Perätilasynnytys vaiko sektio?!
Selvisi yhtäkkiä rv 37+1 että vauva onkin perätilassa vaikka koko ajan neuvolassa sanottu että rt on. Kivakiva! Ei onnistunut enää kääntäminen tietenkään ja nyt sitten murehdin itseni kipeäksi että mitä tehdä. Lääkäri todennäköisesti suosittelee alatiesynnytystä, jos lantio tarpeeksi tilava. Yksi aikaisempi alatiesynnytys siis takana. Muttamutta.. nyt on kyllä itseä ruvennut mietityttämään onko oikea vaihtoehto!! Ei kai ne voi pakottaakaan vai voiko?? Rupee oleen vähän kiire jo päättääkin! Olisiko jollakin kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta?? Miten sinä asian ratkaisit..?
Kommentit (20)
Halusin kiittää kaikkia vastanneita! Olette antaneet miettimisen aihetta. Asia on kyllä niin kaksipiippuinen juttu, että vaikea itse päättää... Olemme kuitenkin nyt kääntymässä sen sektion puoleen, jos vain sellaisen saan sovittua. Takana on ennestään yksi alatiesynnytys, joka päättyi imukupilla vauvan ulos saattoon ja kokemukset siitä eivät ole kovin hyvät. Synnytys oli rankka, pelottava ja olin alapäästä todella kipeä monta viikkoa. Toiveissa oli tosiaan " normaali" alatiesynnytys, mutta kai se sektiokin on yhtä hyvä. En voisi koskaan unohtaa, jos vauvalle tulisi jotakin vaurioita synnytyksessä!!! Parempi siis itselle kipu kuin epävarmuus kuinka kaikki lopulta menee. vaikka onhan siinä sektiossakin tietysti vaaransa... Maanantaina olen paljon viisaampi kun olen käynyt äitipolilla puhumassa ja toivottavasti saan rauhan, kun päätös on tehty!!
Itsellä on myös tämä synnytystapa päätös edessä. Missä asennossa perätilasynnytyksessä ponnistetaan? Luin eräästä kirjasta, että suositeltavin on kylkiasento, mutta mitään muuta ei asennosta mainittu. Voiko ponnistaa jakkaralla? Se kun on ollut itselle huomattavasti helpompi ponnistusasento. Entäpä käynnistetäänkö perätilasynnytystä?
Voisin kuvitella synnyttäväni perätilan, jos sitä ei laskettaisi yliajalle ja vauvaa kasvamaan 4-kiloiseksi ja jos ponnistus onnistuisi jakkaralla.. Mutta kyllä silti hirvittää ja paljon!!
Eli vasta synnytyksen oltua hyvän aikaa käynnissä huomattiin.
Valitsimme sektion ja mielestämme oli hyvä päätös.
Haeppa noita vanhoja keskusteluita tästä aiheesta, niistä voi olla hyötyä. myös tuolla Taaperot ja leikki- ikäiset puolella on tästä samaisesta aiheesta ihan tuore ketju. Ehkä siitä ois apua.
kun mulla vauva tietoisesti koko ajan perätilassa ja mulle taasen suoraan terkkari sanoi että ehdottavat kääntämistä mutta ne harvoin onnistuu ja sen jälkeen se on sektio. Mulle ei ees puhuttu synnyttämisestä. Mutta itsekään en tiiä pitäskö sitä yrittää..mitenkä ne ylensä menee. meillä vielä aikaa kääntyä mutta en jaksa uskoa että enää kääntyy.
rv.31+3, että kokemuksia kaipaan minäkin.
Vauva siis kääntyi pari viikkoa ennen synnytysä perätilaan, ei kääntynyt, vaikka yritettiin. Paniikki siis kasvoi, koska lantioni kuvattiin ja lääkärit totesi että on tilava lantio ja lapsi kun ei ole ensimmäinen niin hyvin uskaltaa synnyttää.
No, sektiopäivä sovittiin mutta synnytys käynnisttyi ennen, kerroin jo puhelussa synnytysosastolle että haluan sektion niin kuin oli puhe, koska mua pelotti, aivan KAMALASTI synnyttää lapsi perätilassa.
Sairaalaan päästyäni sain supistusta estävää lääkettä (mikä ei auttanut kovin kauaa), ja minulle kerrottiin että vasta aamulla on tilaa leikkaussalissa, joten koitin kestää siihen asti.
Supistukset paheni, mutta koitin sinnitellä.
Kunnes hoitaja oli tulossa laittamaan katetria ja silloin minua alkoi enemmän hirvittää se leikkaus...
