Onko kukaan aloittanut koulua vuotta aikaisemmin?

meidän tällä hetkellä neljäsluokkalainen tyttö aloitti koulun ollessaan 6,5-vuotias (syntynyt ihan joulukuun lopussa).



Hänelle oppiminen on ollut aina helppoa, hän opetteli itse lukemaan 5-vuotiaana ja saman ikäisenä osasi laskea jo kerto- ja jakolaskuja. Ongelmana ei ollut siis se, että opittavat asiat olisivat olleet vaikeita.



Kuitenkin ekaluokka oli todella rankka. Vaikka muuten hän oli ikäistensä tasolla, niin kaverit ja muu sosiaalinen puoli oli todella raskasta. Iltapäivisin hän vain lepäili kotona, ei halunnut tavata kavereita tai muutakaan. Koulussa meni hyvin kaikissa kouluaineissa ja opettajien sekä oppilaiden kanssa, mutta silti tyttö usein itki koulun raskautta. Lisäksi tytön mielestä oli tylsää, kun kaikki opittavat asiat oli niin helppoja. Nyt nelosella hän otti toisen kielen englannin rinnalle, jotta saa vähän haastetta koulutyöhön.



Teidän kannattaa varmaankin ainakin käyttää lapsenne koulukypsyystesteissä ja keskustella päivähoitohenkilökunnan kanssa. Heiltä saa asiantuntevia mielipiteitä.



Meidän perheen kakkonen on nyt 5-vuotias, hän on syntynyt ihan tammikuun alussa. Olemme ajatelleet, että hän aloittaa koulun ihan normaalissa ajassa. Lapsuus on kuitenkin niin lyhyt aika elämästä, että miksi turhaan lyhentää sitä entisestään aloittamalla koulun vuotta aikaisemmin. Tämä on tosiaan vain meidän perheen näkemys asiasta esikoisen " ongelmien" jälkeen.

Kiitos kokemuksien kertomisesta. Oma lapseni on vasta 4-vuotias, joten on tässä vielä aikaa koulun alkuun joka tapauksessa. En usko, että meilläkään välttämättä nuo opittavat asiat ekaluokalla tuottaisivat päänvaivaa sen kummemmin....



Oliko esikoisesi kovin sosiaalinen leikki-ikäisenä? Mitä mieltä on nyt siitä, että on luokkansa nuorin/nuorimpia?

tuossa alla, niin tee se nyt. ;-)

asumme ulkomailla ja olemme palaamassa Suomeen ensi kevaana, jolloin esikoinen 6,5 v. Han on ollut taalla taman vuoden eskarissa ja ensi syksyna menossa kv-koulun ensimmaiselle luokalle. Osaa lukea, laskea ja kirjoittaa seka englanniksi etta suomeksi. Kun palaamme Suomeen hanen pitaisi menna loppukevaaksi takaisin eskariin ja syksylla 08 ekalle luokalle. Olemme miettineet, etta voisiko ekan luokan Suomessa jattaa valiin ja siirtya suoraan tokalle luokalle, koska koulutaivalta hanella siina vaiheessa kuitenkin jo takana 2 vuotta... Toisaalta on syntynyt loppuvuodesta, eli jos menee suoraan tokalle, niin on pahimmillaan jopa 20 kk nuorempi kuin luokan vanhimmat oppilaat.



Muutamme paikkakunnalle, jossa ei ole kv-kouluja, joten han on menossa ihan tavalliseen kylakouluun.

Jatkoa vielä meidän tytöstä.



Leikki-iässä tyttö pärjäsi mielestäni ihan normaalisti kavereiden kanssa. Hän on kyllä myös mielellään paljon itsekseen, keksi pienenäkin paljon omia leikkejä. Mutta pärjäsi siis kavereiden kanssa kivasti ja leikki sekä hoidossa että hoidon ulkopuolella muiden lasten kanssa.



