Tyttöystävä ei suostu eroamaan eikä muuttamaan pois.

Tutustuttiin hänen työpaikallaan, hän oli asiakaspalvelussa ja tuli kahvilassa pyytämään mun numeroa. Sen jälkeen hän pyysi mua puistoon. Jo ekalla tapaamisella hän puhui ihan tauotta omasta elämästään ja jutuistaan, ja aika nopeasti meni fyysiseksi – antoi mun koskea itseään rintoihin ja peppuun, ja kun kuuli mun koosta, innostui ihan liikaa, melkein nosti hameensa siinä paikassa.

Myöhemmin hän ehdotti että tulisi mun luo. Syötiin yhdessä, ajattelin että katsotaan leffa ja sitten hän lähtee ja mä siivoan myöhemmin. Mutta hän alkoikin itse tiskata ja siivota kunnolla, vaikka ei ollut edes tarvetta. Puhdisti pöydät yms. tosi perusteellisesti. Siihen meni aikaa, ja vielä leffan valinnassa kesti, kun hänellä oli omia vahvoja mielipiteitä. Lopulta katsottiin hänen valitsema leffa, vaikka se ei ollut oikein mun juttu.

Koska kaikki kesti, oli jo myöhä kun alettiin katsoa. Sen jälkeen harrastettiin seksiä. Luulin ettei hän jää yöksi, mutta hän kaivoi laukusta meikinpoistoaineet ja vaihtovaatteet ja sanoi ettei halua lähteä yksin kotiin, kun on myöhä ja matkaa on paljon. Joten jäi.

Yöllä, kun olin puoliksi unessa, hän tuli herättämään ja halusi lisää, joten sitäkin tapahtui.

Sen jälkeen hän alkoi puhua yhteenmuutosta. Perusteli että koti pysyy siistinä, kulut jaetaan, ja seksiä saa aina kun haluan, vaikka keskellä yötä. Samalla hän halusi muuttaa keskustaan, vaikka hänen työnsä on lähinnä satunnaisia pätkätöitä eikä sidottu paikkaan. Hän myös ihannoi yhtä kaveriaan, joka asuu keskustassa, ja halusi samanlaista elämää ja somekuvia sieltä. Lopulta hain asunnon keskustasta ja hän muutti mukaan.

Yhteenmuuton jälkeen käytös muuttui aika nopeasti. Hänestä tuli tosi määräilevä, puhetapa hyökkäävä ja kontrolloiva, eikä kysellyt mun mielipidettä. Riidat olivat aika dramaattisia – saattoi ensin loukata ja sitten itkeä ja pyytää anteeksi.

Jossain vaiheessa en enää jaksanut ja sanoin etten halua asua yhdessä. Silloin hän alkoi taas itkeä ja yhtäkkiä siivosi entistä enemmän. Seksiäkin oli lähinnä hänen aloitteestaan, muuten en oikein olisi jaksanut.

Tilanne rauhoittui hetkeksi, mutta meni nopeasti takaisin samaan. Riideltiin taas, ja kun sanoin uudestaan etten halua jatkaa yhdessä asumista, hän lähti äitinsä luo muutamaksi päiväksi. Kun tuli takaisin, kysyi huomasinko miten tärkeä hän on – sekä kotitöiden että seksin kannalta. Sitten hän väitti olevansa raskaana ja että mun pitäisi valmistautua isyyteen. Se pysäytti koko erokeskustelun.

Kuukausi meni, eikä mitään merkkejä raskaudesta ollut, testi näytti negatiivista, ja hän sanoi että ehkä tuli keskenmeno.

Pitkän tauon jälkeen hän silti vaati taas seksiä. Viimeisellä kerralla olin itse aika välinpitämätön, ja siinä tuli virhe, mikä sai hänet suuttumaan, mutta ei kuitenkaan lähtemään. Sen sijaan hän halusi jatkaa kuten ennen, kunhan sama ei toistu.

Nyt tilanne on se, että asutaan yhdessä, mutta mulla ei ole omaa rauhaa. Hän hakee jatkuvasti huomiota, haluaa seksiä ja väittelee kaikesta, ja tuntuu että hänen pitää aina “voittaa” keskustelut.

Miten ihmeessä saan hänet hyväksymään eron ja muuttamaan pois?

Älä poista tätä.