Onko teillä hyviä ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille syntynyt lapsuudessa ystävyyssuhteita? Jos syntyi, mihin ne katosi? Itsellä monta ystävää ihan lapsuuden ja nuoruuden ajoilta, ja edelleen nähdään. Sitten on muutama myöhempien opiskeluiden, harrastuksen tai työn kautta tullut ystävä. 

No me muutettiin toiseen paikkaan just silloin, kun siirryin kansakoulusta oppikouluun. Siihen aikaan ei ollut tapana, että lapset olisi saaneet soitella noin vaan kavereile vain kyselläkseen kuulumisia. Oppikouluaikana sai uusia ystäviä, mutta monet niistäkin sitten jäi,  kun muutettiin lapsuudenkodista kuka minnekin. Ystävyyden ylläpitäminen pelkästään puhelinsoitoin ja kirjein ei oikein onnistunut. Varsinkin, kun elettiin vielä lankapuhelinten aikaa. Lukioaikainen hyvä ystäväni muutti moneksi vuodeksi Chileen ja kaukopuhelut olisi maksaneet niin maltaita, että aikamme kirjoiteltiin toisillemme kirjeitä, mutta sitten sekin ystävyys hiipui omaan mahdottomuuteensa. Sama homma oli opiskeluaikana syntyneiden ystävyyssuhteiden kanssa. Tosin ei niitä varsinaisia ystävyyssuhteita kovin montaa syntynyt, suurin osa oli kavereita. Työpaikoilla sama juttu. Itseasiassa työelämästä olen löytänyt vain yhden ystävän, joka siis on ystäväni edelleen. Netti ja erilaiset viestipalvelut ovat mahdollistaneet ystävyyden ylläpitämisen ilman tapaamistakin. Ja moni noista elämästäni kadonneista nuoruusvuosien ystävistäni onkin netin kautta palanneet elämääni, mutta vuosikymmenten tauko on muuttanut suhteen kaverisuhteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, tuttavia kyllä. En luota ihmisyyteen sen enempää muissa kuin itsessänikään. Olisin nykyisin myös surkea ystävä johtuen ko syystä. En arvosta ihmisyyttä.

Heitö homo volttia!