Onko lievästi kuulovammaisten lapsien vanhempia?
Meillä 3-v pojalla todettiin vastikään 3-v neuvolassa vasemmassa korvassa huomattavasti alentunut kuulo. Kuulo testattiin kahdesti ja kuulokynnys vasemmassa korvassa on n 65dB (oikeassa normaali 15dB). Käytiin tämän jälkeen korvalääkärillä, joka katsoi korvat mikroskoopilla (pojalla on putket korvissa) ja korvat olivat ihan terveet ja ulkoisesti kunnossa. Saatiin lähete kuulokeskukselle, jonne päästään puolen vuoden sisällä jatkotutkimuksiin.
Näin jälkeenpäin ollaan mietitty pojan käytöstä, johon on varmasti vaikuttanut tuo vasemman korvan huonokuuloisuus. Hälyssä poika vetäytyy ja hämmentyy, suuntakuuloa ei ole, hälyssä kaikki ohjeet sun muut pitää toistaa hänelle uudelleen. Aiemmin ollaan vaan ajateltu pojan olevan noissa asioissa vähän " outo" , mutta niiden kuuluvan hänen luonteeseensa.
Olisi mukavaa kuulla toisten kuulo-ongelmaisten lasten vanhempien kokemuksia ja tarinoita. Mitä on todettu ja miten hoidettu/tutkittu?
Kommentit (2)
vaan keskivaikeasti kuulovammainen. Teidän pitäisi päästä nopeammin jatkotutkimuksiin ja kuntoutukseen. Noin alhainen kuulokynnys tarkoittaa, että hän kuulee kovaäänisen puheen syklissä pidettynä ja huudon metrin päästä.
Suuntakuulon puuttuminen voi aiheuttaa ihan vaaratilanteitakin, esimerkiksi parkkipaikoilla. Uudet autot eivät juuri hurise ja kuulovammaisen on vaikea erottaa ääntä, saatikka mistä suunnasta se tulee.
Onko kuulovamma sisäkorvaperäinen vai välikorvaperäinen?
Osassa keskussairaaloita on linjaus, että toispuoleisesti kuulovammaisia lapsia ei kuulon kuntouteta millään tavoin, toisissa sairaaloissa lapsi SAA kuulokojeen toiseen korvaan.
Itselläni on kuulovammainen poika, nyt jo 10 vuotias, joten monta asiaa on jo koettu. Hän on iloinen, reipas ja onnellinen koululainen, jolla on kavereita, harrastuksia ja koulu menee hyvin. Kuulovamma on hänen erityisominaisuutensa, jonka hän on ottanut hyvin. Asia on selvitetty, sitä ei ole peitelty. Toki hän pohtii sitä ja kyselee siihen liittyviä asioita, mutta hyvä niin. Me olemme kokeneet tärkeäksi vertaistuen ja itsetunnon tukemisen, joka mahdollistuu sitä kautta kun tuntee itsensä. Pojalla on kuulovammaisia kavereita ja taas kesällä lähdössä leirille " omiin porukoihin" .
Toivottavasti saatte hyvää apua sairaalasta! Jokaisessa keskussairaalassa on kuntoutusohjaaja, joka auttaa.
Emme vielä tiedä, onko kuulovamma välikorva- vai sisäkorvaperäinen. Se kai selviää sitten sairaalassa tutkimuksissa. Me kuulumme yliopistosairaalan piiriin, joten sinne jonotamme. Meistäkin jonotusaika kuulostaa pitkältä, sillä kuulovamma tuntuu haittaavan ainakin lapsen sosiaalista kehittymistä. Hän on muutenkin luonteeltaan arka ja varovainen (tai sitten se kaikki johtuu vain tuosta kuulosta, ettei hän mene meluisiin ryhmiin mukaan vaan mieluummin katselee kauempaa ja samoin juoksuleikeissä tms ei pysty hahmottamaan missä toiset juoksevat vaan törmäilee) ja tuntuu että tuo kuulojuttu tosiaan saattaa vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden ja tilannetajun kehittymistä tässä iässä, missä lapsen kuitenkin pitäisi kehittyä sosiaalisesti.