Kävisitkö katsomassa muistisairasta vanhempaasi, joka ei enää tunnista sinua?

Olen miettinyt tätä asiaa isäni kohdalla. Hänellä on muistisairaus ja tunnistaa minut vielä hyvin. Mutta hänellä on kaikkia vainoharhaisia ajatuksia miehistä, jotka soittelevat hänelle ja uhkailevat ja kiristävät. Hän puhuu näistä ja muista harhaisista ikävistä asioista minulle koko vierailuni ajan. En tiedä onko viikottaiset vierailuni hyväksi, kun hänellä lähtee silloin höpöjutut käyntiin, hän hermostuu ja tulee surulliseksi. Hänelle on turha sanoa, että ei ole uhkailevia miehiä ja eikä kukaan vainoa häntä.

Vierailuni tuntuvat olevan katalysaattoreita näille ikävien asioiden tulvalle.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tätä asiaa isäni kohdalla. Hänellä on muistisairaus ja tunnistaa minut vielä hyvin. Mutta hänellä on kaikkia vainoharhaisia ajatuksia miehistä, jotka soittelevat hänelle ja uhkailevat ja kiristävät. Hän puhuu näistä ja muista harhaisista ikävistä asioista minulle koko vierailuni ajan. En tiedä onko viikottaiset vierailuni hyväksi, kun hänellä lähtee silloin höpöjutut käyntiin, hän hermostuu ja tulee surulliseksi. Hänelle on turha sanoa, että ei ole uhkailevia miehiä ja eikä kukaan vainoa häntä.

Vierailuni tuntuvat olevan katalysaattoreita näille ikävien asioiden tulvalle.

No sitähän voisi kysyä häntä hoitavilta. Että muuttuuko isäsi käytös huonompaan kun olet käynyt. Ehkä käyt sen verran harvoin, että hän kokee sinut täysin vieraaksi ja siksi uhaksi. Tai sitten on vain jatkuvasti huononevassa tilassa.

Joka tapauksessa kuulostaa surulliselta. Hienoa silti, että olet jaksanut käydä tähän mennessä.

Käyn.  Rakkaus säilyy, vaikka sairaus on  muuttanut isäni persoonan täysin. Laulan hänelle usein tuttuja lauluja hänen nuoruusvuosiltaan, niihin hän reagoi.   Lohdutan kykyni mukaan ahdistuksen hetkillä. 

Kävisin, jos olisin itse sellaisessa kunnossa, ja elämäntilanne muutenkin sellainen, että pystyisin käymään.