Mistä sen eron tietää, yrittääkö intuitio varoittaa jostain, vai onko kyseessä vain oma ahdistus tms?

Luota intuitioon. 

Vierailija kirjoitti:

Luota intuitioon. 

Jos on yhtään huonoja kokemuksia taustalla elämässä, ja todella monella on, niin intuitio voi myös johtaa väärään. Tai no, onko se edes intuitiota silloin, vai jotain traumareaktiota?

Joskus voi kanssa olla yltiöoptimistinen fiilis jostain asiasta, tai ihmisestä ja intuitio vilkuttaa vihreää valoa, mutta siitä ihmissuhteesta, tai asiasta tulikin sitten täysi katastrofi. 

Ei sitä aina tiedä mutta pitää oppia lukemaan omia reaktioitaan. Onko tyypillistä olla ahdistunut tai onko kokemuksia jotka aiheuttaa sen että pelkoja on mielenpäällä. Seuraa yleistä olotilaansa että tuliko varoitus sen ulkopuolelta eli intuitiosta vai onko kokemuspohjaista pelkoa. 

Intuition varoituksista osa on lieviä ja osa kunnon varoituksia. Ovatko lievät aina edes tarpeen? Joskus olisi helpompi olla stressaamatta että kaatuu portaissa ja kaatua vaan. Sama ihmisten suhteen jos ongelmat on lieviä. 

Luotan omaan intuitioon. Teeskentelevät, epärehelliset ihmiset eivät osaa täysin peitellä mikroilmeitään ja eleitään, vaikka puhuisivat muuta. 

Näin videonpätkän jossa joku avasi intuition ja pelon eroa. Intuitio kuiskaa, intuitio ei vaadi nopeaa toimintaa ja intuitio muistuttaa pitkänkin aikaa. Pelko huutaa, se vaatii nopeaa tai välitöntä asian ratkaisua ja se saattaa hiipua hyvinkin nopeasti. 

Esimerkiksi kun tapaat uuden kumppaniehdokkaan ja hänellä on tiettyjä ulkoisia ominaisuuksia (ulkonäkö, harrastukset, ammatti/työpaikka, asunto, omaisuus), joita arvostat, voi olla vaikeaa kuunnella intuitiota, joka kehottaa sinua välttämään tutustumista häneen. Koska ulkoiset ominaisuudet merkkaavat sinulle paljon. Kuitenkin intuitio on se, johon pitäisi luottaa, erityisesti keholliset tuntemukset kannattaa huomioida. Intuitiosi pyrkii suojelemaan sinun henkeä ja terveyttä. Älä sivuuta sitä. 

Hyvä kysymys! Just googlasin joku päivä sitten aiheeseen liittyen ja tuohon on tosiaan joitakin tapoja yrittää erottaa se. Mutta mulla on aina ollut tosi vahva intuitio (INFJ) ni luotan siihen kuin kallioon joissain tilanteissa. Pahin moka mitä oon elämässäni tehnyt niin on se, etten luottanut siihen yhdessä tärkeimmässä asiassa. Mutta aina pitää olla järkeäkin mukana. Et vaikka intuitio sanois mitä ni ei ikinä tuntemattomien kanssa minne tahansa lähdetä!

Se, on just se intuitio. Sellainen ohimenevä välähdys johon ei aina huomaa tarttua, tai ei ehdi huomata.  Mä olen säästynyt monelta kun olen kuunnellut itseäni. 

Anna itsellesi aikaa. Hyvissä ihmissuhteissa ei ole paineen tunnetta. Voit rauhassa miettiä omia tuntemuksiasi, eikä tarvitse tehdä äkkinäisiä päätöksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Se, on just se intuitio. Sellainen ohimenevä välähdys johon ei aina huomaa tarttua, tai ei ehdi huomata.  Mä olen säästynyt monelta kun olen kuunnellut itseäni. 

Mulla se kyllä huusi tarttumaan tilaisuuteen yhdessä asiassa pitkään, mutten silti tarttunut ja se kaduttaa varmaan koko loppuelämäni.

Kuinka moni on joutunut katumaan kun on kuunnellut intuitiotaan? Kuinka moni on katunut, kun ei sitä kuunnellut?

Oon mm trauma-,ahdistuneisuus ja paniikkipotilas ja olen katunut niitä lukemattomia kertoja, kun en totellut sitä mistä joku yrittää varoittaa. Toisaalta en katunut niitä kertoja, kun laitoin itsepäisesti pelkoni sivuun ja menin sinne minne intuitiivisesti halusin vaikka kaikki järki olis sanonut muuta.

Hyvä kysymys, johon en valitettavasti osaa antaa varmaa vastausta. Omien kokemusten perusteella sanoisin, että intuitio tuntuu selkeydeltä ja ahdistus kaaokselta. Ahdistukseen liittyy taukoamaton ajatusten myrsky. Intuitio tulee tajuntaan sellaisena hiljaisena tietämisenä, kun on levollisessa tilassa kuten juuri nukahtamaisillaan tai hieronnan jälkeen. Gut feeling.

Oma mieliala on sidoksissa ruokaan ja sen sellaiseen. Jos joku ihminen stressaa sinua, se johtuu siitä, että hän ei ole sinulle sopiva. Suurin osa miehistä on tällaisia ja keho varoittaa siitä. Keho tietää asioita, mitä mieli ei. Onko miehellä väkivaltataustaa, pettääkö, mitä tekee selkäsi takana, jne.

Haittapuoli intunitiivisuudessa on se, ettei oikein voi enää sulkea silmiään siltä, kun tapaa epäsopivia kumppaneita. Ei voi valehdella itselleen.

