Mielenterveysongelmaisena ja yksinäisenä autistina on turha yrittää mennä mihinkään rientoihin vappuna tai muunakaan ajankohtana

Ja kun työkyvytön kuntoutustuella eikä varaa niinkuin muilla ihmisillä niin käytännössä elämä kuluu kotona neljän seinän sisällä. Toki voisi tietysti mennä kävelemään mutta pitäisi pian saada uudet lenkkarit kun nykyiset kohta kuluu puhki. Eikä se lenkillä käyntikään helpota vaikeaa, kroonistunutta ahdistuneisuushäiriöitä josta kärsii joka päivä välillä niin että haluaisi vaan... no tiedätte kyllä. Samoin vaikea masennus ettei kiinnostavatkaan asiat jaksa aina kiinnostaa yhtään eli vaan istuu ja tuijottaa ruutua tai tyhjyyteen.

Olisipa terve mutta näköjään minun kohtalo kitua täällä mahdollimman pitkään vaikka kokoajan pelkään sydänkohtausta kun ahdistaa niin. Ei kannata itkeä edes pahaa oloa vähän helpommaksi kun oikeastaan tuntuu vaan pahentavan oloa.

En tiedä kuinka monta vuotta tällaista enää jaksaa kun on jo yli 40-vuotias kumminkin ja nuoruudesta ei ole muisteltavina kuin traumaattisia kokemuksia ja kuinka pelkäsi ihmisiä niin että vietti suurimman osan ajasta omissa oloissaan. Tragikoomista kuitenkin et silloin asiat oli minulla vielä paremmin kumminkin eli elämä on vaan mennyt huonompaan suuntaan.

Ei oikein ole tänäänkään jaksanut mitään kun ahdistaa niin että nukkunut vuosia huonosti et väsyttää kokoajan.