Lue keskustelun säännöt.
Suru siitä, etten kykene enää juurikaan ajamaan autoa
12.05.2026 |
Olen aina rakastanut autoilua, ollut jopa hyvä kuski. Käynyt lomailemassa ja kavereiden luona toisella puolen Suomea itse ajaen. Käynyt töissä eri paikkakunnalla. Ei mitään ongelmia.
Ja nyt olen sairastunut, enkä enää pysty ajamaan autoa kuin hyvin lyhyitä matkoja. Tulen kipeäksi, kroppa ei kestä.
Läheiseni asuvat kahden tunnin ajomatkan päässä ja viime viikonloppuna kävin siellä. Ja nyt ymmärrän sen olleen viimeinen kerta, koska nyt keskiviikkona olen edelleen niin kipeä, että tarvitsen voimakkaita kipulääkkeitä, että pystyn olemaan. Tosi kova kolaus henkisesti, tajuta että minä en kykene enää tällaisiin ajomatkoihin.
Asun ihan keskellä ei mitään, eikä täällä ole julkista liikennettä. Jos lähtisin tapaamaan sukulaisia tai ystäviä, rautatieasemallekin pitäisi ajaa yli tunti. Ja toisessa päässäkin se ongelma, että pitäisi saada sieltä kyyti perille saakka. Ei mitenkään helppo rasti.
Onneksi on puoliso, joten en aivan jää yksin, ja hänen kyydissään pääsen kulkemaan. Mutta ymmärrän nyt, että jos puoliso on töissä vaikka joidenkin juhlien aikaan, en voi osallistua.
Työtäkään en voi enää valita oman halun mukaan, vaan täytyy olla samalla paikkakunnalla tai etätyö. En kykene ajamaan päivittäin työmatkaa, oikein mihinkään.
En hae tällä purkautumisella oikein mitään, korkeintaan vertaistukea jos sitä sattuu löytymään. Harmittaa nyt vain niin, että piti purkautua.
Kommentit (31)
Samanlaisia fiiliksiä eletään. Näköni huonontuu jatkuvasti ja asteittain olen luopunut autoilusta. Välillä ollut kokonaan ajamatta, kun on tullut muita terveyshuolia päälle.m
Tämä sattuu minuun niin kovin. Kun tiedän, että kohta on pakko lopettaa kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuttelu kestää aikansa ja ajatusprosessit. Muilla ei ole koskaan ollut autoa, maaseutua, kumppania, työpaikkaa tms. Paraneeko siitä vielä. Pääseekö mopoautolla kauppaan tai tilaus? Hitaammin.
Näin bussipysäkillä yks päivä vanhan miehen, joka kyseli apuja bussimatkustamiseen, kun koko aikuiselämän ajanut autolla ja nyt oli otettu kortti pois. Tuli jotenkin surullinen olo, on se vanhentuminen yhtä luopumista.
Olihan täällä kohtalotovereita. Tsemppiä teille. Kyllä se koville ottaa, kun kerta toisensa jälkeen joutuu tärkeistä asioista luopumaan, vaikka ei haluaisi. Ja hankaloittaa arkea ylipäätään. Ap
Minä en ole koskaan pystynyt ajamaan autoa, vaikka ajokortin sainkin. Nyt on ikää jo yli 60 v. Olen asunut muutamalla eri paikkakunnalla elämäni aikana ja aina valikoinut asuntoni niin, että pystyn kävelemään töihin ja lähellä on kauppa, josta pystyn kantamaan ruokaostokset kotiin. Elin sinkkuna pitkään. Nykyään on puoliso, joka ajaa autoa ja sillä kuljemne. Silti huomaan, että vaistomaisesti aivoni aina tekee vaihtoehtoisen suunnitelman miten joku suunniteltu kulkeminen onnistuisi julkisilla ja/tai taksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan pystynyt ajamaan autoa, vaikka ajokortin sainkin. Nyt on ikää jo yli 60 v. Olen asunut muutamalla eri paikkakunnalla elämäni aikana ja aina valikoinut asuntoni niin, että pystyn kävelemään töihin ja lähellä on kauppa, josta pystyn kantamaan ruokaostokset kotiin. Elin sinkkuna pitkään. Nykyään on puoliso, joka ajaa autoa ja sillä kuljemne. Silti huomaan, että vaistomaisesti aivoni aina tekee vaihtoehtoisen suunnitelman miten joku suunniteltu kulkeminen onnistuisi julkisilla ja/tai taksilla.
Et ole siis koskaan vaihtanut työpaikkaa? Tai mitään kauppaa ei ole suljettu?
Pakettiauto? Voit istua suorassa. Vai eikö sekään onnistu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakettiauto? Voit istua suorassa. Vai eikö sekään onnistu?
En ole aloittaja mutta pakettiautohan on to-del-la huono istua!!
Vierailija kirjoitti:
Ikävä juttu. elämä on luopumista. Itsekään en enää kykene pitkiin matkoihin. Silmät menneet niin huonoiksi että pimeällä en enää uskalla ajaa
On se minullekin jo aika haasteellista ajaa pimeällä etenkin jos sataa. Ja jo jonkun 300 kilsan matkan jälkeen kroppa on jotenkin kankea ja jäykkä, jalatkin kuin puupökkelöt. Ei mitään jakoa ajaa nykyisin yhtä soittoa esim Lappiin jonne matkaa yli 1000 kilsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakettiauto? Voit istua suorassa. Vai eikö sekään onnistu?
