Lue keskustelun säännöt.
Toinen päivä ilman tupakkaa, koska tulee vaikein paikka?
12.05.2007 |
Eli tänään on menestyksekkäästi toinen päivä ilman tupakkaa kohta ohi ja vielä ei ole tullut mitään hirveitä ongelmia. Kiinnostaiskin tietää, koska tulee ns. vaikeimmat päivät, vai voinko todella päästä irti tupakasta??? Poltin jotain kymmenen vuotta, raskausajan ja imetyksen olin polttamatta eli melkein kaksi vuotta ja sitten taas pikkuhiljaa sorruin. Jos olin päivät kotona, poltin tupakan kun lapsi meni päiväunille ja sitten taas kun lapsi illalla nukahti saattoi mennä parikin savuketta. Jos olin jossain muualla, kului tupakkaa enemmänkin. Kahteen vuoteen en ole kuitenkaan ollut päivääkään ilman edes yhtä tupakkaa. Tajusin vaan, että jollen nyt tee asialle mitään niin pian sitä taas alkaa kulua enemmän ja enemmän.
On se jännää, miten haikea olo itsellä on. Tavallaan en olisi halunnut lopettaa, kun tupakointi on mielestäni kuitenkin " kivaa" . Siis se yhdistyy aina mielessäni miellyttäviin tilanteisiin. Nytkin koen jo luopumisen tuskaa kun ajattelen, että sitten ei kesällä enää istutakaan missään biitsillä ja polteta tupakkaa. Toisaalta enpä sitä muutenkaan varmaan tekisi, koska koskaan en ole lapseni läsnäollessa polttanut ja tuskinpa taas ilman lasta lähtisin rannalle jne. Sellaisen option olen itselleni jättänyt, että jos oikein ravintolaan lähden juhlimaan, niin siellä saan polttaa, muuten en.
Kertokaa muut kokemuksianne, miten lopetus onnistui. (Tai miten se epäonnistui.) Itse en jaksa uskoa onnistumiseeni mutta toivon kovin... Toisaalta jollei sitä tupakkaa enää osta, niin ei ole, mistä polttaa.
Kommentit (16)
Miten masentava kommentti... Toisaalta tiedän itsekin, kaks vuotta olin välillä kuivilla ja sitten piti tyhmyyksissäni mennä taas aloittamaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt kun vaan muistat, ettet anna sille kuuluisalle " yhdelle tupakalle" periksi :) Tsemppiä savuttomaan elämään, mäki taas koetan tässä joskus kun saan zybanit hommattua.
Mulla oli myös niihin aikoihin hilkulla etten mennyt ostamaan tupakkaa... monta kertaa oli viittä vaille.
Onneksi pääsin sen ohi ja sen jälkeen on ollut paljon helpompaa. Nyt ollut 3,5 vuotta polttamatta.
-3-
eka viikko kokonaisuudessaan hankalahko, sitten alkaa helpottaa. Ekan kuukauden lopussa tulee viel huono hetki, mut sit suunta on aina helpompaan.
t. 1 v 3kk ilman
Eli mietin että pitäiskö jotain sellaista hommata pahan päivän varalle? Vai onko niistä mitään hyötyä? Jos ajatellaan sellaista tilannetta, että hurjasti tekee mieli tupakkaa niin jos laittaa purkan suuhun niin auttaako?
Mun mies sanoi, että se on helppoa kun ei ajattele koko asiaa ja mä itse taas ajattelen vähän väliä eli en todellakaan voi olla ajattelematta...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa se: mä poltan _vaan yhden_, en enempää. Kyllä mä siihen pystyn jne. ja monta monta kertaa on yritys tyssännyt siihen... Tyhmä, idiootti minä!
Se nicorette on niin pahaa, että entistä enemmän on tehnyt sen jälkeen mieli. Kun parin päivän päästä ei ole oikeasti enää kyse siitä nikkiksestä, vaan tavasta. Ainakin mulla, luulisin.
-8-?9?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ei kolmantena kannata sellasii enää ruveta käyttämään. Kuten joku mainitsikin, pitkität vain tuskaa.
7
Millä ihmeellä se muuten selitetään, että joku sortuu vielä vuoden parin jälkeen, kun ei sillä pitäis olla mitään tekemistä nikotiinin kanssa? Onko se niin että elimistöön jää muistiin joku tiettyy mielihyvän tunne ja sitä hakee sitten uudelleen? Kun kyllähän vuodessa jo on tavatkin muuttuneet, joten se ei voi olla siitäkään kiinni. Voi että kun olen niin huolissani, etten pysty tähän. Eikä edes tee mieli tupakkaa, mutta kaipaan niin niitä tilanteita. Hirveen vaikea selittää, mutta en oikeesti haluaisi lopettaa, tiedän vain että minun pitää lopettaa. Ikinä en kuitenkaan halua olla " tupakoiva äiti" siis niin että lapseni on jo iso ja tietää minun polttavan.
Kiitos ajatusten vaihdosta, kirjoittakaa lisää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti on sanonut meille, että joskus vielä tekee mieli tupakkaa kun joku polttaa ja se tuoksuu hyvälle. Varmaan se tosiaan laukaisee siellä mielihyväkeskuksessa jotain muistumia.
Minäkään en haluaisi olla tupakoiva äiti. Siksi yritän sinnikkäästi aina uudestaan, vaikka olen jo monesti lopettamisessa epäonnistunut. Uskon, että vielä voin onnistua.
-9-
Eli määrätyissä tilanteissa on tottunut menemään tupakalle: ruokasauhut, bussipysäkillä seistessä, ylipäätään jotakin ootellessa, vitutukseen polttelu jne. Eli se henkinen riippuvuus siinä pahinta on.
Ainakaan vielä tupakka ei todellakaan haise hyvältä, päinvastoin se yököttää. Toivottavasti sama vaikutelma jatkuu :)
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäiset lapset sulla on? Ovatko nähneet että äiti polttaa? Mulla on aina ihan kauhea olo, jos vähänkin haisen tupakalta kun tulen kotiin tms. vaikkei lapsi sitä vielä tajua. Käyn heti pesemässä hampaat ja jynssään kädet puhtaaks. Silti hävettää. Tätä taustaa vasten en ymmärrä, miksi mun pitää edes polttaa.
Ap
Huomatkaa siis, että olen " lopettanut" monta kertaa. Olen ollut vuosiakin polttamatta. Kolmen viikon kohdalla näen uniakin tupakoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopettavani vaan se tapahtui ihan vahingossa uuden elämäntilanteen myötä joten lähtökohta oli helppo toisaalta. MUTTA se mikä vielä näin 10v jälkeenkin ihmetyttää,niin mikään ei ole ollut niin helppoa.... Ei vieroitusoireita eikä nikkistäkään.... Tavasta luopuminen oli pahinta, puhuin pari kolme päivää kokoajan asiasta ja jännitin tosi paljon ekaa ravintolailtaa. Itse asiassa tuona iltana on ollut ainut hetki kun teki mieli tupakkaa. Sen jälkeen olen ollut tosi ärsyttävä niuho tupakoitsijoiden suhteen =)
Aloin polttamaan uudestaan kun hän oli puolisen vuotta. Sen jälkeen on ollut jatkuvaa taistelua itseni kanssa. :(
-9-
Sinnikkäästi ohi vaan siitäkin :)