Välillä häntä kyllä harmittaa, kun hän on luokan nuorin. Hän on myös tosi pienikokoinen, joka sekin välillä harmittaa. Tosin nämä harmistukset olivat lähinnä eka- ja tokaluokalla, ei nyt enää viimeisinä vuosina. Luulen kuitenkin, että suurin harmistus tulee sitten vasta myöhemmässä iässä, silloin kun sillä on jo jotain merkitystä onko esim. 14- vai 15-v.



Meillä tytön luokalla on vielä 3 luokalleen jäänyttä / myöhemmin koulunsa aloittanutta, joten ikäerot ovat nuorimpien ja vanhimpien välillä lähes pari vuotta.



Ainahan painotetaan sitä, että ei kannata tuijottaa pelkästään lapsen lasku- ja lukutaitoon. Koulussa oleminen on niin paljon muutakin. Pitää kyetä olemaan osa ryhmää, osallistumaan opetukseen, ruokailu, vaatteet, ne sosiaaliset suhteet... Erään kaverini lapsi mm. oli aivan kauhuissaan ekan koulututustumiskerran jälkeen kun " siellä ei saanutkaan leikkiä..."



Mutta tätähän varten on niitä koulukypsyystestejä ja tosiaan varmaan oman päiväkodin henkilökunta pystyy antamaan jotain alustavaa arviota myös.



Äh, nyt vauvalta meni hermot, on pakko lopettaa tältä erää. Jatketaan myöhemmin.



Jamssa

oma tyttöni on syntynyt tammikuussa myös, osaa kaikenlaisia ekaluokalla opittavia asioita.



Olen itsekin alkuvuodesta syntynyt ja aikaisin pitkäksi kasvanut, mietin olisiko isolle tytölleni mukavampi olla joukon nuorin kuin vanhin (ja myös isokokoisin) ja olisiko enemmän oppimisen iloa jos menisi kouluun 6 v.



Koska opetuksen eriyttäminen kai tarkoittaa lähinnä sitä että jos opit muita hitaammin, opettaja huolehtii että kaikki kuitenkin osaavat kun siirrytään seuraavaan asiaan, eli kaveria ei jätetä, sinänsä ok.

Mutta en tiedä miten nykyään huolehditaan niistä jotka ovat taidoiltaan lähtötilanteessa muita pidemmällä , eli onko niiden osa torkkua oppitunnilla vai mikä on homman nimi.

Poikamme pääsi juuri kolmannelta ja syksyllä odottaa nelosluokka! Hän on syntynyt vasta maaliskuussa - ekaluokan opettaja oli kauhuissaan kuullessaan , että niin nuori poika tulee hänen luokalleen. Aloite koulun aikaistamisesta tuli päiväkodilta, ja se johti meillä ensin koulukypsyystestiin ja sitten vielä koulupsykologin tapaamiseen neljä kertaa, eli ihan helpolla ei paikka tullut. Yksi seikka luvan saamiseen oli poikamme fyysinen koko, eli ihan hintelää pikkumiestä ei olisi kouluun vielä otettu.

Meidän perheellemme tämä ratkaisu on sopinut hyvin, ja olisi vaikea kuvitella häntä luokkaa alempana. Koulu on sujunut hienosti, mikään nero hän ei missään nimessä ole, mutta luokkansa parhaita kylläkin. Kaksi muuta lastamme on aloittanut koulun silloin kun kuuluukin. Jos nyt jotain negatiivista pitäisi keksiä, niin se on jalkapallo- ja jääkiekkoharrastukset, joissa poika pelaa omanikäistensä kanssa, kun kaikki kaverit ovat vuotta vanhemmissa.

Oma ekaluokkalainen juuri aloitti kesäloman, huhtikuussa syntynyt ja kouluun mennessä siis melkein 7,5. Kuopus menee syksyllä eskariin ja onkin marraskuun lapsi eli tulee olemaan koulun alakessa alle 7 v. Siitä olen ollut huolissani, nyt hiukan helpottanut kun oppi lukemaan 5 v.