Joten pyysimme mieheni kanssa lääkärin paikalle, jotta saisimme kerrata kaikki vaarat ja toimenpiteet kummassakin ja päädyimme alatiesynnytykseen. (kiitos myös mieheni joka oli järkevämässä tilassa silloin)
Ja todellakin voin vain kiitellä itseäni ja miestäni päätöksestä, koska sali oli täynnä asiantuntevaa porukkaa (Lääkäriä 3 kpl, kätilöitä 2 kpl, lastenhoitajaa 2kpl, ja sain kaikki puudutukset mitä pyysin ja koko ajan ohjeita miten olla ja ponnistaa ja mitä näkyy ja mitä kukakin tekee siellä alapäässä.
Väliliha leikattiin, toivoin että ei, mutta se on pakko, jotta saivat lasta käännettyä, mutta siis ei repeämiä, ja olen toipunut todella hyvin synnytyksestä, nopeammin kuin sektion tehneet, mitä nyt kaveripiirissä on seurannut ja jutellut.
Alapää on ihan normaali siis. =)
Voin sanoa että pelotti ja paljon, mutta jälkeenpäin olen tyytyväinen valintaani, oli kuulemma esimerkillinen perätilasynnytys.
Lapsi oli tosin melkein kilon isompi kuin painoarvio oli, siis reilusti yli 4kg mutta kaikki meni hyvin, ja lääkärit myös lohdutti, että jos synnytyksen aikana tulee hiukankaan jotain ongelmia, niin sektioon lähdetään paljon helpommin kuin normaalissa synnytyksessä.
Alatiesynnytys on ehdottomasti parempi. Itse olen joutunut sektioon aikaisemmin ja sen jälkeen on myöhemmissä raskauksissa ollut hankalia ongelmia (sikiöaikaista hapenpuutetta yms), kun sektioarven takia istukka ei ole kunnolla kiinnittynyt yms.
Itse toivuin sektiosta nopeasti. Alunperin raskausaikana halusin synnyttää alakautta ja pelkäsin sektiota , mutta kun pelkoni toteutui ja siihen päädyttiin, niin ei se ollutkaan paha juttu.
Lapsi on siis ainokaisemme. Eli ensisynnyttäjä olin ja lantiossa ahtaumaa. Olen kyllä muutenkin pienikokoinen 150 cm ja 42 kg normaalitilassa. Tosin ei kai tuolla lantioon ole vaikutusta....
Ei tiedetty mahtuuko normaalitilassakaan oleva lapsi ulos. Mutta sitä ei ehditty tarkemmin tutkia, koska synnytys käynnistyi.
Ota hyvin selvää vaihtoehdoista ja tee sitten päätös.
Onnea matkaan!
Selälleen tai puolimakaavaan asentoon jalat ylhäällä telineissä joudut, jos kätilöt ja lääkärit saa päättää.
Oma kokemus kaksossynnytyksestä, jossa B-vauva perätilassa. A-vauvan synnyttyä laittoivat jalkatuet sun muuta sänkyyn kiinni. Kieltäydyin ponnistamasta moisessa kamalassa asennossa ja olin kyykyssä siinä sängyllä, sängyn pääty oli nostettu ylös selkää tukemaan. Reilu kaksikiloinen vauva tuli helposti ulos ilman eppariakin, veljensä oli jo tosin raivannut tietä. Pään auttoi ulos lääkäri.
Tuota jalat ylhäällä asentoa perusteellaan sillä, että lääkärillä on enemmän tilaa ja saa helpommin vauvan pään autettua ulos. Mitään muuta perustetta sille ei ole.
Jakkaralle tuskin pääset. Mutta voi siinä sängylläkin tosiaan olla kyykyssä.
Rv 34 menossa ja vauva perätilassa. Liikkuu paljon mutta koko käännöstä ei luultavasti ole tehnyt pitkään aikaan. rv 36 taas tarkistamaan tarjontaa..mahdollisesti yritetään kääntää... kertoisko joku mulle miten se käytännössä taahtuu?
Meille tulossa pikkuinen vauva..arvioitu että jos laskettuun aikaan menee niin vähän alle 3kg syntyy. Jännittää ja pikkuisen huolettaakin että minkälainen synntys tulee...perätila..normaali vai pitääkö tehdä sektio. Vielä ainakin kammoan sektiota.