Itse en jää ihmettelemään syitä, miksi joku on epäsopiva. Jos keho näin sanoo niin asia on sillä selvä ja elämä jatkuu. Olen tehnyt sen virheen pari kertaa, etten ole kuunnellut kehoani, ja seuraukset ovat olleet lähes aina katastrofaaliset.

Intuitio on se mikä kertoo. Jos joku henkilö vaikuttaa epämiellyttävältä muuten tai sen seurassa on vaikea olla tai ei keksi puhuttavaa tai ihan mitä vaan, se ei tarkoita, että se henkilö olisi heti jotenkin paha ihminen, vaan siinä tulee esille nimenomaan ne omat traumakäyttäytymiset. Ne voi tunnistaa itsessä ihan tarkkailemalla kaavoja itsessään, koska ne samat asiat on luultavasti tapahtunu jo monta kertaa aiemmin ja ne tuppaa toistamaan itteään jatkuvasti. Sillon se ongelma on itsessä, eikä siinä toisessa. Ihmisen mikroeleistä ei voi oikeasti kertoa mitään, se on ihan hevonpuppua. Jos ihminen ei hymyile, tai sillä on vaikea näyttää tunteita kokoajan, se voi itse olla keskellä vaikeata tilannetta omassa elämässään, ei se tarkoita, että se ihminen on samantien joku psykopaatti. Yleensä se psykopaatti tulee hymyillen vastaan, eikä naama norsun hujakoilla :D Itsensä tunteminen on avain kaikkeen. Eihän ihminen tunnista mitään ympäriltään, ellei se ensin tunne itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Intuitio on se mikä kertoo. Jos joku henkilö vaikuttaa epämiellyttävältä muuten tai sen seurassa on vaikea olla tai ei keksi puhuttavaa tai ihan mitä vaan, se ei tarkoita, että se henkilö olisi heti jotenkin paha ihminen, vaan siinä tulee esille nimenomaan ne omat traumakäyttäytymiset. Ne voi tunnistaa itsessä ihan tarkkailemalla kaavoja itsessään, koska ne samat asiat on luultavasti tapahtunu jo monta kertaa aiemmin ja ne tuppaa toistamaan itteään jatkuvasti. Sillon se ongelma on itsessä, eikä siinä toisessa. Ihmisen mikroeleistä ei voi oikeasti kertoa mitään, se on ihan hevonpuppua. Jos ihminen ei hymyile, tai sillä on vaikea näyttää tunteita kokoajan, se voi itse olla keskellä vaikeata tilannetta omassa elämässään, ei se tarkoita, että se ihminen on samantien joku psykopaatti. Yleensä se psykopaatti tulee hymyillen vastaan, eikä naama norsun hujakoilla :D Itsensä tunteminen on avain kaikkeen. Eihän ihminen tunnista mitään ympäriltään, ellei se ensin tunne itseään. 

Ja syy miksi mikroilmeistä ei voi oikesti lukea ihmistä on se, että joo ne voi näyttää esim sen onko ihminen ahdistunut, tai onko ihminen vihainen, tai ihan mitä vaan, mutta ne ei kerro sitä miksi se ihminen on sitä. Otetaan esimerkki, jos poliisi vie ihmisen kuulusteltavaksi ja ihminen on ahdistunut, siitä ei voi päätellä samantien, että ihminen olisi syyllistynyt rikokseen, koska ihminen voi olla ahdistunut siitä tilanteestakin, ei siitä, että piilottelee rikosta. 

Yhdistä järki ja intuitio. Mieti seuraavia. Onko asia tai ihminen sinulle turvallinen ja terveellinen? Miten asia tai ihminen vaikuttaa taloudelliseen pärjäämiseesi? Koetko, että sinusta välitetään (ihmissuhde/opiskelupaikka/työpaikka/harrastus)? Onko asia tai ihminen samassa linjassa omien arvojesi kanssa? Koetko asian tai ihmisen mielekkääksi ja hyväksi itsellesi? Mahdollistaako asia tai ihminen sinulle sen, että voit tehdä omia valintoja ja elää omien arvojen mukaisesti? Mieti ja harkitse. 

Joku ihminen voi olla katkera ja kateellinen. Ei sen huomaamiseen erityistä intuitiota tarvita. Se tulee esille puheissa ja käytöksessä. Katkera ja kateellinen ihminen ei voi hyvin, eikä ole tyytyväinen. Sellainen ihminen ei halua muillekaan mitään hyvää. Sellaista ihmistä kannattaa välttää. 

Sen eron huomaa sitten kun seurailee tilannetta hetken aikaa. Eli kuten joku jo sanoi, niin kun huomaat itsessäsi sen intuition tai ahdistuksen, niin älä mieti, että sinun pitäisi nyt päättää kummasta on kyse. Vaan tiedosta, että jotain tunnetta tuli, ja mieti tapaamisten jälkeen mistä tunne kumpuaa. Kyllä aika sen lopulta näyttää mistä on kysymys.

Pääasia on, ettet selittele toisen toimintaa parhain päin. Vaikka ei toki liian tuomitsevakaan pidä olla, vaan normaalin inhimillinen ihminen. Katselet, että onko toinenkin sitä.

Olen ymmärtänyt itsestäni viimein, että nuo kaksi ovat sama asia. Sellaisen ihmisen kanssa ei kertakaikkiaan ole turvallinen olo, jonka kanssa ei ole turvallinen olo. HUOM! Se ei aina johdu suinkaan siitä, että toinen olisi pahantahtoinen persoonallisuushäiriöinen mölli. Kyse voi olla jostain muustakin kypsymättömyydestä tai vaikka henkilökemia-asia. Silti se ihminen ei ole itselle semmoinen ns turvallinen. Erityisesti huomattavaa on, että kaikkien ihmisten kanssa tällaista tunnetta ei tosiaankaan tule.