Mutta nyt yhden vuoden koululaiselämää ekaluokkalaisen kanssa seuranneena uskallan väittää että ne suurimmat haasteet eivät olekaan ns. taitojen oppimisessa. Enemmän haastetta lapselle on sosiaalisissa taidoissa, pärjätä kouluyhteisössä, jossa osa on 6-luokkalaisia (teinejä, pojat kooltaa aikuisen kokoisia), uskaltaa ja olla reipas. Huolehtia omista tavaroistaan ja kaikkein eniten pärjätä aamuin/illoin ehkä joutua olemaan vähän yksinkin ja nyt ekaluokan kesäloma on myös yksi haasteen paikka. Näihin sosiaalisiin tilanteisiin 6,5 vuotias on vielä kovin haavoittuvainen ja heikoilla. Siis harkitkaa tosi tarkkaan myös nämä pärjäämisasiat ns. koulupäivän ja luokkahuoneen ulkopuolella!

Itse mietin erityisesti sitä, että varsinkin tyttölapsilla teini-ikä kaikkine paineineen on yhteiskunnassa aikaistumassa ja lapsuus senkun lyhenee.



Silti lapsi itse on kalenteria parempi mittari näissä asioissa.



Ja jos vaihtoehdot on, että 6-vuotias lapsi on päiväkodin eskarissa tai koulussa, en tiedä miksi se eskari olisi niin tavattoman paljon parempi vaihtoehto.





Yksi vanha opettaja piti muuten koulukypsyyden varmana mittarina sitä, että osaa itse solmia kengännauhat....

Ja asumme maassa, jossa koulu alkaa sinä vuonna kun täyttää 6 v. Meidän heppu oli siis 5v9kk kun aloitti peruskoulun. Sitä oli edeltänyt 3-vuotinen esikoulu.



Ekanluokan open kommentit pojasta ovat olleet suuntaan " luokan vauva, lyhytpinnainen, suuttuu helposti, mutta älykäs ja oppimisessa luokan kärjessä" .



Kaikki kommentit siis liittyivät sosiaaliseen puoleen. Täällä kaikki lapset kypsyystestataan esikoulun vikana vuonna ja niiden perusteella lapsemme oli kolukypsä. Poikamme luokalta (28 lasta) 3 jätettiin tuplaamaan esikoulun vika vuosi noiden testien perusteella.



Ekaaluokkaa on vielä 3 viikkoa jäljellä. Sitten on 2 kk lomaa ja syyskuussa alkaa 2.lk. Silloin meidän pikkuisin 2v9kk aloittaa esikoulun!

nyt syksyllä eskariin menevän, helmikuussa 6 vuotta täyttäneen poikamme kanssa. Taidoiltaan ipana on nimittäin ikäisiään huomattavasti edellä: lukenut sujuvasti jo toista vuotta, laskee sujuvasti jako- ja kertolaskuja, motorisesti erittäin lahjakas, piirtää todella hyvin, osaa pukeutua, riisuutua, solmia kengännauhat ja jopa luistimet, kuoria perunat ja appelsiinit, jne., käytännössä siis kakkosluokalle menevää isoveljeään edellä taidoissa.



Sen sijaan sosiaalisilta taidoiltaan kaveri ei ole ainakaan selvästi ikäisiään edellä. Hyvien taitojensa vuoksi viihtyy mieluummin joko selvästi isompien lasten kanssa tai sitten hoitaa pienempiään mutta oman ikäisen seuran suhteen on varsin nirso. Tästä omasta " erinomaisuudestaan" kaveri on valitettavan tietoinen eli pyrkii tuomaan sitä joka paikassa suureen ääneen esille mikä tietysti tahtoo johtaa kiusaamiseen varsinkin isompien taholta jne., koska älykkyys ei kuitenkaan vielä riitä antamaan verbaalisesti takaisin tai ymmärtämään milloin kannattaisi pitää suunsa kiinni.



