Lue keskustelun säännöt.
Tulen todennäköisesti kuolemaan yksin. Vihjeitä loppuelämään?
01.05.2026 |
Olen keski-ikäinen mies. Kumppania on haettu joskus jollain, useimmiten ilman menestystä nyt 15v. Kukaan ei ole jäänyt.
Nyt kun lapset alkavat olemaan isoja ja todennäköisesti muutaman vuoden kuluessa muuttavat pois, on joutunut kohtaamaan tilanteen, että yksijäämisen todennäköisyys ei ole ihan nolla. Ja että tämä tilanne voi jatkua lopun ikääni, niin että kuolen ilman naista, yksin. OK, lapset ovat, mutta ilman parisuhdetta.
Onko jotain elämän yleiseen järjestelyyn liittyvää vihjettä, jonka tällaisen loppuelämän jo ehkä pitkälti läpikäyneet haluaisivat jakaa? Mitä kannattaisi tehdä, mitä ei?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinelävä nainen ja olen miettinyt kuolemaakin. Olisikohan hyvä tehdä sopimus jonkin hautaustoimiston kanssa kuoleman jälkeisistä järjestelyistä. Voisi vaikka jo ennakkoon maksaakin.
Mitä sitä kuolemaa ennakkoon makselemaan, käytä rahat elämään ja elämiseen. Tee mitä lystäät, mene minne haluat ja milloin, ei selittelyä, raportointia eikä lupien pyytämisiä. Olet vapaa sitoumuksista ja velvoitteita ihmisriippaan. Mieti sitä, vapaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit aloituksessa etteii yksinjäämisen toden näköisyys ole ihan nolla? Eli ei ihan toivoton kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
No hautaustestamentin voi tehdä valmiiksi, edelliselle ihmettelijälle siis.
Mietin itse samaa, on vain etäinen sisko ja sairas äiti enää elämässä. Olen ottamassa henkivakuutusta ihan vaan että jäis jollekin edes jotain. Omaisuutta miulla ei juurikaan ole, eikä mitään mistä minut muistettaisiin.
Kuolinsiivouksen ajattelin tehdä pikkuhiljaa alta pois ja kirjoitella semmoiseen pieneen kirjaan, joita saa kirjakaupasta missä kysymyksiä menneestä elämästäni ja mitä toivoisin hautajaisilta jne. Ja valokuvat ja muistoesineet, esim. mummon taskukello yms. ajattelin lajitella, jos nyt joku kaukaisempikin sukulainen haluaa näitä vielä joskus selailla.
Mutta olen kyllä myös aika luovuttanut sen suhteen että mitään uutta ja mullistavaa enää elämässä tapahtuisi.
T yksinäinen nainen 35v
Kiitos tiedosta hautaustestamentista. Pitää lukea lisää.
Kaikkea hyvää sinulle. Olet vielä niin nuori, vaikka kukaanhan ei tiedä päiviensä määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vihjeitä loppuelämään.
-Siivoa ennenkuin lähdet.
Tämä on niin totta, että toivoisi osaavansa kuvata tähän paremmin sitä ahdistusta ja kohta suoranaista kauhua mitä seuraa joka ikinen kerta, kun käy kohta 80v-vanhempansa luona. Iso talo ja yli 20v täytetty roinalla, jolla ei tee yhtään mitään.
Kuolinsiivous on sitten meillä lapsilla edessä. Ja ei, ei ihan pari kolme neljäkään siirtolavaa riitä; varasto, liiteri, autotalli jne - kaikki täynnä rojua.
Tämä on vähän se alkup. kysymys. Jos tulee todennäköisesti kuolemaan yksin, niin kannattaako heti kun on mahdollista vaihtaa niin pieneen asuntoon kuin mahdollista? Jne käytännön asioita.
Täällä on kyllä inhimillisyys kadonnut. Elä omannäköistä elämää loppuun asti ja nauti miettimättä mitään kuolinsiivouksia tai järjestelyjä pienempään. Saisivat hävetä nämä kommentoijat. Jos asuisit Etelä-Euroopassa niin näkisit miten ihmiset nauttii elämästä ja nuoret ja vanhat yhdessä, vanhempia ihmisiä kunnioittaen ja vanhat elävät kuin nuoret nautiskellen. Joten nauti elämästä minkä voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höh, luulin, että tämä keskustelu koskisi niitä jotka tulevat vanhana olemaan ja kuolemaan täysin yksin, ilman kumppania, lapsia tai edes sisaruksiakaan. :/ Ap:lla on lapsia hankkineena todennäköisesti niin erilainen vanhuus edessä kuin minulla, etten kyllä osaa auttaa. Sorge.
No voit aloittaa oman ketjun omasta näkökulmasta. Aloittaja ilmeisesti kuitenkin olettaa että yksin elää, vanhuutensa, lapsilla on omat elämät ja voivat elää missä hyvänsä aikuistuttuaan, ei välttämättä edes Euroopassa. Toisekseen, minulla on sisko ja veli, veljeä näin viimeksi noin 10 vuotta sitten, siskoa näen kerran pari vuodessa.
