Äiti jo ei vietä lapsensa kanssa " laatuaikaa" .

Nyt ei ole kiinni siitä että oletan. Mutta jos nyt haluatte pohtia mahdollisia syitä kuten masennusta ym. niin siitä vaan.



Ap

Vierailija:

Mitä mieltä tästä äiti-lapsi suhteesta?

Tälläistä pohdin, kommentteja?

...ei ne kivoimmat lapsuusmuistot yleensä liity Linnanmäkiin tms. Vaan arkirutiineihin: oli ihanaa lauantaiaamuisin, kun koko perhe makasi pitkään sängyssä. Tai saunailtoina, kun sai limsaa ja jotain herkkua, tai kesäaamuina, kun joskus syötiin aamiainen pihalla. Perinteistä ja toistosta tulee kivoimmat lapsuusmuistot, ei yksittäisistä huippuhetkistä. Tutkittu juttu, vaikka lähdettä en muista.

Ja miksi yleensäkin jaksat miettiä jotain tällaista? Jokaisella meillä on oma tyylimme lastemme suhteen. Vähemmällä pääsee kun ei pohdi, mieti, spekuloi ja päivittele toisten elämää. Eri asia sitten, jos lapset tuntuu olevan heitteillä.

Vierailija:

Nyt ei ole kiinni siitä että oletan. Mutta jos nyt haluatte pohtia mahdollisia syitä kuten masennusta ym. niin siitä vaan.

Ap

Mutta kai täällä saa pohtia mitä ikinä lystää?

toivottavasti ap sait vastauksia:)

- lasten kanssa vietettävä aika on tosi henkilökohtainen juttu:)



Hyvää kevättä ap!



T: nro 4

Vierailija:

Mutta kai täällä saa pohtia mitä ikinä lystää?

Ja sama jatkuu edelleen. Äidillään lapset ei edes ulkoile koskaan. Ei koskaan. Ruokana Saarioisten eineksiä ja ohjelmana piirrettyjä. Kolmen vuoden aikana ei ole vienyt edes läheiselle uimarannalle kertaakaan kesähelteellä. Sitten kun lapset on meillä, niin käy uuden miehensä kanssa kyllä uimassa ja ottamassa aurinkoa. Oon joskus miettinyt, että lapset olisi ihan tynnyreitä, ellei mun mies olisi niiden isä ja vastuuntuntoinen sellainen, joka tapaa lapsia ja kokee velvollisuudeksi opettaa lapsille perustaitoja.

Samantapaisia juttuja minunkin ex-siippani on kertonut uudelle avokilleen, mutta minun ja läheisteni versiot tapahtumista on ihan erilaiset.

Vierailija:

Ja sama jatkuu edelleen. Äidillään lapset ei edes ulkoile koskaan. Ei koskaan. Ruokana Saarioisten eineksiä ja ohjelmana piirrettyjä. Kolmen vuoden aikana ei ole vienyt edes läheiselle uimarannalle kertaakaan kesähelteellä. Sitten kun lapset on meillä, niin käy uuden miehensä kanssa kyllä uimassa ja ottamassa aurinkoa. Oon joskus miettinyt, että lapset olisi ihan tynnyreitä, ellei mun mies olisi niiden isä ja vastuuntuntoinen sellainen, joka tapaa lapsia ja kokee velvollisuudeksi opettaa lapsille perustaitoja.

Huvipuistot, shoppailu, markkinat, kaikki kaupallinen roskako on sitä ainutta kunnon " laatuaikaa" ??? Lapselle paras mahdollinen laatuaika - varsinkin noin pienen kuin 4v. - on kiireetön yhdessä oleminen rakkaidensa kanssa, aitoa läsnäoloa eikä koko ajan jotain arjen ja elämysten suorittamista, jonka äiti kuvaa hienolla digikameralla tai videoi.

Mutta olen kuullut, että monen mielestä se ei ole laatuaikaa vaan lapsen stressaamista jne. ja laatuaika on se kun ollaan vaan kotona ja tehdään jotain yhdessä... jota mä taas en jaksa kovin paljon.

Valitettavaa, mutta totta. Ei viitsi edes viereiseen puistoon lähteä viettämään " laatuaikaa" lapsen kanssa. Ja lapsi tässä eniten säälittää, joka niin kauheasti kaipaa aina töissä tai omissa jutuissa olevaa isää...

Jos sillä siis nimenomaan tarkoitetaan huvipuistoja ja retkiä eläintarhoihin jne.

Aikaa yhdessä meillä on kyllä joka ikinen päivä 24/7, rahaa huomattavasti vähemmän.





Toivottavasti tämä vastasi edes osittain kysymykseesi siitä miksei joku äiti vietä laatuaikaa lapsensa kanssa.

Tämäkö on uusin " hyvän äitiyden" mittari?



Ehkä äiti viettää laatuaikaa siellä kotona sen pienen poikansa kanssa? Vaikka pesee pyykkiä ja tiskaa ja leipoo? Mitä ylipäätään on laatuaika? Omat lapseni muistelevat elämänsä parhaimmiksi hetkiksi vaikka ne, kun laitetaan hyvää musiikkia lauantaina soimaan ja aletaan yhdessä siivoamaan. Tai joka-lauantainen tapamme käydä yhdessä kaupoilla ja muutamassa muussa paikassa siinä sivussa, kuten kirjastossa. Tai niitä lukemattomia kesiä, jolloin olemme aina sään salliessa pakanneet eväät mukaan ja menneet uimarannalle tunneiksi nauttimaan, kukin tavallamme. Särkänniemi on kiva muttei kuitenkaan mene edelle näistä.



Oliko tässä siis kysymyksessä naapurisi? Seuraat häntä ikkunasta ja siitä päättelet, että kun ei vie lastaan huvipuistoon on jotain pielessä? Voi järjen köyhyyttä.

moi oon 11 vuotias poika ja mun äiti ei tee mun kaa mitää mä oon aina itekseen kotona ja mua vähä kiusataan nii ei oo oikein kavereita aina äiti on joko töissä tai sen poika ystävän luona ennen kun isi oli kuvioissa nii isi vei mua joka paikaa katujunaa leikki puistoo ja nii edes päin ja mun kaikki kivat muistot liittyy isiin enoon ja tätiin huvi puistoon mut on vieny eno ja oon kaikki kesät tätin luona koska kotona ei oo kavereita eikä mitää tekemistä äiti ei kuuntele mitä mä puhun se kysyy saman kysymyksen heti uudestaa tivolissakin äiti ei ees vilkuta tai kato mua kun ooon laiteessa ja aina kun oon tehny kolussa piirrustuksen tai askartelun äiti ei ees välitä siitä se sanoo vaan aha oon sanonu äitille et mennää keilaamaan tai pelataan jotai lauta peliä mut sillä on vaa kiire sen poika ystävälle tai ottaa aurinkoo haluisin apua miten äitin sais olee mun kaa kun ei isikään oo elossa ja haluisin muiston jossa äiti olis positiivisellä tavalla .

Vie lapsensa koko ajan muille hoitoon ja jos on lastensa seurassa, varoo käyttämästä rahaa omiin lapsiinsa. Muut sukulaiset vievät lapset huvipuistoihin, ulkomaille, mökkeilemään ja ostavat kivoja leluja. Äiti käyttää rahansa mieluiten uuden poikaystävän seurassa huvitteluun.