Me siis mietimme ankarasti viime syksyn mitä ipanan kanssa tekisimme. Päiväkodin viskarijutut (oman nimen kirjoitus, kengännauhojen solmiminen,...) ovat turhauttaneet kaveria tosi paljon ja se on johtanut siihen että ipana ei enää viihdy päiväkodissa (kun ne kaverit menivät eskariin) ja ylipäänsä tämä turhautuminen haasteiden vähyyteen on välillä näkynyt aika selvästi. Toisaalta emme ole olleet itse mitenkään vakuuttuneita siitä että koulun aloittaminen vuotta aikaisemmin olisi sekään järkevä ratkaisu kun lapsi ei fyysiseltä kooltaan ole ainakaan keskimääräistä isompi, pikemminkin vähän pienikokoinen ja kun nuo sosiaaliset taidot eivät kuitenkaan ole mitenkään huikaisevat.



Lopulta asiantuntijoiden kanssa keskusteltuamme ja itse pähkäiltyämme päädyimme siihen että lapsi menee kouluun normaalia tahtia mutta pyrimme järjestämään hänelle haasteita muuten. Lapsi on nyt siis menossa kielikylpyeskariin jossa uusi kieli tuo toivottavasti kaivattua haastetta kun muut eskaritaidot ovat pääosin jo olemassa. Lisäksi lapsella on harrastus, jossa haasteet eivät lopu kesken ja jossa voi periaatteessa kehittyä ihan kuinka pitkälle vain ja pitkään aikaan ei vielä ole paras... Toistaiseksi olemme olleet ratkaisuun tyytyväisiä. Lapsi on todella innoissaan uudesta eskarista (ja lempilukemistona on tällä hetkellä sanakirja ;) ja harrastuskin sujuu tällä hetkellä loistavasti ja ipana on innoissaan vaikka harkkoja on aika paljon.

lapsen koon mukaan.

Kauheaa sanoa, mutta fyysisellä koolla on merkitystä koulussa. Jos lapsi on aina pienin ja hitain niin voi olla vaikeaa ala-asteella (ja tietty murrosiässä myös, jos puberteetti tulee myöhemmin kuin muilla). Lapset leikkivät paljon ulkoleikkejä koulussa ja jos lapsi ei pärjää muiden kanssa niin se voi olla hänelle itselleen epämiellyttävä ja sosiaalisesti eristävä kokemus. (lukutoukka voi vetäytyä kuoreensa ja kirjojen ääreen vaikka lukutoukka tarvitsisi nimenomaan positiivisia kokemuksia myös fyysisestä puolestaan eli liikunnasta ja muusta vastaavasta)



Jos lapsi (ja aikuinen myöhemmin) on älyllisesti ja taidollisesti hyvin pystyvä niin totta kai se on hyvä ja hienoa, mutta taidoista ja tiedoista ei kauheasti ole iloa, jos sosiaalisesti ei pärjää. Kavereita pitää olla ja heidän kanssaan kivaa!



Itse olen mennyt 6-vuotiaana kouluun, mutta olen syntynyt tammikuun alussa, joten kyse oli vain päivistä, että olisin ollut oikeana vuonna syntynyt. Olen myös nainen eli murrosikä tuli oikeaan aikaan (pojilla tulee myöhempään ja voi olla ongelma jos on mennyt aikaisin kouluun, kun sitten on se viimeinen). Olen myös aina ollut pitkä eli vaikka olin luokan nuorin niin olin aina pisin tai toisiksi pisin.



Osasin lukea ja laskea 3-vuotiaana ja luinkin siitä pitäen paljon, kaikenlaista (myös tietokirjallisuutta). Muistan hyvin, että aikanaan puhuttiin että olisin hypännyt suoraan kolmannelle luokalle (osasin 1 ja 2 luokan asiat jo 6-vuotiaana), mutta sitten vanhempani päätyivät siihen, että menen kouluun ekalle ja olen " vain" sen muutaman kuukauden luokkatovereitani nuorempi. tämä juuri sosiaalisen puolen takia eli että ei tulisi ongelmia siitä, että olen pari vuotta nuorempi kuin luokkatoverini.