No yleensä useimmat kuolee yksin. Hoitajat sitten pesee ja juottaa syöttää loppuun asti pitää kädestä . Yritä nyt harrastaa liikuntaa ja luontoa kuin sitten lasten lasten hoitoa jos niitä tulee. Siivoot ja laitat valokuvia järjestykseen nekin jää lapsillesi . Myyt mitä et tarvi ja peset mitä tarvit. Ota kiva koira jonka kanssa lenkkeilet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit aloituksessa etteii yksinjäämisen toden näköisyys ole ihan nolla? Eli ei ihan toivoton kuitenkaan.
No, eihän se tilastollisesti nolla-nolla, mutta kyllä tämä on viimeisen parin vuoden aikana hidastunut kovasti. Oli parikymppinen tai viisikymppinen, ei tämä naisenhaku ole mitenkään helpottunut. Sitten kun on ollut ns hiljaista, niin ehkä on alkanut toivo hiipumaan siinä määrin, että on alkanut pikkuhiljaa totuttelemaan ajatukseen, että en enää koskaan tule elämään naisen kanssa. Tätä vasten oli ajatus tiedustella käytännön vinkkejä niiltä, jotka tämän ajan elivät jo ehkä jo 20v. sitten, että mitä kannattaisi tehdä?
Joo, ehkä sinne Thaimaahan on joskus pakko etsiytyä, mutta se on todella kova paikka todeta, että kukaan nainen ei suostu kanssasi sänkyyn ellet maksa. Toisaalta, kun kykyä ja kiinnostusta vielä on ja kukaan ei tiedä tuleeko lääketieteellistä lopetusta vuosikymmeniin, niin sekin on aika ankara paikka todeta, että seksin osuus elämässä olisi sitten tässä. Ja muun.
Olisi kiva, kun voisi kääntää kaiken kaipauksen itsestään pois kytkimellä. Naks vain.. Tai toisaalta, ehkä tällaisten ajattelu on jo osa luopumisen prosessia?
Ap
No ihan ensiksi lopeta itsesäälissä kituminen ja laita oma asenne kuntoon! Et tarvitse naista hyvään elämään, voit elää täysipainoista ja laadukasta elämää ihan yksinkin. Sitä paitsi, vaikka olisitkin parisuhteessa, niin kumppani voi kuolla ensin, jolloin kuolisit yksin joka tapauksessa (tosin en tiedä pitääkö tuokaan paikkaansa, sillä sinulla on lapsia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaluja ei voi pitää romuna. Eikä yksityisiä valokuvia. Matkamuistoja. Eikä lasten kuvia. Edes työtodistuksia. Saati niitä lahjoja mitä saanut. Vain ylimääräiset voi antaa kierrätyskeskukseen. Miesten vaatteita voi antaa Hietalahden alkoholistien miesten yömajaan. He antaa ne syksyllä yöpyjille. Niinkuin sukkia ja takkeja kuin kalsareita pestynä. Hanskoja ja villapaitoja. Mitä nyt miehet käyttää. Reputkin käy. Kenkiä. Silleen. Lapsille voi antaa astiat kuin kodinkoneet.
Thaikut vie koko talon sitten . Kaiken jos avioliittoon erehdyt. Jätä nyt omille sukulaisille jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinelävä nainen ja olen miettinyt kuolemaakin. Olisikohan hyvä tehdä sopimus jonkin hautaustoimiston kanssa kuoleman jälkeisistä järjestelyistä. Voisi vaikka jo ennakkoon maksaakin.
Kai sut nyt valtion piikkiin siivotaan pois sitten kun aika koittaa muutenkin.
Olen jo aasiassa,täällä on hyvä heittää veivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae hautaliikkeestä näin minä tahdon vihko. Ja siivoa. Anna ylimääräiset lapsillesi. Muista että varastettu tavara on kirousta . Palauta siis ne ja kirjaston tavarat. Sitten järjestät vaan kaikki ja lomailet. SPR voi lahjoittaa vaatetta ne myy ne. Astiat jos ei kelpaa lapsillesi. Muutama mukava pitempi loma jossain Kanarialla tai Espanjassa. Käy Kap Verdellä vaikka tai Fuenteventuralla. Madeiralla. Lanzarote. Venetsiassa. Tai Brasiliassa. Jumpassa ja kävelylaite.
Vierailija kirjoitti:
Thaikut vie koko talon sitten . Kaiken jos avioliittoon erehdyt. Jätä nyt omille sukulaisille jotain.
Ei ole hengissä itselläni enään sukulaisia
Nykyaikaa.Tämä krematorioon ei mitään juhlia.Näin lukee kohta testamentissa..lukee jo jossain.
Nykyään on yhä yleisempää, että mitään hautajaisia ei järjestetä. Kuollut hoidetaan krematorioon ja siinä se. Jäljelle jäävät teettävät perunkirjoituksen ja jakavat omaisuuden. Siinä se.
Nykyisin et voi tehdä. Sekin menee konkurssiin.