J3-vuotiaan aivan mahdoton iltariehuminen!

löytyykö apua?

on jano, nälkä, pissahätä, kuuma, kylmä, ikävä, nuha jne jne jne. Selkeä johdonmukaisuus auttaa, ennen nukkumaan menoa tehdään ne kaikki tarvittavat, eli käydään iltapalalla ja -pesulla, juodaan jne. Sitten tehdään selväksi että nyt on iltapuuhat tehty ja nyt mennään pusujen ja jälkeen kanssa unten maille. Sitten mukelo sänkyyn, valot pois ja ovi kiinni. Jos yrittää tulla pois, niin ei muuta kuin takaisin vaan sen kummemmin asiaa selittelemättä. Ei kukaan lapsi jaksa tuota, ellei saa jonkinlaista vastakaikua, oli se sitten lässytystä, voivottelua, uhkailua, huutamista tai mitä hyvänsä.

Ennen nukkumaanmenoa lapsi syö, juo, käy pissalla, eli ei ole nälkä, jano eikä pissahätä. Vaikka huutelisi sängystä mitä, ei saa huomiota. Jos nousee sängystä, viemme takaisin sanomatta mitään. Jos puhuu meille, emme vastaa kuin korkeintaan että " nukkumaan" . Nykyään lapsi jää jo kiltisti omaan sänkyynsä, ei nouse sieltä pois, ja nukahtaa itse väsymyksen asteesta riippuen minuutissa tai tunnissa, mukisematta.

luulisi tuon oppivan muutamassa illassa. Ette puhele mitään, viette vain sänkyyn ja jätätte sinne.

edelleen sitä, että jompikumpi vanhemmista käy illalla lapsen huoneen ovensuuhun tuolille istumaan. Ei päästä lasta lähtemään sängystä, ei kyttää lasta suoranaisesti, lukee vaikka lehteä.



Mutta lapsen yrittäessä pois sängystä, sanoo napakasti, että takaisin sänkyyn. Ei muuta keskustelua. Sanoo vain, että nyt on yö ja nyt nukutaan. Seuraavana iltana tuoli kauemmaksi ovesta, muutama ilta menee näin, sitten tuolia ei enää tarvita, lapsi tietää ettei sängystä voi lähteä, eikä tarvi raahata lasta eestaas.

jossakin vaiheessa jää sitten sänkyyn, mutta itkee siellä aivan hysteerisessä tilassa. Jompikumpi vanhemmista menee rauhoittelemaan, jolloin kyllä rauhoittuu, mutta aloittaa juuri nukahtamaisillaan taas itkun, ja homma alkaa alusta.



Välillä suljemme huoneen oven rangaistukseksi sängystä nousemisesta, mutta ovea ei voi jättää kiinni, sillä lapsi tulee roikkumaan ovenkahvaan ja huutaa kahta kauheammin. Nostamme sänkyyn, mutta huuto jatkuu...



Mitä siis tehdä? Iltarutiinit on kunnossa, ja myös hyviä iltoja on (lapsi sanoo hyvät yöt, juttelee itsekseen sängyssä tovin, ja nukahtaa sitten hienosti). Olemme aivan voimattomia, ja myös hyvin väsyneitä kahden tunnin iltashow' hun :-(

vai onko riehuminen alkanut vasta nyt? Voisiko lapsi olla jotenkin kipeä, pelästynyt jostain tms? Pelkääkö pimeää?

tämä on ihan uusi vaihe, lapsi kyllä hyvin tietää, mitä häneltä odotamme, ja tietää että mallikkaasta nukkumaanmenosta saa palkinnon (" eilen en noussut kertaakaan, saanko palkinnoksi purkan?" ).



Näitä kamalia vaiheita tulee aika ajoin, ilman järkeenkäypää selitystä, ja ovat todella rasittavia!

ei ole kipeä, ja valo on aina eteisesaulassa päällä + yövalo huoneessa...