Olen päätöksestä ikuisesti kiitollinen vahemmilleni, olen ehtinyt vallan hyvin opiskella ja oppia asioita (muuallakin kuin koulussa) ja lisäksi olen nauttinut ihan tavallisen elämän elämisestä! Olisi ollut kauheaa olla aina jotenkin poikkeava ihmelapsi tai jotain, oli kiva olla ihan kuten muutkin. Eikä minusta mitään neroa aikuisena tullut, että ihmelapsileimakin olisi mennyt hukkaan. Korkeakoulutus on, mutta olen tavannut paljon itseni älykkäämpiä ja pidemmälle päässeitä ihmisiä.



Joka tapauksessa, yksi sopii yhdelle ja toinen tapa toiselle. Tsemppiä!

Itselläni, vaikka aloitin koulun tavalliseen aikaan, jäi ikuisesti mieleen voimistelutunnit - niinpä niin - jotka aina aloitettiin laittamalla tytöt pituusjärjestykseen.



Aika monessa jumppatunnin jutussa tarvittiin paria. Jostain syystä meitä tuntui olevan pariton määrä, ja koskapa minä kerran olin kasvanut pisimmäksi, sain olla AINA ilman paria. Ja tämä opettaja piti siis voimistelutunnit 5 vuotta kultaisella 70-luvulla.



LIsäksi, milloin oli telinevoimistelua, telineet säädettiin aina pienimmille sopiviksi, ja opettaja muisti, sekä voimistelutunnilla että muuten, erikseen aina ihastella kuinka " nämä pienet

tytöt ovat niin taitavia" .



Siinäpä oli liikuntapedagogiikkaa kerrakseen, en edes yritä uskotella ettei sillä olisi ollut minulle mitään merkitystä.



Itse taisi olla nippanappa 150-senttinen että jotain traumoja varmaan hänelläkin taustalla.

Zilga:

Yksi vanha opettaja piti muuten koulukypsyyden varmana mittarina sitä, että osaa itse solmia kengännauhat...

... jos kengännauhojen solmiminen olisi varma merkki koulukypsyydestä - meidän tyttö olisi ollu valmis jo 4vuotiaana kun oppi tekemään taidokkaita rusetteja ;D

mutta ei siis todellakaan ole menossa kouluun kuin vasta 7v. ;D pakko oli vain laittaa tämä kommentti **hassua**

joka on pitkä, sosiaalisesti hyvin pärjäävä lapsi. Hän on nyt 5v7kk ja taidot ovat ikäisensä tasolla: ei siis lue eikä laske. Sen sijaan osaa uida ja tuntee kellon.

Koulun aloitusta aikaisemmin mietittiin meilläkin, mutta minusta vuosi " lisää" lapsuuteen on parempi kuin vuosi lisää " aikuisuuteen" =kouluun. On myös aina parempi monessa asiassa olla luokkansa vanhin kuin luokkansa nuorin.

Meillä aloitetaan siis koulu ihan normaalisti silloin kuin se kalenterin mukaan kuuluukin.

Pojat ovat ekalla, aloittivat tällä viikolla. Pojat ovat hinteliä, mutta si sillä ole ollut mitään merkitystä. ( ? ) tyttö (3v) on eskarissa ekaa vuotta , menee varmaan 5-vuotiaana myös kouluun. Pojat osasivat kouluun mennessä; lukea, kirjoittaa ( ei kovin hyvin, mutta kirjoittaa ) , tunsivat aakkoset , sitoa kengännauhat , kuoria perunat sun muut, syödä siistitsti, pukea. Harjoittelimme yksin oloa ja jätin pojat tänään keskenään tekemään läksyjä , ja syömään välipalaa ( teen aina välmiiksi jääkaappiin)

Hyvin pärjäsit. itse menin kouluun 6-vuotiaana. pojat oppivat lukemaan n. 4-vuotiaina , ja kirjoittamaan 5 .nomut , vauvat huuta,



- Jenni