Mammanmarakatti:
...Kääntämisyrityksestä on ketju tuolla odotuspuolella
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=10989135&p=1&tm…
Omien kokemuksien perusteella kumman herkästi pääkaupunkiseudulla lääkärit olettavat, että perätilavauva synnytetään alateitse. Ohjaavat äitejä siihen suuntaan, alatiesynnytyksen riskejä ei käydä läpi, vaan tiedot joutuu hankkimaan itse. En tiedä johtuuko tämä alatiesynnytyksen automaattinen suosittelu kustannustekijöistä, eli sektio maksaa enemmän?
Mahtaakohan olla kovinkaan yleisiä nuo hankaluudet seuraavassa raskudessa, jos on ollut sektiossa...En ole kuullut muita kertomuksia kuin pupu2:n. Itsellä 2 sektiota ja kolmanteen menossa eikä ole ollut mitään ongelmia raskuden aikana.
että kuinka yleisiä mahtaa olla nuo sektion jälkeisen raskauden vaivat...
Mulla on kans takana yksi hätäsectio, jonka jälkeen olen ollut kaksi, nyt kolmatta kertaa raskaana eikä arvista ole ollut mitään haittaa. Yleensähän istukka kiinnittyy johonkin muualle kun eteen, silloinhan tietysti voi aiheutua kiinnittymis hankaluuksia...
Onko muilla kokemuksia vastaavasta?
S rv 18+5
Siis mulla takana vaan yksi sectio ja 2 alatiesynnytystä
oli pakko osallistua keskusteluun. Itselläni viikot 23+0 ja vauva on pystyssä niin että pää lähes kylkikaaressa. Eli ylhäällä ja oudossa asennossa. Jalat tulossa ulos ensin, tällä hetkellä. Esikoinen syntyi 42+4 ja painoa 4kg, neljän päivän käynnistyksen jälkeen kun synnytys päättyi kiireelliseen sektioon. Meidän suvussa kaikki lähinaisten raskaudet menneet yli.
Jo edellisen sektion vuoksi menen synnytystapa arviointiin. Toki vauva kerkeää kääntyä mutta hän on tykännyt olla tuossa asennossa alusta asti. Milloin tuo mahdollinen kääntäminen olisi ajankohtainen? Itseäni mietityttää tuo synnyttäminen perätilassa. Onko jollain tietoa kuinka toimitaan vastaavassa tilanteessa l-pksn alueella?
Itse valitsin ensisynnyttäjänä sektion! Mielestäni se on vauvalle turvallisin tapa syntyä, vaikkakin hyvin menneitä perätilasynnytyksiä varmasti löytyy! Omasta lähipiiristä löytyi kuitenkin huonosti mennyt perätilasynnytys ja kyllähän se pisti miettimään...etenkin kun perätilasynnytykset saattavat silti päättyä hätäsektioon!
Mutta se on jokaisen henkilökohtainen päätös joten onnea synnytykseen, oli tapa mikä hyvänsä :)
Itsekin toivuin sektiosta nopeasti, sen puoleen ei ollut ongelmia.
Erittäin ongelmallista oli kuitenkin se, että nuorimmainen lapseni kärsi raskausaikana merkittävästi (mm. hapenpuutteesta yms.) aikaisemmin tehdyn sektion aiheuttaman istukan kiinnittymisongelman takia. Eli jos haluat vain yhden lapsen on sektio varmaan hyvä päätös. JOs haluat useita lapsia, mieti tarkkaan haluatko riskeerata heidän raskausaikansa. Vaikea päätös.
kun alatiesynnytyksessä ehti tulla hpenpuutetta. Ei ollut perätilassa kuitenkaan. Keskimmäinen syntyi normaalisti alakautta ja ny kaksoset rv 33+2 ovat molemmat perätilassa ja näillä näkymin sektio tulossa, jos eivät vielä käänny. Sektiosta toivuin aikoinani hyvin ja nopeaa eikä siitä aiheutunut kohtuun mitään ongelmia. Ainoastaa toisen lapsen synnytystä ei voiti mitenkään vauhdittaa kohdun repeämisriskin vuoksi, kun sektiosta oli silloin vain 1 v 9 kk aikaa.