Tätäkin testattu, ei auta. Ap
Oletko ylipainoinen? Ylipaino aiheuttaa monille kipuja ja vaivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vasta alle viiskymppinen enkä uskalla enää ajaa. Muistelen että alussa se oli ihan helppoa mutta jossain vaiheessa se alkoi vaikeutumaan ja aloin mokailemaan liikenteessä ja ne mokat jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa. Viimeinen niitti taisi olla se kun oli lähellä etten ajanut lapsen yli.
Minä jouduin luopumaan autosta ja ajamisesta jo kymmenen vuotta sitten. Ei ollut varaa enää pitää autoa ja terveyskin meni niin huonoksi että olisin hengenvaarallinen tien päällä. Linja-auto on ainoa millä pääsen tästä kaupungista pois mutta vuoroja on vähennetty niin paljon että aina pitää olla pari yötä reissussa jos haluaa nähdä lapsenlapsia. Ihana istua autossa ja joku muu ajaa. Voi ajatella omiaan tai selata puhelinta. Ei tarvitse stressata enää millä rahalla korjaa autoa tai vaihtaa autoa. Pysyy kuntokin parempana kun kävelee tai pyöräilee joka paikkaan lähellä. Mitään huviajeluja en enää kaipaa, sitä harrastin kymmeniä vuosia ja aina kului rahaa johonkin turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole pystynyt ajamaan autoa kuin lyhyitä matkoja. Tämä alkoi 20-vuotiaana. Siis 25 km pystyn ajamaan.
Erittäin kurjaa, kjn en myöskään pysty kävelemään pitkiä matkoja, niin julkisilla kulku ei onnistu.
Olen kuuskymppinen.
Ap, pystyt kuitenkin istumaan auton kyydissä ja käymään töissä. Eihän nykyiset automaattivaihteiset autot aiheuta juurikaan fyysistä rasitusta kuskille.
En tiedä lohduttaako, mutta minä en ole koskaan pystynyt ajamaan autoa. Olen niin tyhmä ja hidas älyinen, etten oppinut ajamaan autokoulussa. Vänkäsin itse ihan liian aikaisin ekaan ajokokeeseen, joka tietenkin meni todella surkeasti, ja olin siinä vaiheessa niin väsynyt (luultavasti yhtenä syynä sosiaalisten tilanteiden pelko) koko autokouluun ja inhosin autolla ajamista, että jätin koko homman sikseen. Sen sijaan rakastan ajella omin voimin polkupyörällä ja käydä pitkillä kävelylenkeillä, ja myös juoksemisesta tykkään.
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta alle viiskymppinen enkä uskalla enää ajaa. Muistelen että alussa se oli ihan helppoa mutta jossain vaiheessa se alkoi vaikeutumaan ja aloin mokailemaan liikenteessä ja ne mokat jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa. Viimeinen niitti taisi olla se kun oli lähellä etten ajanut lapsen yli.
Minä taas en edes saanut autokoulua suoritettua. On todella ikävää huomata olevansa keskivertoa hidasälyisempi. Kadehdin niitä, jotka esim. luonnonsuojelun vuoksi ja vaikka sairastumisen vuoksi välttävät autoilua, koska tiedän, että heillä syynä ei ole tyhmyys ja hoksottimien heikkous, ja tarpeen vaatiessa he voisivat vaikka ajaakin. Olen vielä miespuolinen, eli ihan totaalisen epäonnistunut yksilö siltä kannalta, kun en edes autoa osaa ajaa...
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta alle viiskymppinen enkä uskalla enää ajaa. Muistelen että alussa se oli ihan helppoa mutta jossain vaiheessa se alkoi vaikeutumaan ja aloin mokailemaan liikenteessä ja ne mokat jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa. Viimeinen niitti taisi olla se kun oli lähellä etten ajanut lapsen yli.
Sen haluan sanoa, että on oikea päätös jättää ajamatta kuin riskeerata muut. En oikein ymmärrä alapeukuttajaa, haluaisitko että tällainen kuski on liikenteessä?
Itse en ole ajanut juurikaan ajokortin saatuani. Elämä on ollut aika helppoa kun puoliso ajaa, mutta tiedän olevani pulassa jos puoliso ei pystyisi enää ajamaan tai hänelle kävisi jotain.
Mutta ap:lle kysymys: pystyisitkö muuttamaan? Lähelle julkisia, juna-asemaa tai bussiyhteyksiä? Olen itse miettinyt että jos puolisolle käy jotain niin muuta kotikaupungin keskustaan, jossa junalla pääsee helposti minne vaan ja kaupat lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä juttu. elämä on luopumista. Itsekään en enää kykene pitkiin matkoihin. Silmät menneet niin huonoiksi että pimeällä en enää uskalla ajaa
On se minullekin jo aika haasteellista ajaa pimeällä etenkin jos sataa. Ja jo jonkun 300 kilsan matkan jälkeen kroppa on jotenkin kankea ja jäykkä, jalatkin kuin puupökkelöt. Ei mitään jakoa ajaa nykyisin yhtä soittoa esim Lappiin jonne matkaa yli 1000 kilsaa.
Siis istutko sen koko 300 km yhtä soittoa autossa ratin ääressä? Ainoa jaloittelu on lyllerrys huoltoasemaan kahville ja pullalle? Ei ihme, jos on kroppa jäykkänä. Luulisi järjen sanovan, että välillä on pidettävä kunnon taukojumppa.
Ikävä juttu. elämä on luopumista. Itsekään en enää kykene pitkiin matkoihin. Silmät menneet niin huonoiksi että pimeällä en enää uskalla ajaa