Sain tietää vasta nyt, että joka asiasta huomautteleva vanhempi

Oireilee sillä huomauttelulla narsismiaan. 

Meillä siis saa jatkuvasti ohjeita, joilla ei tee mitään. Jos tulen ovesta, niin tulee käsky "ovi kiinni". Jos avaan jääkaapin oven, saan käskyn pistää sen kiinni. Jos menee suihkuun, niin sieltä tulee taas joku täysin tarpeeton ohje kuin taaperolle. Jos otat maidon kaapista ja odotat, että muutkin ottavat "Laita maito takaisin jääkaappiin". Jos avaat kolapullon "laita korkki takaisin". 

Koko arki on pelkkää ohjeita ja komentoja, joita ei pitkässä juoksussa jaksa kuunnella. Kyse ei ole siisteydestä, koska äitini on ollut lapsuudestamme asti todella sotkuinen. Hänelle ei myöskään voi lainata mitään, koska ne tavarat löytyvät likaantuneina ympäri nurkkia ja aivan rypyssä tai sotkuisina. Monen kuukauden lehdet voivat lojua tuoleilla, kissan oksennuksia ei siivoa kukaan. Silti oli tarkkaa, että voipurkin kansi tuli kiinni ja takaisin jääkaappiin eikä jää pöydälle kierimään. 

Varhaisaikuisena muistan miten sain jatkuvasti aikaan riidan oma-aloitteisuudellani eli sillä, että tein asiat helpoimman kautta. Tässä pitää tietää, ettei äitini ollut mikään talousihminen, joten kyse ei ollut siitä, että hän olisi osannut paremmin vaan siitä, että oli pakko saada haastaa riitaa. Sain riidan kerran aikaan sillä, että ripustin pyykkiä hänen mielestään väärässä paikassa, eikä äiti edes viitsinyt kysyä mitä olen tekemässä vaan tuli suoraan päälle. Siinä suoraa huutoa kuunnellessa ripustelin vaatteitani, ja kun homma oli valmis, kannoin telineen vasta sitten olohuoneeseen, kun äidin mukaan ne pyykit olisi pitänyt ripustaa hänen mielestään suoraan siellä. Eli puhtaiden pyykkien korin puuttuessa mun olisi pitänyt juosta edes takaisin olohuoneen ja telineen väliä. Samassa valkeni, että kaikki teini-iässä olleet riidat olivat lähinnä juuri tästä johtuvia ja tämä piirre paheni, kun kyykytettävä isä irtisanoutui huushollistamme. 

Luettuani, että tämäkin on yksi vanhemman tapa kontrolloida, ymmärsin kaiken.