Itse synnytin perätilavauvan kuukausi sitten alateitse. Pitkään asiaa mietin ja olin jo kallistumassa sektioon, mutta lääkärit vakuuttelivat minulle, että alatiesynnytys parempi, sillä vauvan painoarvio samaa luokkaa kuin esikoisella ja röntgenkuvien perusteella minulla väljä lantio. Samoin se, että ponnistusvaiheessa kolme lääkäriä ja tuplamiehitys kätilöitä paikalla, sekä sektiovalmius saivat ajatukseni muuttumaan. Mutta silti synnytyksen käynnistyessä minua jännitti aivan valtavasti. Lopulta koko synnytys oli huippukokemus! Synnytys eteni nopeasti ja ponnistuvaihe oli helppo ja miellyttävä, kesto yksi supistus! Toipuminen sujui ripeästi, eli olin heti " vireessä" synnytyksen jälkeen. Kokemukseni perusteella voin suositella alatiesynnytystä, mutta riskit on hyvä tiedostaa ja miettiä asia perusteellisesti.
Moni tuntuu epäilevän ulkokäännöstä, mutta minulla on siitä ihan hyvä kokemus. Ulkokäännös tehtiin rv36, kun lääkärin kanssa ensin oltiin siitä neuvoteltu. Kyllä lääkäri käytti kovasti voimaa, mutta kaikki sujui hyvin. Pitkällisen yrittämisen jälkeen vauva kääntyi niin etten sitä itse huomannut ollenkaan. Tilannetta seurattiin hyvin tarkkaan koko ajan ultralla.
Sain synnyttää tyttäreni sitten alakautta kuukauden kuluttua. Onneksi käännös onnistui ja vältyin leikkaukselta.
Olisi kiva kuulla lisää näitä perätilatarinoita. Oma vauvani on myös perätilassa ja raskausviikkoja on 32+6. Toki vauva kerkeää kääntymään vielä, mutta kun hän on istunut kohdussa jo ainakin viisi viikkoa. :-) Sitkeä tapaus taitaa olla, kun ei halua mennä pää alaspäin.
Minulla on kontrolli äitipolilla rv 36 ja samalla vauva yritetään kääntää JOS ei ole siihen mennessä kääntynyt.
Itse haluaisin synnyttää lapsen alakautta, vaikka hän olisikin perätilassa. Kaksi aiempaa (molemmat raivotarjonnassa) synnytystä ovat menneet hyvin. Katsotaan mitä lääkäri sanoo...
T: Ona rv 32+6
Viime syksynä minulle kävi samoin ja voi sitä itkun päivää kun neuvolasta kotiuduin. Pelkään yli kaiken leikkausta mutta pelkäsin kyllä synnytystäkin perätilassa. Takana oli neljä aiempaa synnytystä. Vauvaa yritettiin kääntää muttei se onnistunut. Tenttasin lääkärin tyhjiin kysymyksilläni ja minulle suositteli heti kaksi eri lääkäriä synnytystä. Vauvan painoarvio oli tuolloin 2,5kg (rv n37) ja ensimmäinen lapsi melkein 4kg niin siinä perustelu.
Täällä suositaan perätilasynnytyksiä. Minulle kerrottiin että 3,5kg on painoraja-arvio maksimi milloin suositellaan synnytystä vielä. Sen jälkeen harkitaan tarkemmin. Ja lantio kuvataan. Kivunlievitys luvattiin paras mahdollinen ja sekin kerrottiin että jos alkaa synnytys hidastuun niin herkästi lähdetään sitten leikkaussaliin.
Olin päättänyt että haluan kuitenkin leikkauksen ja sanoin sen lääkärillekin. Sanoin myös sen etten vielä tiedä kumman valitsen. Kun lääkäri oli niin hyvä puhumaan että vähän tuntui se synnytyskin hyvältä.
MUTTA sen sanoin lääkärille että jos tulen parin yön kuluttua kun synnytys käynnistyy ennen seuraavaa polikäyntiä, niin onhan minulla sitten mahdollisuus myös siihen leikkaukseen. Ja lääkäri sanoin että
KETÄÄÄN EI VOIDA PAKOTTAA SYNNYTTÄMÄÄN PERÄTILASSA.
Että siihen voit luottaa.
No minun tarinani päättyi niin että vauva kääntyi kaksi päivää kääntöyrityksen jälkeen ja syntyi onnellisesti raivotarjonnassa alakautta. Mutta täällä oli niin rohkaisevia kertomuksia nyt että taidan valita jos vielä tämä tilanne tulee eteen niin synnytyksen.
Voimia sinulle synnytykseen ja ratkaisun tekoon. Tiedän miten kauhea tilanne sinulla on. Kyllä minä itkin monta päivää, takana nimittäin oli vaikea synnytys ja toivoin että kokisin vielä sen helponkin, mutta minua kyllä koeteltiin tosissaan. Mutta sain sitten vaikeuksien kautta sen maailman helpoimman synnytyksen.
Onnellista synnytysmatkaa!