiinni, jos on migreeniä tai muuta pääkipusairautta, joka rajoittaa. 

Kiinnostaako/pystytkö tekemään käsilläsi mitään? Käsityöt, piirtäminen ja kirjoittaminen tuovat ainakin minulle iloa. Migreenityyppisen oireilun kanssa ei tietysti näytön tuijottaminen oikein onnistu (en siis tiedä, mikä ap:ta vaivaa, mutta jollei liikkuvaa kuvaa pysty katsomaan, niin tuon tyyppiseenhän se viittaa) mutta pystyisitkö tekemään jotain pieniä käsitöitä tai askarteluja. 

Omaa tekemistäni rajoittaa enimmäkseen totaalinen rahattomuus niin siksi ehdotukset ovat tällaisia, mitä voi ilmaiseksi/pienellä budjetilla tehdä. Askrtelumateriaaliakin löytyy ihan ilmaiseksi, jos joku sitä epäilee, luonnosta ja kaikkea roskiin menevää voi myös hyödyntää. Ja netti on täynnä ilmaista sisältöä sekä avoimen lähdekoodin työkaluja, joilla voi tehdä ihan kaikkea  

Nimenomaan. 

~

Tekemistä on loputtomiin

vaikka nollabudjetilla.

Hienosti neuvoit aloittajaa.

Poistun langasta. E 👋🍬

Vierailija kirjoitti:

Kuka on vienyt ja mitä?

Sairaus on vienyt kaiken.

Ap

no se "lähes"

Hommaa itselle puoliso joko Suomesta tai ulkomailta. 

Vierailija kirjoitti:

Nauttimalla siitä mitä on. Aika monella ihmisellä ei ole juuri mitään eivätkä silti vollaa vaan nauttivat. Valittamalla teet itsestäsi lisäksi huonoa ja ankeaa seuraa etkä saa edes kavereita

Kärsimyksen kokemus sellaisenaan kehittää, jalostaa ihmistä.

Sinä et sallisi toiselle tätä, koska itse haluat torjua kehityksen. 'Ettäkö minä en olisi valmis ja täydellinen?!'

Et myöskään kestä kohdata toisen kokemaa kärsimystä. Koska torjut sen itseltäsikin.

Et halua myöntää olevasi heikko ja voimaton elämän edessä. 

Lopulta olemme kaikki yksin. On hyvä opetella kohtaamaan itsensä yksinäisenä kärsien.

Vierailija kirjoitti:

Ala trollaamaan. Se tuo sisältöä elämään.

Yks kakkaa, kaks kakkaa - muuta sitten ei tarvitakkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauttimalla siitä mitä on. Aika monella ihmisellä ei ole juuri mitään eivätkä silti vollaa vaan nauttivat. Valittamalla teet itsestäsi lisäksi huonoa ja ankeaa seuraa etkä saa edes kavereita

Kärsimyksen kokemus sellaisenaan kehittää, jalostaa ihmistä.

Sinä et sallisi toiselle tätä, koska itse haluat torjua kehityksen. 'Ettäkö minä en olisi valmis ja täydellinen?!'

Et myöskään kestä kohdata toisen kokemaa kärsimystä. Koska torjut sen itseltäsikin.

Et halua myöntää olevasi heikko ja voimaton elämän edessä. 

Lopulta olemme kaikki yksin. On hyvä opetella kohtaamaan itsensä yksinäisenä kärsien.

Ei todellakaan kehitä ja jalosta, vaan muuttaa ihmisen katkeraksi, itsekeskeiseksi ja surulliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauttimalla siitä mitä on. Aika monella ihmisellä ei ole juuri mitään eivätkä silti vollaa vaan nauttivat. Valittamalla teet itsestäsi lisäksi huonoa ja ankeaa seuraa etkä saa edes kavereita

Kärsimyksen kokemus sellaisenaan kehittää, jalostaa ihmistä.

Sinä et sallisi toiselle tätä, koska itse haluat torjua kehityksen. 'Ettäkö minä en olisi valmis ja täydellinen?!'

Et myöskään kestä kohdata toisen kokemaa kärsimystä. Koska torjut sen itseltäsikin.

Et halua myöntää olevasi heikko ja voimaton elämän edessä. 

Lopulta olemme kaikki yksin. On hyvä opetella kohtaamaan itsensä yksinäisenä kärsien.

Tämä on hyvä kommentti.

Mä tulin tähän maailmaan

kaksoisveljeni kera;

kuuden minuutin etumatkalla,

mutta niin se on:

yksin, alasti me tänne tulemme.

Ylsin, alasti me täältä lähdemme,

jokaikinen ihmisrassu,

vaikka takana olisi stabiili

50 vuoden avioliitto ja viisi lasta.

Silti. Yksin. Elämä on yksi 

surkuhupaisan lyhyt rävellys. 

Monella on keho/pääkremppaa jo

30+ iässä. Ellei ennemminkin.

E