Millaisia satuja luette lapsillenne?
Eli onko kuvitettuja vai luetko suoraan kirjasta niin, että lapset vain kuuntelevat eivätkä voi seurata tarinaa kuvista? Meidän 3v. haluaisi sekä kuunnella että katsella, mutta välillä tuntuu, että ne kuvitetut ovat sitten vähän liian lällyjä 5-vuotiaallemme. Yleensä lueskelen kirjakerhojen kirjoja.
Kommentit (7)
keskeyttää tarinan kysymyksillään ;-D Eihän siitä lukemisesta meinaa tulla mitään. Välillä sanon tiukastikin, että kuuntele!
Olikohan se nyt se lasten oma kirjakerho tms. Sopivan pituisia iltasaduiksi edelleen. Isompi lapsi on kohta 6-vuotias ja pitää niistä saduista edelleen.
Luetaan toki muitakin mut näitä ehkä eniten.
Pitkät, vähän kuvitetut sadut eivät vielä kiinnosta, kokeiltu on. Ehkä ap voisi kokeilla lukea toisina iltoina enemmän 3-vuotiaalle sopivia ja toisina taas 5-vuotiaalle sopivia satuja, jos kompromissia ei löydy.
En tiedä kuvittelenko, mutta minusta meidän lapset puhuvat tosi hyvää äidinkieltä (toisin kuin minä joka puhun enemmän murteella). Moni aikuinenkin on ihmetellyt miten pienestä asti äidinkieli on ollut niin hyvää. Meillä luetaan PALJON satuja ja uskon että sillä on OIKEASTI ollut suuri merkitys.
Vuorotellen valkkaavat iltasatukirjan ja joskus laitan vain satuCD:n soimaan - esim. Katti Matikaisen äänikirja on ollut meillä suosittu.
jo ennenkuin nämä oppivat edes puhumaan. Lapsemme ovat kielellisesti tosi lahjakkaita ja uskon saduilla ja tarinoilla olleen osuutta asiaan. Eli ihmiset muistakaa: LUKEMINEN KANNATTAA AINA!
Ja kuvat ovat 3-vuotiaallemme ehdottoman tärkeitä.
On ihanaa kun lapsi jaksaa jo vähän kuunnellakin. Vaikka jutusteluksi tuo välillä menee, mutta hyvä vain - tukee puheen kehitystä :)