Mikä olikin helpompaa vauvan kanssa kuin kuvittelit?

kaikki oli helpompaa, kun luulin. Nukkui ja söi hyvin. Tyytyväinen vauva. Eilen täytti 10 v. :)

Mitäs siinä muuta, kun nappaat vauvan kainaloon, tavarat (vaihtovaatteet, vaipat ym) kassiin ja menoksi. Kotiin ei tarvinnut lähteä sillon, kun vauva alkoi väsymään vaan vauva nukkui sitten siellä kylässä niin kauan, kun lähdettiin kotiin. Kylässä oli aina sylejä missä vauva viihtyi ja minä sain vapaat kädet :)

oli helpompaa, kuin olin kuvitellut. Minäkin sain lapseni vähän alta nelikymppisenä ja koskaan en ole näin lokoista elämää viettänyt.

toka olikin sitten ihan erilainen: nukkui ja söi hyvin ja oli aurinkoinen, joten toisen kanssa kaikki oli helpompaa kuin kuvittelin.

kuin pestä tuttipulloja ja lämmitellä korviketta ja opettaa vauva väkisin heti omaan sänkyyn.

Kotona oleminen, shoppailu, kyläily ym. Sitten tuli heti perään toinen. Vaikka toka lapsikin on tosi helppo ja hyväntuulinen niin lähtemiset, shoppailut ja kyläilyt kahden kanssa yhtä tuskaa...

olen parikymppinen, jotenkin kuvittelin kaiken paljon vaikeammaksi. mutta hyvä näin päin. vauvan kanssa oli tosi helppo liikkua ja olla paikassa kuin paikassa, se oli asia jonka kuvittelin mahdottomaksi. toinen oli yövalvomiset, se ei ollut niin vaikeaa kuin luulin, tosin en ehtinyt katkonaisia unia kauaa viettää, vauva alkoi parin kolmen kuun vanhana nukkua koko yön.

Vaikka olen vuosikaudet tehnyt töitä lasten parissa, luulin siis osaavani homman, niin oma vauvani huusi ympäri yötä ja päivää, tappeli syömisen kanssa, imetys ei onnistunut, minnekään ei voinut lähteä kun huusi silloinkin, nukkuminen ei onnistunut kotona eikä vaunuissa...



Onneksi vauva-aika on jo ohi...

vaikka lapsella oli koliikki ja todella paha ummetus (kesto 2v4kk...et TODELLA paha!!),kasvuhäiriöitä ja allergiaa niin silti kaikki oli helpompaa :) ehkäpä se on asenteesta kiinni,mulla kun ei ollut kovinkaan ruusuiset kuvitelmat etukäteen...

Kun tuo meidän papunen lopetti yösyönnit kokonaan reilun kuukauden ikäsenä ja alkoi nukkumaan 10h joka yö :)



t. moM70 + papunen 6kk

Vaikka oon kohta 9kk herännyt vähintään pari kertaa yössä syöttämään, niin yllättävän vähän on väsyttänyt.

Tulevia vanhempia pelotellaan ihan älyttömästi...ja turhaan.

Kuvittelin, että yöllä herääminen on todella tuskaa, mutta yöt oikeastaan oli tosi mukavia. Vauva söi nätisti (päivällä huus kuin hyeena) ja nukahti heti uudestaan. Hormonit piti huolta, ettei väsyttänyt. Sitten kun lopetin imettämisen, niin yöheräämiset ovat olleet paljon vaikeampia. Tietty imettämisen aikaan oli niin helppo saada vauva hiljaiseksi, ei kun vaan tissi suuhun.



Muuten kaikki onkin ollut raskaampaa kuin kuvittelin. Vaikka minäkin olen hoitanut paljon lapsia, niin oma on aivan eri asia.

Kaikki muu sitten olikin vaikeampaa.

Että koko ajan olisi ihan sormi suussa, että mitä se nyt huutaa. Onneksi sattui helppo ja tyytyväinen vauva. Sen kanssa ei tarvinu osata muuta kuin kaava -> herää huutamaan - tissi suuhun - vaipanvaihto - hetki seurustelua ja hereilläoloa - nukahtaa - herää huutamaan - tissi suuhun. Ja niin edelleen.



Eli yllätys oli se, että vauvanhoito onkin kestävyyslaji, eikä taitolaji :).

Meidän suvussa ei naisilla ole kovasta yrityksestä huolimatta maito riittänyt, joten positiivinen yllätys oli imetyksen onnistuminen. Ikinä ei tarvinnut ottaa tutteli- ja pulloarsenaalia käyttöön, mitkä olivat jo kaapissa odottamassa. Lisäksi imetys tuntui luonnolliselta ja kätevältä, joten sitä jatkettiin 1,5v.



Iloinen yllätys oli myös rauhalliset yöt. Olin ollut siinä uskossa, että _kaikki_ vauvat huutavat vähintään pari tuntia yössä, eikä poikkeuksia juuri ole. Siksi en juuri ole ääneen uskaltanut puhua meidän lapsen hyvistä öistä; heräsi kerran yössä ekat viikot, sen jälkeen ollaan sairastelut poislukien nukuttu kokonaisia yöunia koko perhe. Ja lapsi nyt siis 6v! :)



Kiva ketju, kiitokset ap:lle!

kuvittelin, että olisi jotenkin ällöä. Heh.



Mutta mun vauva (nyt 2v) ei ole koskaan nukkunut hyvin.

Söi nopsasti ja nukahti suoraan siihen. Lisäksi meillä ei koskaan tarvinnut röyhtäyttää.



Sen sijaan " negatiivisesti" yllätti se, että pienen lapsen nukahtaminen ei olekaan aina niin helppoa. Vaikka yöt meni hyvin, niin iltaisin oli tunnin-parin show ennen unien tuloa. Kaikkea kokeiltiin.:) Samoin sitä en sisäistänyt, ettei vauva köllöttelekään lattialla tyytyväisenä, kun luen lehteä tai kirjaa vaan vauvan kanssa täytyy oikeasti olla jatkuvasti.

Esikoinen yllätti helppoudella-

kuopus on ollut sairas lapsi ja raskasta on ollut, uskokaa pois...

jostakin se Luoja on antanut voimia pikku hiljaa...

Nykyään lapsia on kaksi, hoitoikäisiä jo. Edelleen ehdin lukea lehden aamulla ennen töihin lähtöä. Nykyään kylläkin vähän osissa, kun pitää välillä tehdä lasten aamupalaa ja laittaa aamuohjelmaa pyörimään töllöön.



Se myös yllätti, kuinka helppoa oli käyttää kantoliinaa ja nukkua perhepedissä (ajauduimme siihen kuin vahingossa, kun nukahtelin imetyksen aikana).



Ikävää olikin sitten vähän vanhemman lapsen uniongelmat, yörumbat ja iltanukutukset. Onneksi kuopus on osoittautunut helpommaksi tämän suhteen.



Lapsielämän ihanuus yllätti myös :-) Kuinka helppoa olikaan jättää kaikki yöjuoksut ja ravintolaelämä. Ja nykyään oikein nautin siitä, että voin sanoa, etten lähde ravintolaan, kun kuitenkin on aamulla aikainen herätys, viimeistään seitsemältä.