Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan muu antanu miehelle selviä ohjeita siitä mitä onnistuneelta äitienpäivältä odottaa.
12.05.2007 |
Minä tällä kertaa tein sen. Annoin oikein seikkaperäiset toiveet.
Sanoin etten halua mitään kaupasta ostettua lahjaa. Kerroin tarkkaan minkälaisen kakun haluan ja miten sellainen tehdään. Kerroin mitä toivon ruoaksi ja annoin jopa toiveen päivän sujumisesta.
Aamulla haluan nousta ylös normaaliin aikaan. Selkävaivaisena (ja aamuvirkkuna) mulle on tuskaa heittelehtiä väkisin aamulla sängyssä odottamassa herätystä. Nousen paljon mieluummin aamulla aikasin ylös, ja voin hyvin aamupalaa syödessäni antaa lapsillekin aamupalan miehen vedellessä vielä hirsiä.
Sen jälkeen mies voikin nousta ottamaan " vetovastuun" kun minä menen rentouttaville aamupäivä" unille" hyvän kirjan kanssa (selkäkään ei protestoi kun olen ollut välissä jo pystyssä). Ja tällä aikaa miehellä ja lapsilla on hyvää aikaa keitellä äitienpäiväkahvit ja kattaa pöytä kakkuineen, itsetehtyine lahjoineen ja kortteineen.
Kahvien jälkeen olisi sitten ihana lähteä yksin kunnon kävelylenkille, jonka aikana mies tekisi ruoan. Loppupäivä voisikin sitten sujua ihan normaaliin tapaan, ei haittaa jos jotain mukavia ystäviä tulee iltasella käymään kyläilemässä. (molempien vanhemmat asuvat kaukana eli näitä vierailuja ei ole meillä ohjelmassa)
Tällainen ohjeistaminen ei todellakaan ole ollut minun tapaistani ja vähän aprikoin mitä mies moisesta tykkäisi. Vaan hänpä olikin ihan mielissään. Ihmetteli vain miksei naiset yleensäkin vois opetella kertomaan mitä haluavat niin ei miesten tarttis yrittää arvailla ja tulkita toisen epämääräisiä vihjeitä.
Kommentit (10)
Petyin niin pahoin ekana äitienpäivänä,
että otin opikseni
ja nykyään annan miehelle etukäteen ohjeet ja
hienosti on mennyt jo 5 vuotta!!!
Naisellakin on oikeus ONNEEN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
_kertaakaan_ aamulla nukkunut pitkään, heräsin aina seitsemän jälkeen lapsen kanssa. Pyysin hyvissä ajoin nätisti mieheltä, että mies heräilisi äitienpäivän aamuna lapsen kanssa. Mies valvoi tolkuttoman myöhään, ei herännyt aamulla yrityksistäni huolimatta, kömpi puoli kymmeneltä muniaan rapsuttaen makkarista ja ojensi paketoimattoman lahjan ja painui takaisin nukkumaan. Että näin, vttuprkle.
Terveisin 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko myöntää, että itsekkin vähän vinkkasin mitä häneltä odotan, koska mies ei oikein ole hyvä näissä jutuissa. ;)
Viime äitienpäivä, joka oli mulle eka, ei mennyt ihan putkeen, mutta muisti kuitenkin. Se on tietysti pääasia. :)
Sanoin, että en halua mitään makeaa syötävää ( miehellä on vaikeuksia käsittää, että en pidä makeasta kuten hän. ;D ), sanoin myös, että muistaminen omalla tavallaan on tärkeintä, ei hienot ja kalliit lahjat, en edes halua mitään älytöntä materiaa, jotain pientä vaan joka tulee puhtaasta sydämestä ja mukavan päivän perheen kanssa.
Ymmärrän kyllä, että mies ei oikein ole perillä ja hyvä näissä äitienpäiväjutuissa, koska ei ole ko. päivää koskaan ennen minua viettänyt. Hänen maassaan ei sellaista päivää ole.
Tosi suloista silti, että yrittää. :)
Miksi se muka ei voi tulla miehen omasta tahdosta jos vaimo on kertonu mitä odottaa? Minä (siis ap) TIEDÄN että mies todella haluaa järjestää mulle mukavan äitienpäivän mutta ollaan sen verran erilaisia että hänen käsityksensä mukavasta ei ole useinkaan sama kuin minun käsitykseni. SIksi ne yllätykset eivät useinkaan osu kohdalleen. Meillä mies oli tosi aidon tuntuisesti mielissään kun kerroin mistä elementeistä minun onnistunut äitienpäiväni koostuisi ja luultavasti tulee toteuttamaan tätä toivetta niiltä osin kuin hyvin sujuu.
Tiedän ettei tällainen sopisi läheskään kaikille. Moni nauttii yllätyksistä ja toiset yllättämisestä. Mutta pointtini oli siinä, että kysyin onko muita jotka olisivat näin menetelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuosia yh enkä todellakaan odottanut että pienet lapset ymmärtäisivät miten toimia, muutoin kuin antamalla päiväkodissa tehdyn lahjan.
Nyt minulla on uusi mies, mutta tuntuisi hassulta odottaa tai pyytää häneltä juhlistamaan minun äitienpäivääni, eihän hän ole minun lasteni isä. Mutta silti joka isänpäivä lasten kanssa muistamme häntä juhlimalla " isäpuolenpäivää" :).
Salaa toivoisin että hänkin lasten kanssa keksisi jotain kivaa, mutta yksinkertaisesti en vain kehtaa odottaa tai pyytää sellaista.
Jos sen ääneen sanoisin, se tuntuisi jotenkin pakottamiselta. Hän kuitenkin muuten muistaa hemmotella ja lahjoa minua.
Alue: Aihe vapaa
Tuossa yhdessä ketjussa jo valitinkin miten VITUIKSI koko juttu meni. Anteeksi kiroiluni, mutta en ole vuoden päästäkään päässyt vielä yli siitä loukkauksesta.